|
Kilpailuvirasto turvaa taloudellista kilpailua puuttumalla kilpailunrajoituslain (480/92) vastaisiin kilpailunrajoituksiin sekä vaikuttamalla muilla tavoilla kilpailun toimivuuteen. Jälkimmäisen toiminnan eli kilpailun edistämisen osuutta pyritään lisäämään.
Kilpailun edistämisellä tarkoitetaan sellaista kilpailuviranomaisten toimintaa, jolla vaikutetaan kilpailua haittaaviin rakenteisiin, säädöksiin ja toimintatapoihin. Tavoitteena on, että markkinoilla toimivat ja markkinoiden toimintaan vaikuttavat tahot — julkinen valta, elinkeinoelämä, järjestöt jne. — tuntevat kilpailusäännöt ja niiden merkityksen ja sitoutuvat omissa toimissaan ja ratkaisuissaan edistämään toimivaa kilpailua. Myös kuluttajien on hyvä tuntea toimivan kilpailun pelisäännöt ja kilpailun avulla saavutettavat hyödyt. Tehokkainta kilpailun edistäminen on silloin, kun sen avulla kyetään jo ennalta estämään mahdollisten kilpailuongelmien syntyminen (proaktiivinen toiminta).
Julkisen vallan päätöksentekoon vaikuttaminen muodostaa olennaisen osan kilpailunedistämistyöstä. Tavoitteena on se, että säädökset tai julkisyhteisöjen toimintatavat – mukaan lukien niiden oma elinkeinotoiminta – eivät estäisi tai vääristäisi kilpailua (kilpailuneutraliteetti) vaan päinvastoin lisäisivät toimivan kilpailun edellytyksiä. Käytännössä kilpailunäkökulma tuodaan esiin osallistumalla komiteoiden, työryhmien tai muiden valmisteluelinten työhön. Myös aloitteet kilpailua rajoittavien säännösten ja määräysten purkamiseksi sekä lausunnot elinkeinoelämään liittyvistä säädösehdotuksista ovat tärkeitä kilpailun edistämisen työkaluja.
Kilpailuvaikutusten parempi huomioon ottaminen säädösvalmistelussa on osa yleistä paremman sääntelyn tavoitetta, joka on näkyvästi esillä niin kansallisesti kuin kansainvälisestikin. Kilpailuviraston tavoitteena on, että ministeriöt pyytäisivät virastolta lausuntoa aina, kun on mahdollista, että säädösuudistus estää, rajoittaa tai vääristää toimivaa kilpailua.
Kauppa- ja teollisuusministeriö asetti vuonna 2004 ns. SÄVY-hankkeen, jonka tavoitteena on edistää yritysvaikutusten huomioimista lainsäädännön valmistelussa. Yrittäjyysvaikutusten kannalta yksi keskeinen kysymys on markkinoiden ja kilpailun toimivuus. Kilpailuvirasto toimii jäsenenä hankkeen tukiryhmässä.
Kilpailun edistäminen (advocacy) on noussut entistä ajankohtaisemmaksi myös kansainvälisessä keskustelussa. Esimerkiksi teollisuusmaiden yhteistyöjärjestön OECD:n piirissä pohditaan säännöllisesti sääntelyn vaikutusta kilpailuun. Vuonna 2001 perustettu kilpailuviranomaisten maailmanlaajuinen yhteistyöorganisaatio ICN (International Competition Network) on niin ikään korostanut kilpailun edistämisen merkitystä.
Myös EU:n jäsenmaiden välinen verkosto ECN (European Competition Network) pohtii alatyöryhmissään kilpailunrajoitustapausten lisäksi myös kilpailun edistämiseen liittyviä kysymyksiä. Tällaisia työryhmiä ovat mm. ympäristöä, vapaita ammatteja, liikennettä, postitoimintaa ja lääkealaa koskevat työryhmät.
