”Yritysten välisen tietojenvaihdon arviointi on ollut viime vuosina kilpailuoikeuden ja kilpailun taloustieteen lisääntyvän mielenkiinnon kohteena. Tämä näkyy tehdyissä päätöksissä ja EU:n komission uusissa ns. horisontaalisissa suuntaviivoissa.[1] Karkeasti ottaen on päädytty siihen, että kilpailukäyttäytymiselle keskeisten tietojen vaihtamisella voi olla kilpailua rajoittavia vaikutuksia. Erityisenä uhkana toimivalle kilpailuprosessille nähdään tulevaan käyttäytymiseen liittyvän tiedon vaihtaminen tai sen vaihtuminen kilpailijoiden välillä. ”
Näin aloittaa erikoistutkija Tom Björkroth signalointia ja kilpailunrajoittamista koskevan kirjoituksensa Kilpailuoikeudellisessa vuosikirjassa (2010).
Kilpailu-uutiset poimi artikkelista osion, jossa käsitellään sitä, miten uusissa horisontaalisissa suuntaviivoissa suhtaudutaan signalointiin.
Uusien horisontaalisten suuntaviivojen luonnostekstin[2] sanamuoto oli varsin yksiselitteinen sen suhteen, että tulevien hinta- tai määrätietojen vaihtamisella arvioidaan olevan tarkoituksena kilpailun rajoittaminen. Myös ajallisesti tuoreen menneen tiedon vaihtamisen samassa tarkoituksessa arvioitiin pitävän sisällään kilpailua rajoittavan tarkoituksen. Suuntaviivaluonnoksessa rajanveto kilpailua rajoittavan tarkoituksen ja vaikutuksen välillä tuntui kulkevan siinä, voidaanko vaihdetusta tiedosta suoraan tai välillisesti tehdä pitäviä päätelmiä kilpailijoiden tulevasta käyttäytymisestä.
Uusissa suuntaviivoissa kyseistä kohtaa ei enää samassa muodossa ole, mikä osaltaan selkiyttää suuntaviivojen tulkintaa.
Mikäli kaikella ajallisesti menneen tuoreen informaation vaihdolla katsottaisiin olevan kilpailua rajoittava tarkoitus, saatettaisiin puuttumisessa joutua mahdottoman ja kuluttajan hyvinvoinnin kannalta jopa kyseenalaisen tehtävän eteen. Liian alhainen puuttumiskynnys markkinoiden aitoa läpinäkyvyyttä parantaviin käytäntöihin saattaisi estää läpinäkyvyyden mukanaan tuomien kuluttajahyötyjen syntymisen. Tämä voisi koskea esimerkiksi hintavertailuihin erikoistuneita internet-sivustoja (esimerkiksi katsastushintoja vertaileva www.katsastushinnat.fi- sivusto).
Liian tiukkaa suhtautumista markkinoiden aidon läpinäkyvyyden edistämiseen ei voi pitää hyvinvointimielessä optimaalisena, vaan kyse lienee kunkin tapauksen ominaispiirteiden yhteisvaikutusten arvioinnista. Aidonkin läpinäkyvyyden on todettu kuitenkin voivan muodostua ongelmalliseksi, mikäli hintoja voidaan muuttaa nopeasti ja pienin kustannuksin, koska tällöin hinnoilla voidaan signaloida tulevia aikomuksia. Ajallisesti tuoreen ja yksityiskohtaisen tiedon, tietyin edellytyksin jopa aggregaattitason tiedon, on lisäksi tietyissä tapauksissa todettu soveltuvan erityisen hyvin kilpailijan käyttäytymisen tai tämän kanssa mahdollisesti solmitun kartellisopimuksen noudattamisen monitorointiin.
Ainako kilpailua rajoittava tarkoitus?
Mitä tarkoitetaan signaloinnilla?
Signalointi voidaan määritellä osaksi kahden- tai monenvälistä kommunikaatiota. Signaali on kommunikaation merkityksellinen osa, toisin sanoen sen sisältö tulee voida ymmärtää, jotta sillä olisi vastaanottajalle tai lähettäjälle jotain merkitystä.
Vaikka signalointi mielletään usein muuksi kuin verbaaliseksi viestimiseksi, tässä kirjoituksessa signaali sisältää myös verbaalisen (painetun tai puhutun) kommunikaation osan. Suomen kielen verbi viestiä pitänee sisällään sekä selkokielisen että vain vastaanottajalle ymmärrettävän informaation välittämisen.
Hintasignaloinnilla tarkoitetaan tässä tulevaan hintatasoon tai hinnoittelupäätöksiin liittyvän tiedon julkista viestimistä. Voidaan puhua kustannuksiin, kustannuspaineisiin tai muutoin toimintaan liittyvien suureiden signaloinnista. Viimeksi mainituista voi rakentua puhdas hintasignalointi, mikäli viestin sisällön ymmärretään koskevan välillisesti hinnan asetantaa.
