Kilpailuvirasto julkaisee Selvityksiä-sarjassaan yliopistoissa ja korkeakouluissa valmistuneita laadukkaita tutkielmia, joiden aihe liittyy kilpailuoikeuteen tai kilpailun taloustieteeseen. Julkaisemisen tarkoituksena on osaltaan tukea kilpailututkimusta Suomessa. Sarjassa on tänä vuonna julkaistu jo kaksi uutta opinnäytettä ja kolmas julkaistaan vielä jouluun mennessä.
Informaation merkitys vertikaalisissa rajoituksissa
Kilpailuviraston tutkijan VTM Heli Frosteruksen Helsingin yliopiston kansantaloustieteen laitokselle tekemän opinnäytteen mallit tutkivat informaation merkitystä vertikaalisessa markkinarakenteessa. Malleissa oletetaan jälleenmyyjälle parempi informaatio, eli tuottaja ei esimerkiksi tiedä tuotteensa kysyntää yhtä hyvin kuin jälleenmyyjä. Jälleenmyyjä voi näin vaatia tuottajalta alhaisempaa ostohintaa, koska väittää tuotteen kysynnän olevan heikkoa. Todellisuudessa kysyntä voi olla kuitenkin voimakasta (informaation epäsymmetria), joten jälleenmyyjän on mahdollista saada paremmat katteet.
Toinen tyypillinen esimerkki parempien katteiden saamiseksi on se, että jälleenmyyjä väittää panostavansa tietyn summan myynninedistämistoimiin, vaikkei todellisuudessa käytäkään rahaa ilmoittamaansa määrää. Jälkimmäisessä esimerkissä on taloustieteellisin termein kyse moraalikatoongelmasta.
Kontrolloidakseen jälleenmyyjän informaatioylivoimaa tuottaja voi asettaa jälleenmyyjälle vertikaalisia rajoituksia. Opinnäytteessä käytetään peliteoreettisia malleja, joissa vertaillaan näiden rajoitusten hyvinvointivaikutuksia. Esimerkkeinä vertikaalisista rajoituksista käytetään määrähinnoittelua ja myyntimäärän rajoittamista.
Jälleenmyyjällä oletetaan kaikissa malleissa olevan markkinavoimaa, mutta tuottajatasolla vertaillaan erikseen kilpailullista asetelmaa ja monopolitilannetta. Opinnäyte tuo uutta näkökulmaa erityisesti sellaisiin sopimuksiin, joissa tuottaja rajoittaa jälleenmyyjälle myyntiin annettavaa määrää.
Myyntimäärän rajoittaminen saattaa tietyissä olosuhteissa olla kuluttajille haitallisempi kuin määrähinnoittelu. Tämä johtuu siitä, että määrähinnoittelussa tuottaja pystyy poistamaan moraalikato-ongelman ja kontrolloimaan jälleenmyyjää tarkemmin, jolloin hinta ei muodostu niin suureksi kuin määrärajoitteen tilanteessa.
Kilpailuviraston selvityksiä 2/2011: Informaation merkitys vertikaalisissa rajoituksissa – määrähinta- ja määrärajoitesopimukset
Kilpailunrikkomuksen uusimisesta kiinnijääminen
Asianajotoimistossa lakimiehenä työskentelevän Kiti Karvisen Helsingin yliopiston oikeustieteelliselle tiedekunnalle tekemässä opinnäytteessä tarkastellaan kilpailunrikkomuksen johdosta annettavien sanktioiden korottamista raskauttavien olosuhteiden, kuten kilpailunrikkomuksen uusimisen perusteella.
Tutkielmassa selvitetään myös kilpailunrikkomuksen uusimisesta kiinnijäämisen ja korotetun sakon vaikutuksia yritysten toimintaan. Selvitys perustuu pääosin kartelleja koskevaan EU-tapauskäytäntöön. Mukana on vain yksi ja samalla ainoa kotimainen uusimistapaus, ns. raakapuu-tapaus.
Kilpailunrikkomuksen uusijoita on opinnäytteessä tutkittu melko kattavasti ja tutkimukset osoittavat, että uusijoita on paljon. Kerran kilpailunrikkomukseen syyllistyneet tulevat todennäköisesti syyllistymään myös uudelleen samanlaiseen rikkomukseen. Leniency-järjestelmän myötä taipumuksen uusimiseen voidaan kuitenkin katsoa kääntyneen pikkuhiljaa laskuun, sillä useat yritykset, jotka ovat aiemmin syyllistyneet toistuviin rikkomuksiin, ovat alkaneet ilmiantaa kartelleja sakkovapautusten toivossa. Tämän voidaan katsoa olevan seurausta sakkojen tason noususta uusijoiden suhteen.