Sääntelyn purkaminen (deregulaatio)
Kilpailun toimivuutta haittaavaa sääntelyä on purettu 1980-luvun lopulta lähtien aktiivisesti. Kattava hintasäännöstelyjärjestelmä purettiin vuonna 1988 samanaikaisesti Kilpailuviraston perustamisen kanssa, ja myös maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden ulkomaankaupan sääntelyä on purettu. Lisäksi on karsittu mm. tarveharkintaisia liikenteen lupajärjestelmiä ja poistettu useita monopolioikeuksia. Kilpailuviraston näkemyksillä on ollut näissä uudistuksissa merkittävä rooli.
Suomen liittyminen Euroopan unioniin vuonna 1995 merkitsi sääntelyn purkamisessa todellista läpimurtoa. Kilpailua rajoittavaa sääntelyä oli aiemmin erityisen paljon elintarvike-, energia-, kuljetus-, rahoitus- ja viestintäsektoreilla. Sääntelyä on sittemmin purettu kaikilla näillä aloilla, ja usein jopa nopeammin kuin monissa muissa EU-maissa.
Merkittävimmät kilpailun avaamiseen liittyneet uudistukset:
- Datasiirtoa koskevan kilpailun avaaminen (1988)
- Yleisen hintavalvonnan purkaminen (1988)
- Raakaöljytuotteiden tuonnin vapauttaminen (1991)
- Tarveharkinnan poistaminen maantieliikenteen tavarakuljetuksissa (1991)
- Kioskitoiminnan vapauttaminen (1991)
- Ravintola- ja hotellitoiminnan alalle tulon vapauttaminen (1991)
- Sokerin tuontimonopolin kumoaminen (1992)
- Ulkomaista omistusta koskevien rajoitusten poistaminen (1993)
- Tarveharkinnan poistaminen kotimaan ilmaliikenteen henkilökuljetuksissa (1993)
- Tietoliikennepalvelujen kilpailun avaaminen (1994)
- Autokoulujen tarveharkinnan poistaminen (1994)
- Autokatsastuksen alalle tulon vapauttaminen (1995)
- Uusi sähkömarkkinalaki (1995)
- Almanakka- ja kalenterimonopolin kumoaminen (1995)
- Valtion viljavaraston yhtiöittäminen (1995)
- Alkoholituotteiden tuonnin, valmistuksen ja tukkumyynnin vapauttaminen (1995)
- Radanpidon ja rautatieliikenteen eriyttäminen (1995)
- Postipankin yksinoikeuden kumoaminen valtion rahaliikenteessä (2000)
- Läpinäkyvyyden ja monopolivalvonnan lisääminen vesihuollossa (2001)
- Suomen ja ETA-maiden välisen rautatieliikenteen avaaminen kilpailulle (2003)
- Tielaitoksen organisaatiouudistus (2001): perustettiin Tiehallinto (yleisten teiden tienpidon tilaaja) ja Tieliikelaitos
- Yleisten teiden rakentamisen ja ylläpidon avaaminen kilpailulle (2001 - 2002)
- Yleisten teiden hoitourakoiden avaaminen kilpailulle (2001 - 2004)
- Metsähallituksen hallintotehtävien ja julkisten palvelutehtävien eriyttäminen liiketoiminnasta (2005)
- Ilmailualan hallintotehtävien ja Ilmailulaitoksen liiketoiminnan eriyttäminen (sekä läpinäkyvyyden parantaminen julkisissa palvelutehtävissä) (2006)
- Rautateiden kansallisen tavaraliikenteen avaaminen kilpailulle (2007)
- Tieliikelaitoksen yhtiöittäminen (Destia) 2008
Julkinen valta markkinoilla
Julkinen valta on merkittävä toimija Suomen taloudessa. Valtion liikelaitoksilla ja yhtiöillä on huomattava asema monilla markkinoilla. Kunnat ovat puolestaan pääosin vastuussa hyvinvointipalvelujen järjestämisestä asukkailleen. Kilpailuviraston tavoitteena on varmistaa toimivan kilpailun edellytykset yksityisen ja julkisen tuotannon välillä tilanteessa, jossa julkisen tuotannon aloja on alettu avata kilpailulle ja jossa julkinen tuotanto toisaalta on joissakin tapauksissa laajentunut aloille, joilla aiemmin on toiminut vain yksityisiä yrityksiä.