Voiko komission uusia suuntaviivoja tulkita niin, että tulevien aikomusten signalointi ei automaattisesti pidä sisällään kilpailua rajoittavaa tarkoitusta? Suuntaviivojen tietojen vaihtoa koskevat kohdat 62 ja 63 antavat viitteitä vastaukseksi.
Erot signaloinnin ja tietojenvaihdon välillä saattavat olla oikeudellisesti merkityksellisiä, vaikka ne sisältävätkin paljon samoja elementtejä. Yritys voi esimerkiksi tahattomasti vastaanottaa omiin päätöksiinsä vaikuttavan kilpailijan viestin, mutta sanoutua irti tilanteesta ilmoittamalla asiasta kilpailuviranomaisille. Vastavuoroisessa tietojenvaihdossa asetelma on yrityksen kannalta haastavampi.
Uudet suuntaviivat tähdentävät, että tulevien hinnoitteluaikeiden paljastamisen kilpailijoiden välisen tietojenvaihdon avulla katsotaan omaavan kilpailua rajoittavan tarkoituksen, ja suuntaviivojen 62 kohdan perusteella yrityksen luulisi suhtautuvan varsin varovaisesti myös yksipuolisiin aikomusten signalointiin:
”Myös tilanteessa, jossa vain yksi yritys ilmaisee strategisia tietoja kilpailijalleen (kilpailijoilleen), joka hyväksyy niiden ilmaisemisen, voi olla kyse yhdenmukaistetusta menettelytavasta. Tietojen ilmaiseminen voi tapahtua esimerkiksi kirjeiden tai sähköpostien välityksellä taikka puhelinkeskusteluissa tai kokouksissa. On merkityksetöntä, ilmoittaako ainoastaan yksi yritys yksipuolisesti kilpailijoilleen suunnittelemastaan markkinakäyttäytymisestä vai ilmoittavatko kaikki järjestelyyn osallistuvat yritykset toisilleen suunnitelmistaan ja aikomuksistaan. Kun ainoastaan yksi yritys ilmaisee kilpailijoilleen tulevaa kaupallista toimintatapaansa koskevia strategisia tietoja, kaikkien osallistuvien kilpailijoiden strateginen epävarmuus markkinoiden tulevista tapahtumista pienenee ja kilpailun rajoittamisen ja kilpailunvastaisen käyttäytymisen riski kasvaa.”
Kyseisen kohdan perusteella yritykset ovat melkoisen haasteen edessä, mikäli kaikille osapuolille (ml. toimialayhdistykset) ei ole selvää, mitä itsenäinen päätöksenteko toimivan kilpailun takeena merkitsee. Yksittäisissä tapauksissa yrityksen asema voi hankaloitua kanssakilpailijan avoimuuden seurauksena. Suuntaviivojen kohdan 62 loppuosa ilmentää hyvin tätä haastetta:
”Esimerkiksi pelkkä osallistuminen kokoukseen, jossa yritys paljastaa hinnoittelusuunnitelmansa kilpailijoilleen, kuuluu todennäköisesti 101 artiklan soveltamisalaan, vaikka hintojen nostamisesta ei tehtäisikään selvää sopimusta. Kun yritys saa strategisia tietoja kilpailijalta (joko kokouksessa, postitse tai sähköisesti), sen oletetaan ottaneen tiedot vastaan ja sopeuttaneen markkinakäyttäytymistään niiden mukaisesti, jollei se ilmoita selvästi, ettei se halua vastaanottaa tällaisia tietoja.”
Jäljelle jää vielä tarkentava kysymys siitä, onko jonkin yrityksen yksipuolisella julkisuudessa ilmoitetulla aikomuksella hintojen korottamisesta kilpailua rajoittava tarkoitus? Suuntaviivojen kohta 63 ei tarjoa tähän yksiselitteistä vastausta, vaan arvio on perustettava päätelmiin ilmoituksen vaikutuksista kilpailijoiden käyttäytymiseen:
”Kun yritys antaa yksipuolisen, aidosti julkisen ilmoituksen, esimerkiksi sanomalehdessä, kyse ei yleensä ole 101 artiklassa tarkoitetusta yhdenmukaistetusta menettelytavasta. Asiaan liittyvistä tosiseikoista riippuen ei yhdenmukaistetun menettelytavan toteamista kuitenkaan voida sulkea pois. Näin on esimerkiksi tilanteessa, jossa tällaisen ilmoituksen jälkeen muut kilpailijat antavat julkisia ilmoituksia. Kilpailijoiden strategiset vastaukset toistensa julkisiin ilmoituksiin (esim. muuttamalla omia aikaisempia ilmoituksiaan kilpailijoiden ilmoitusten mukaisesti) voisivat toimia strategiana päästä yhteiseen sopimukseen yhteensovittamisen ehdoista.”
[1] Komission tiedonanto. Suuntaviivat Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 101 artiklan soveltamisesta horisontaalista yhteistyötä koskeviin sopimuksiin. EUVL C11, 14.1.2011.
[2] European Commission Draft- Guidelines on the applicability of Article 101 of the Treaty on the Functioning of the European Union to horizontal co-operation agreements. SEC(2010) 528/2.
päivitetty 4.11.2011