|
Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö OECD julkaisi keväällä 2009 ohjeen tarjouskartellien torjumiseksi julkisissa hankinnoissa (Guidelines for Fighting Bid Rigging in Public Procurement). Ohjetta esiteltiin hankintayksiköiden edustajille Kilpailuviraston ja Suomen Kuntaliiton lokakuussa järjestämässä seminaarissa. (Ks. Kilpailu-uutiset 3•2009: "Syksyn seminaarien satoa").
Ohjeessa kuvataan mm. sitä, miten kartellit tyypillisesti toimivat ja miten hankintaprosessi voidaan suunnitella niin, että kartelliriski jää mahdollisimman pieneksi. Mukana on myös tietoa seikoista, jotka voivat viitata tarjouskartellin olemassaoloon.
Ohje on julkaistu kokonaisuudessaan myös suomeksi ja löytyy sekä OECD:n että Kilpailuviraston verkkosivuilta. Ohessa muutamia otteita ohjeesta:
Tarjouskartellien yleisiä ilmenemismuotoja
Tarjouskartelli voidaan toteuttaa monella eri tavalla, mutta yhteistä niille kaikille on se, että ne haittaavat ostajien toimintaa, kun he yrittävät hankkia tuotteita ja palveluja mahdollisimman edullisesti. Kartellien yleisenä tavoitteena on nostaa voittavan tarjouksen hintaa ja kasvattaa näin kartellissa mukana olevien yritysten tuottoja.
Kartelleja voi sinänsä esiintyä kaikilla toimialoilla, mutta tietyillä aloilla ne ovat tavallista todennäköisempiä ao. toimialan tai tuotteen erityispiirteiden takia. Ostajien kannattaa olla erityisen valppaita, jos alalla esimerkiksi toimii vain muutamia yrityksiä, eikä uusia alalle tulijoita ole ollut pitkään aikaan. Myös tuotteiden ja palvelujen samankaltaisuus ja yksinkertaisuus sekä se, ettei niille ole olemassa korvaavia tuotteita tai palveluja tekee kartellista sopimisen helpommaksi.
Kartelli toteutetaan yleisimmin jollakin seuraavista tavoista:
- Peitetarjous: Yritykset jättävät tarjouksia, joihin sisältyy jokin seuraavista elementeistä: kilpailija sopii jättävänsä tarjouksen, joka on korkeampi kuin voittajaksi sovittu tarjous; kilpailija jättää tarjouksen, jonka se tietää olevan liian korkea; tai kilpailija jättää tarjouksen, joka sisältää sellaisia erityisehtoja, joita ostaja ei voi mitenkään hyväksyä.
- Tarjouksesta pidättäytyminen: Kilpailijat sopivat, että yksi tai useampi yritys pidättäytyy tarjoamasta tai vetää jo jättämänsä tarjouksen pois, jotta voittajaksi sovittu tarjous tulee valituksi.
- Tarjousten vuorottelu: Yritykset antavat kyllä tarjouksia, mutta sopivat keskenään siitä, kuka niistä kulloinkin jättää voittavan tarjouksen. Osapuolet voivat esimerkiksi sopia jakavansa sopimukset niin, että yritysten saamien sopimusten arvo on suunnilleen sama tai niin että tilausmäärät suhteutetaan yritysten kokoon.
- Markkinoiden jakaminen: Yritykset jakavat keskenään markkinat ja sopivat olevansa kilpailematta tietyistä asiakkaista tai maantieteellisistä alueista. Yritykset voivat esimerkiksi jakaa tietyt tai tietyntyyppiset asiakkaat niin, etteivät kilpailijat jätä ollenkaan tarjousta (tai jättävät peitetarjouksen) sovitulle osalle asiakkaista.
Miten kartellin voi havaita?
Jos epäilet tarjouskartellia, ota yhteyttä Kilpailuviraston Toimialat 1 –ryhmässä
johonkin seuraavista henkilöistä:
johtaja Kirsi Leivo, p. (09) 7314 3351,
tutkimuspäälliköt
Mika Hermas, p. (09) 7314 3344,
Virve Haapajärvi, p. (09) 7314 3613 ja
Hannele Väisänen, p. (09) 7314 3388.
Sähköpostit muotoa
etunimi.sukunimi@kilpailuvirasto.fi
Jos tietyt tarjousmenettelyt ja -käytännöt vaikuttavat oudoilta kilpailtuihin markkinoihin verrattuna, voi selityksenä olla tarjouskartelli. Kannattaa esimerkiksi tarkkailla, miten usein yritykset voittavat tai häviävät tarjouskilpailuja. Myös alihankinnat ja sellaiset yhteisyritykset ja -hankkeet, joista ei ole kerrottu, voivat antaa aihetta epäilyihin.
Kartelliin saattavat viitata myös esimerkiksi samanaikaiset hinnankorotukset, joita ei voida selittää kustannusten nousulla. Jos kilpailussa häviävät tarjoukset ovat paljon korkeampia kuin voittava tarjous, kartellin osapuolet ovat voineet sopia peitetarjousten tekemisestä. Peitetarjousten tekijät korottavat ohjeen mukaan matalinta tarjousta yleensä vähintään 10 prosentilla.
Myös yritysten toimittamista asiakirjoista ja yritysten edustajien lausumista voi löytyä merkkejä kartellista. Asiakirjoja vertailemalla voi esimerkiksi saada vihjeitä siitä, että tarjoukset on laatinut sama henkilö tai että asiakirjat on laadittu yhdessä. Myös esimerkiksi lausumat, joiden mukaan yritykset eivät myy lainkaan tietylle alueelle tai tietyille asiakkaille tai joiden mukaan tietty alue tai asiakas ”kuuluu” toiselle toimittajalle, saattavat antaa epäilyihin aihetta.
 Tarjouskartelliohje suomeksi
Tarjouskartelliohje englanniksi
|