Valtion liiketoimintayksiköiden osalta Kilpailuvirasto on kilpailua avattaessa pyrkinyt eri tavoin huolehtimaan siitä, etteivät valtion liiketoimintayksiköt käytä yksinoikeusasemaansa tai julkisiin palvelutehtäviin saamaansa verorahoitusta kilpailtuja markkinoita vääristävästi. Ongelmana on ollut julkisen tuotannon edelleen jatkuva osittainen suoja, joka tuo sekä mahdollisuuksia että kannusteita keinotekoiseen kilpailun rajoittamiseen.
Kilpailun edistämisen painopiste on julkisen sektorin osalta siirtynyt valtion liiketoiminnan tarkastelusta yhä enemmän kunnalliseen tuotantotoimintaan. Vaikka kunnilla on vapaus päättää siitä, miten palvelut tuotetaan, useimmat kunnat tuottavat palvelut edelleen itse omassa organisaatiossaan. Mm. kuntien talousvaikeudet ja väestön ikääntyminen luovat kuitenkin paineita uusien ratkaisujen kehittämiselle. Kunnallisten palvelujen markkinaehtoistamiselle onkin olemassa selkeä tarve, ja markkinaehtoistaminen voidaan nähdä yhtenä keinona, jolla voidaan vastata hyvinvointiyhteiskunnan säilymistä uhkaaviin haasteisiin.
Tilaaja-tuottaja –malli ja palveluseteli ovat esimerkkejä markkinamyönteisistä tavoista organisoida julkisia palveluita. Tilaaja-tuottaja -malli on usein ensimmäinen askel järjestettäessä palvelutuotantoa niin, että mukaan tuodaan markkinoilta tuttuja tekijöitä: sekä kysyntä- että tarjontapuolen toimijoita ohjaavat taloudelliset kannusteet. Palveluseteli puolestaan kannustaa palveluntuottajia kehittämään toimintaansa palvelujen todellisten kuluttajien mieltymysten mukaisesti. Samalla se mahdollistaa tuotantotapojen vaihtoehtoisuudesta syntyvän kilpailun ja lisää asiakkaan valinnanmahdollisuuksia.
Kilpailuvirasto on ollut mukana pohtimassa julkisten palvelujen kehittämismahdollisuuksia mm. valtiovarainministeriön työryhmässä, jossa arvioitiin erityisesti sitä, miten voitaisiin edistää yksityisen palvelutuotannon roolia julkisessa palvelutuotannossa, ks. valtiovarainministeriön työryhmämuistio 7/2006.
Muu kilpailun edistäminen
Julkisen sektorin ohella myös liikenne (erityisesti ilmailu, rautatiet ja esimerkiksi taksisääntely) sekä tele- ja mediatoiminta pysyvät jatkossakin kilpailun edistämisen painopisteinä.
Ympäristönsuojelu on olennainen osa hyvinvointivaltion toimintaa. Ympäristöasioissa Kilpailuviraston tavoitteena on karsia esimerkiksi sellaisia säädöksiä, jotka asettavat esteitä ympäristötavoitteita edistävälle elinkeinotoiminnalle. Virasto pyrkii varmistamaan myös sen, että ympäristösääntelyssä otetaan riittävästi huomioon myös kilpailuun liittyvät näkökohdat. Myös ympäristötavoitteita edistävän elinkeinonharjoittajien välisen yhteistyön tulee tapahtua kilpailusääntöjen mukaisesti.
|