Kilpailunrikkomuksen uusimisen yhteydessä tulkintavaikeuksia ovat aiheuttaneet erityisesti rikkomusten samanlaisuus ja saman yrityksen käsite. Lähtökohtaisesti kilpailunrikkomuksen samanlaisuuden kriteeri täyttyy sillä, että on rikottu samaa artiklaa tai rikkomukset ovat muutoin samankaltaisia, vaikkakin komissio on toisinaan pitäytynyt kohtuullisen tiukassa tulkinnassa.
Sama yritys puolestaan on kyseessä, vaikka siinä olisi toteutettu useita uudelleenjärjestelyitä, mikäli näistä huolimatta taloudellista jatkuvuutta on olemassa. Edellytyksenä on kuitenkin se, että kyse on saman konsernin sisällä tapahtuvasta toiminnasta. Laajimman tulkinnan mukaan toisen tytäryhtiön aiempi rikkomus oikeuttaa sakkojen korottamisen toisen tytäryhtiön kilpailunrikkomuksen yhteydessä.
Kilpailuviraston selvityksiä 3/2011: Kilpailun rikkomuksen uusiminen –uusimisesta kiinnijääminen yritysten toimintaan vaikuttavana tekijänä
Kolmannen osapuolen asema hiilidioksidin talteenotossa ja varastoinnissa
EU:lle asetettujen varsin tiukkojen kasvihuonekaasujen vähennystavoitteiden johdosta unionissa on mietitty uusia vaihtoehtoisia keinoja vähentää ja hillitä päästöjä. Eräs näistä keinoista on hiilidioksidin talteenotto- ja varastointi (CCS), jonka käyttöönottamiseksi Euroopan parlamentti ja neuvosto ovat säätäneet direktiivin hiilidioksidin geologisesta varastoinnista. Direktiivi sisältää säännökset kolmansille osapuolille myönnettävästä käyttöoikeudesta siirtoverkkoihin ja varastointipaikkoihin.
Kilpailuviraston tutkijan OTM Riikka Pullin Lapin yliopiston oikeustieteiden tiedekunnalle tekemässä tutkielmassa vertaillaan hiilidioksidin geologista varastointia koskevan direktiivin ja energiamarkkinadirektiivien infrastruktuuriin pääsyä koskevia säännöksiä sekä arvioidaan sitä, mitä energiamarkkinadirektiivien implementointiprosessista verkkoon pääsyä koskevien säännösten osalta voitaisiin oppia vasta kehitysasteella olevaa uutta tekniikkaa koskevan sääntelyn suunnittelussa. Lisäksi arvioidaan sitä, millaisen oikeusaseman direktiivi yhtenä EU-sääntelyn muotona tarjoaa alalla kolmannelle osapuolelle.
Direktiivin osalta yrityksen oikeudelliseen asemaan vaikuttavat oikeusvarmuutta heikentävästi direktiivin antama harkintavalta jäsenvaltiolle sekä CCS-direktiivin osalta erityisesti kolmansien osapuolien käyttöoikeutta koskevien säännösten väljyys. Energian sisämarkkinoita koskevien direktiivien käyttöoikeussääntöjen implementoinnista voidaan puolestaan oppia muun muassa se, että huomiota tulee kiinnittää käyttöoikeussääntöjen oikeaan tasoon sekä valintaan neuvotellun ja säännellyn pääsyn välillä samoin kuin direktiivin tavoitteiden ja keinojen väliseen tasapainoon.
EU:n kilpailusäännöt, jotka kuuluvat unionin primäärilainsäädäntöön, antavat tulkinta-apua energiamarkkinoita koskevien direktiivien lisäksi myös CCS-direktiivin kolmannen osapuolen käyttöoikeussääntöjen soveltamiseen. EU:n kilpailuoikeuden voidaan lisäksi katsoa olevan eräänlainen ’perälauta’ toimivan kilpailun turvaamisessa mainituilla aloilla.
Kilpailuviraston selvityksiä 4/2011: Kolmannen osapuolen asema hiilidioksidin talteenotossa ja varastoinnissa Euroopan unionissa – Direktiivin implementoinnin ongelmat
päivitetty 4.11.2011