Kilpailunrajoitusten kohteiksi joutuneilla on useissa maissa mahdollisuus hakea vahingonkorvauskanteen avulla korvausta kilpailunrajoituksesta aiheutuneista vahingoista. Myös Suomen kilpailunrajoituslaissa on tästä erillinen säännös, minkä lisäksi vahingonkorvauksia voidaan hakea vahingonkorvauslain nojalla. Käytännössä vahingonkorvauskanteita ei kuitenkaan Euroopassa juurikaan nosteta.
Euroopan komissio julkaisi joulukuussa ns. vihreän kirjan yhteisön kil pailuoikeuden rikkomiseen liittyvistä vahingonkorvauskanteista. Vihreän kirjan ja siihen liitetyn valmisteluaineiston tarkoituksena on avata keskustelua siitä, miksi kilpailunrajoituksista aiheutuneista vahingoista nostetaan Euroopassa vähän vahingonkorvauskanteita. Komission mukaan tämä saattaa johtua lainsäädännössä olevista esteistä.
Kilpailunrajoituksiin liittyvät vahingonkorvauskanteet saatetaan vireille kansallisissa tuomioistuimissa, ja komissiolla ei ole tältä osin vahingonkorvausasioissa toimivaltaa. Myöskään vihreä kirja ei sisällä lainsäädäntöehdotuksia, jotka muuttaisivat tältä osin olemassa olevaa tilannetta.
EU:n jäsenvaltioiden kansalliset lait sisältävät kuitenkin komission mukaan esteitä vahingonkorvauskanteiden nostamiseen, kun yhteisön kilpailusääntöjen rikkomisella on aiheutettu vahinkoa kilpailunrajoitusten kohteena olleille. Komissio katsoo, että vahinkoa kärsineillä ei välttämättä ole todellisia mahdollisuuksia kanteiden nostamiseen ja että kilpailusääntöjen täytäntöönpano ei ole tästä syystä Euroopassa vielä riittävän tehokasta.
Komissio tähtää siihen, että vahingonkorvauskanteiden esteitä tulisi pyrkiä poistamaan tehokkaasti, ja vihreä kirja on komission avaus tähän liittyvän keskustelun käynnistämiseksi.
Komission näkemys kanteiden esteistä
Vihreässä kirjassa esitetään lukuisia eri tekijöitä, jotka komission mukaan saattavat toimia esteenä kilpailunrajoituksiin liittyville vahingonkorvauskanteille. Komissio pitää esteenä ensinnäkin sitä, että vahingonkorvauskanteita harkitsevilla tahoilla ei ole riittävää pääsyä sellaiseen todistusaineistoon, jonka avulla kilpailunrajoitus ja siitä aiheutunut vahinko voitaisiin pätevästi osoittaa.
Vihreässä kirjassa käsitellään myös sitä, missä määrin esimerkiksi ryhmäkanteilla voitaisiin edistää vahinkojen korvaamista. Arvioinnin kohteena ovat myös todistustaakan, tuottamusedellytyksen, oikeudenkäyntikulujen ja lainvalinnan vaikutukset vahingonkorvauskanteiden nostamiseen. Komission mukaan myös vahingon määrän laskemiseen liittyy epävarmuustekijöitä, jotka saattavat johtaa siihen, ettei kanteita juurikaan nosteta.
Ehkä kiistellyin kysymys kohdistuu ns. vaikutusten siirtoon, johon vahingonaiheuttajat voivat kilpailunrajoitustapauksissa vedota (passingon- defence). Vaikutusten siirrolla tarkoitetaan sitä, että kantaja on voinut siirtää esimerkiksi kartellin perimän ylihinnan eteenpäin omille asiakkailleen. Väitteenä on siis se, että kantaja ei ole itse kärsinyt lainkaan vahinkoa, koska se on voinut siirtää mahdollisen vahingon eteenpäin omille asiakkailleen. Kanteen nostajalle maksettaviin korvauksiin ei tästä syystä katsota olevan perusteita.
Vaikutusten siirtoon vetoamisen salliminen voi komission mukaan käytännössä vaikeuttaa vahingonkorvausoikeudenkäyntejä siinä määrin, että kanteita jätetään kokonaan nostamatta. EU-maista esimerkiksi Saksan kilpailunrajoituslaissa kartelliosapuolilta on evätty vaikutusten siirtoon vetoaminen.
Tilanne Suomessa
Suomessa kilpailurikkomuksesta aiheutuneen vahingon korvaamisesta säädetään kilpailunrajoituslain 18 a §:ssä. Lainkohdan mukaan elinkeinonharjoittaja, joka tahallaan tai huolimattomuudesta rikkoo kilpailunrajoituslain 4 tai 6 §:ssä tai EY:n perustamissopimuksen 81 tai 82 artiklassa säädettyä kieltoa, on velvollinen korvaamaan toiselle elinkeinonharjoittajalle aiheuttamansa vahingon.
Vahingonkorvaus käsittää korvauksen kuluista, hinnanerosta, saamatta jääneestä voitosta tai muusta välittömästä tai välillisestä taloudellisesta vahingosta, joka kilpailunrajoituksesta on aiheutunut. Vahingonkorvauskanne saatetaan vireille yleisissä alioikeuksissa.
Suomessa ei kuitenkaan ole mainittavasti oikeuskäytäntöä kilpailurikkomuksista johtuvista vahingonkorvauskanteista. Ainakin osasyynä tähän voi olla se, että vahingonkorvauksia koskevia erimielisyyksiä voidaan ratkaista myös välimiesmenettelyssä.
Kuuleminen käynnissä
Komission vihreä kirja vahingonkorvauskanteista löytyy verkko-osoitteesta http://europa.eu.int/eur-lex/lex/LexUriServ/site/en/com/2005/com2005_0672en01.pdf. Mahdolliset kommentit kirjasta voi toimittaa 21.4.2006 mennessä komissiolle sähköpostiosoitteeseen: comp-damages-actions@cec.eu.int.
päivitetty 12.4.2006