|
Sisäasiainministeriö ei ole pyytänyt asiassa lausuntoa Kilpailuvirastolta. Oman markkinaseurannan sekä lukuisten elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien yhteydenottojen perusteella Kilpailuvirasto näkee kuitenkin tarpeelliseksi tuoda esiin eräitä pelastusalalla ilmenneitä kilpailuongelmia, joita olisi perusteltua arvioida pelastuslain valmistelun yhteydessä. Epäkohdat koskevat pelastusalalle pääsyä ja sillä toimimista sekä myös kuluttajien valintamahdollisuuksia rajoittavaa sääntelyä.
Nuohoustoimi
Nuohousalalla elinkeinon harjoittamisen vapautta rajoittaa piirinuohousjärjestelmä, joka on ollut muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta käytössä koko Suomessa. Järjestelmässä hankinta ja valvonta ovat samalla viranomaisella, sillä pelastuslaitos kilpailuttaa nuohouspalveluiden tuottamisen alueittain, päättää nuohouksesta perittävistä maksuista ja velvoittaa nuohousliikkeen tarjoamaan palveluitaan kaikille alueensa kiinteistöille. Muut nuohousliikkeet suljetaan tässä mallissa pois siltä alueelta, jossa toimii piirinuohooja. Järjestelmä eroaa julkisesta hankinnasta siinä mielessä, että pelastuslaitos ei suorita nuohouksesta vastiketta, sillä kuluttajat maksavat nuohouksesta aiheutuvat kulut.
Piirinuohousjärjestelmä estää asiakkaan oma-aloitteisen valinnan, mikä olisi keskeinen osa palvelusuhteen toimivuutta. Nuohouspalvelun hankkijat eivät pysty reagoimaan normaalilla tavalla tarjotun palvelun laatuun eivätkä hintaan, vaan ovat pakotettuja asioimaan yksinomaan pelastuslaitoksen osoittaman yrittäjän kanssa. Tällaisessa asetelmassa yrittäjän intressi palvelutasonsa kehittämiseen on vähäisempi kuin kilpailupaineen vallitessa.
Kilpailuvirastoon tulleiden yhteydenottojen perusteella myös piirinuohousjärjestelmään liittyvän hintasääntelyn turva on näennäinen ja on mahdollista, että vapaassa kilpailutilanteessa palveluja olisi tarjolla edullisemmin turvallisuuden vaarantumatta.
Kilpailuviraston käsityksen mukaan nuohoustoimen sääntelyä olisi arvioitava myös EU:n palveludirektiivin ja sen pohjalta laaditun kansallisen yleislain valossa eikä jättää nuohoustointa lain soveltamisalan ulkopuolelle[1]. Palveludirektiivin mukaan palvelujen tarjonnan määrällinen rajoittaminen ja tarveharkinta eivät pääsääntöisesti ole sallittuja. Menettelyjä olisi lisäksi arvioitava välttämättömyyden, syrjimättömyyden ja oikeasuhtaisuuden kriteerein.
Kilpailuviraston mielestä nuohouspalvelut tulisi pääsääntöisesti järjestää vapaan elinkeinon harjoittamisen ja kilpailun kautta. Nykyinen piirinuohousjärjestelmä ei ole tarkoituksenmukainen, mikä kehittämisnäkökohta käy ilmi myös useiden pelastuslaitosten ja eräiden lääninhallitusten lausunnoista[2].
Pelastuslaitosten elinkeinotoiminta
Lakiluonnoksen 27 §:n 2 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että pelastuslaitokset voivat lakisääteisten pelastustehtävien lisäksi tuottaa ensivaste-, ensihoito- ja sairaankuljetuspalveluja sekä huolehtia myös muista toimialalle soveltuvista tehtävistä, jos niistä ei ole ilmeistä haittaa pelastuslaissa säädettyjen tehtävien hoitamiselle.
Kilpailuvirastoon tulleiden yhteydenottojen perusteella säädösehdotuksessa erikseen mainitun ja taloudellisesta merkitykseltään suurimman sairaankuljetusalan lisäksi pelastuslaitosten harjoittamaa yksityisten yritysten kanssa kilpailevaa elinkeinotoimintaa on viime vuosina esiintynyt mm. ilmavaihtokanavien puhdistuspalveluissa, pelastustarvikkeiden ja -laitteiden myynnissä, turvallisuus- ja pelastussuunnitelmien laatimisessa yrityksille ja kunnille sekä teknisten varkaus- ja vahinkohälytysten vastaanottamisessa ja hoitamisessa. Yhteydenottojen syinä ovat olleet epäilyt näiden palvelujen alihinnoittelusta julkisen tuen turvin ja pelastuslaitosten valvontatoiminnassaan saamien tietojen hyödyntämisestä laitosten omassa liiketoiminnassa.
Näiden kilpailuneutraliteettiongelmien poistamiseksi Kilpailuvirasto esittää, että lakiehdotuksen 96 §:ään tai yleisperusteluihin lisättäisiin maininta pelastuslaitosten harjoittamaan markkinaehtoiseen toimintaan kuuluvien hyödykkeiden hinnoittelemisesta liiketaloudellisin perustein. Nämä palvelut olisi eriytettävä lakisääteisistä tehtävistä sekä toiminnallisesti että kirjanpidollisesti JULKI työryhmässä esitettyjen periaatteiden mukaisesti[3].
Väestönsuojarakentaminen
Kilpailuvirasto kiinnittää huomiota myös väestönsuojia koskevien säännösten tarkistusesityksiin, jotka tarkoittaisivat joitakin lievennyksiä nykysääntelyyn nähden. Virasto pitää näitä ehdotuksia oikeansuuntaisina mutta riittämättöminä ja viittaa tältä osin ympäristöministeriön normitalkoiden yhteydessä todettuihin periaatteisiin rakennuskustannusten alentamiseksi[4].
[1]
Palveluista sisämarkkinoilla annettu direktiivi (2006/123/EY) ja sen pohjalta Suomessa valmisteltu yleislaki Laki palvelujen tarjonnasta tulivat voimaan 28.12.2009.
[2]
Pelastuslain uudistamisen esiselvitys hanke, sisäasianministeriö, Lausuntoyhteenveto SM074:00/2007.
[3]
Julkisen elinkeinotoiminnan kilpailuneutraliteetti, työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja, Kilpailukyky 23/2009.
[4]
Rakentamisen normitalkoot turhat kustannukset kuriin, ympäristöministeriön raportteja 10/2009.
|