Julkiset kilpailunrajoitukset

Yritysten aikaansaamien kilpailunrajoitusten ohella markkinoiden toimintaa voivat haitata myös erilaiset lait, asetukset, hallinnolliset määräykset tai viranomaisten toimintatavat.

  • Julkiset kilpailunrajoitukset voivat luoda rakenteellisia esteitä. Tällaiset rajoitukset estävät tai vaikeuttavat markkinoille pääsyä tai aiheuttavat markkinoilta poistumista (esim. lakiin perustuvat yksinoikeudet, tarveharkintaan perustuvat toimiluvat, tekniset standardit, ammattitaitovaatimukset ja kaavoitus).
  • Toiminnallisilla esteillä julkinen valta rajoittaa tai ohjaa yritysten kilpailukeinojen käyttöä markkinoilla (esim. mainonnan kieltäminen tietyissä elinkeinoissa).
  • Julkinen valta voi myös välillisesti säännellä yritysten tai toimialan kannattavuutta (esim. julkinen tuki ja välillinen verotus).

Julkisiin kilpailunrajoituksiin ei voida soveltaa kilpailulakia. Julkisen vallan käyttö perustuu aina erityislainsäädäntöön, joka ohittaa yleislain luonteisen kilpailulain.

Kilpailuvirastolla on kuitenkin mahdollisuus tehdä aloitteita sellaisten markkinoiden toimintaa haittaavien lainsäädännöllisten tai muiden kilpailun esteiden poistamiseksi, jotka jäävät kilpailulain soveltamisalan ja siten viraston suoran toimivallan ulkopuolelle. Virasto antaa lisäksi eri tahoille lausuntoja kilpailua rajoittavien säännösten, määräysten tai menettelytapojen muuttamiseksi.

Sellaisiin kilpailunrajoituksiin, joita julkisyhteisöt – esimerkiksi valtio tai kunnat – ovat aikaansaaneet elinkeinotoiminnassaan, sovelletaan kilpailulakia samojen periaatteiden mukaisesti kuin muidenkin elinkeinonharjoittajien toimintaan. Seuraavassa on esimerkkejä tapauksista, joissa on arvioitu mm. sitä, onko julkisen sektorin toiminta ollut elinkeinotoimintaa.

Esimerkkejä:

Pirkanmaan sairaanhoitopiirin perustama ja omistama laboratorioliikelaitos todettiin kilpailunrajoituslain tarkoittamaksi elinkeinonharjoittajaksi koko toimintansa osalta. Laboratoriokeskuksella todettiin lisäksi olevan Pirkanmaan alueella määräävä markkina-asema lakisääteisessä toiminnassaan palvelu- ja keskuslaboratorioiden markkinoilla. Määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä ei kuitenkaan todettu. Päätöksen keskeinen ongelmanasettelu liittyi liikelaitoksen pyrkimykseen laajentaa toimintaansa voimakkaasti yksityisille laboratoriomarkkinoille samalla kun sairaanhoitopiirin itse tarvitsemat laboratoriopalvelut on suljettu kilpailulta. Vaikka varsinaista alihinnoittelua ei havaittukaan, kilpailun kannalta ongelmalliseksi todettiin se, että Laboratoriokeskuksella on kilpailulta suojatusta alueesta johtuvia mittakaavaetuja, jotka voivat vääristää kilpailua. Suoja-alue syntyy, kun liikelaitokseksi muutettu laboratorio on osa sairaanhoitopiirin organisaatiota. Laboratoriotoimintojen yhtiöittäminen voisikin Kilpailuviraston mielestä selkeyttää kunnallisten tilaajien ja julkisen laboratoriopalvelutuottajan välistä suhdetta. (Kilpailuviraston päätös 24.5.2002, dnro 1057/61/98.)


Kilpailuvirasto selvitti, oliko Tielaitoksen tuotanto (Tietuotanto) jättämissään tietyissä hoitourakkatarjouksissa pyrkinyt alihinnoittelullaan estämään kilpailijoiden pääsyn hoitourakoiden markkinoille. Virasto ei kuitenkaan selvitystensä perusteella saanut näyttöä epäillystä saalistushinnoittelusta. Alan markkinaolosuhteet olivat päinvastoin kehittyneet myönteisesti vuoden 1999 pilottikohteiden kilpailutuksen jälkeen eikä poissulkemisia markkinoilta ollut tapahtunut. – Tietuotanto oli oman ilmoituksensa mukaan alun perin hinnoitellut kyseiset urakkakohteet niin, että hinnoittelu kattoi myös kohteiden ja yhtymätason kiinteät kustannukset. Jälkikäteen tarkasteltaessa hinnoittelu ei yhtä kohdetta lukuun ottamatta ollut kuitenkaan riittänyt kattamaan hoitokohteille kohdistettavissa olevia keskimääräisiä kokonaiskustannuksia. Katteen riittämättömyyteen olivat osaltaan vaikuttaneet poikkeuksellisen ankarasta talvesta 1999-2000 aiheutuneet lisäkustannukset sekä ennakoitua suuremmat kustannusten nousut vuodesta 2000 alkaen. – Tielaitoksen organisaatio uudistettiin 1.1.2001 alkaen niin, että tilaaja-, kilpailuttamis- ja viranomaistehtävistä vastaa nykyisin virastomuotoinen Tiehallinto. Tielaitoksen tuotantotoiminnan jatkajaksi perustettiin Tieliikelaitos. (Kilpailuviraston päätös 25.1.2002, dnro 615/61/99, Kilpailuviraston aloite liikenneministeriölle 31.1.1999, dnro 301/71/1999.)


Kilpailuneuvosto määräsi Kilpailuviraston esityksestä Ilmatieteen laitokselle 20 000 euron suuruisen kilpailunrikkomismaksun määräävän markkina-aseman väärinkäytöstä. Ilmatieteen laitos oli alentanut Ruotsin ilmatieteen laitokselle (SMHI) toimittamansa tutkadatan laatutasoa kesäkuun 1999 ja joulukuun 1999 välisenä aikana. Ilmatieteen laitoksen Suomessa toimiva kilpailija Foreca Oy (aiemmin Oy Weather Service Finland Ltd) osti tarvitsemansa säädatan SMHI:lta. Samanaikaisesti Ilmatieteen laitos käytti omassa kaupallisessa sääpalvelutoiminnassaan heikentämätöntä tutkadataa. Ilmatieteen laitoksen menettely oli kilpailuneuvoston päätöksen mukaan määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä, jolle ei ollut hyväksyttäviä taloudellisia tai teknisiä perusteita. Menettely oli lisäksi tietoista ja sillä vahingoitettiin Ilmatieteen laitoksen kilpailijoiden toimintaedellytyksiä. – Ilmatieteen laitoksella oli monopoli Suomen sääpalvelumarkkinoilla vuoteen 1996 asti. Tuolloin yksityisille sääpalvelutuottajille mahdollistettiin säädatan hankinta kansallisilta ilmatieteen laitoksilta. Kilpailuvirasto teki keväällä 2001 liikenne- ja viestintäministeriölle Ilmatieteen laitoksen kaupallisen toiminnan yhtiöittämistä koskevan aloitteen, jossa katsottiin keskeisen ongelman sääpalvelumarkkinoilla olevan kilpailulta suljetun sektorin ja kilpailulle avoimen sektorin toimintojen yhteen kietoutuminen. (Kilpailuneuvoston päätös 18.1.2002, dnro 76/690/2000, Kilpailuviraston aloite 13.3.2001, dnro 267/71/2001).


Rauman tenniskeskus valitti Rauman kaupungin omistamien ja hallitsemien liikuntatilojen hinnoittelusta. Kilpailuvirasto totesi päätöksessään, ettei Rauman kaupunkia ollut pidettävä liikuntatilojen vuokraajana toimiessaan kilpailunrajoituslain 3 §:n tarkoittamana elinkeinonharjoittajana, joten kaupungin liikuntatilojen hinnoittelua ei voitu arvioida kilpailunrajoituslain perusteella. Kilpailuneuvosto ja KHO vahvistivat Kilpailuviraston päätöksen hylätessään Rauman Tenniskeskuksen asiasta tekemät valitukset. – Kilpailuviraston päätöksessä todettiin kuitenkin myös se, että Rauman, ja muidenkin kuntien, olisi liikuntapaikkoja kehittäessään pyrittävä ottamaan huomioon alueellaan jo olemassa oleva liikuntaan liittyvä tarjonta ja järjestettävä yksityiselle elinkeinotoiminnalle yhdenmukainen mahdollisuus hyötyä kunnan tuesta liikuntatoimelle. Kuntien tulisi toisin sanoen tehdä selvä ero liikuntapalvelujen järjestämisvastuun ja niiden tuottamisvastuun välillä. (KHO:n päätös 11.1.2002, dnro 1468/1/00.)

Kilpailuvirasto ja Kuluttajavirasto yhdistyivät 1.1.2013 Kilpailu- ja kuluttajavirastoksi: www.kkv.fi