Kartellit ja muut
horisontaaliset kilpailunrajoitukset

Horisontaalisilla kilpailunrajoituksilla tarkoitetaan samalla tuotanto- tai jakeluportaalla toimivien eli keskenään kilpailevien elinkeinonharjoittajien välisiä sopimuksia ja menettelyjä, joilla rajoitetaan yritysten keskinäistä kilpailua.

Sellaiset elinkeinonharjoittajien väliset sopimukset, elinkeinonharjoittajien yhteenliittymien päätökset sekä elinkeinonharjoittajien yhdenmukaistetut menettelytavat, joiden tarkoituksena on merkittävästi estää, rajoittaa tai vääristää kilpailua tai joista seuraa, että kilpailu merkittävästi estyy, rajoittuu tai vääristyy, ovat kilpailulain 5 §:n mukaan kiellettyjä.

Kun kilpailurajoitus on omiaan vaikuttamaan Euroopan yhteisön jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, sovelletaan Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 101 artiklan säännöksiä.

Kiellettyjä ovat lain 5 §:n mukaan erityisesti sellaiset sopimukset, päätökset ja menettelytavat:

  1. joilla suoraan tai välillisesti vahvistetaan osto- tai myyntihintoja taikka muita kauppaehtoja;
  2. joilla rajoitetaan tai valvotaan tuotantoa, markkinoita, teknistä kehitystä taikka investointeja;
  3. joilla jaetaan markkinoita tai hankintalähteitä;
  4. joiden mukaan eri kauppakumppaneiden samankaltaisiin suorituksiin sovelletaan erilaisia ehtoja siten, että kauppakumppanit asetetaan epäedulliseen kilpailuasemaan; tai
  5. joiden mukaan sopimuksen syntymisen edellytykseksi asetetaan se, että sopimuspuoli hyväksyy lisäsuoritukset, joilla niiden luonteen vuoksi tai kauppatavan mukaan ei ole yhteyttä sopimuksen kohteeseen.

Kielletty horisontaalinen yhteistyö voi ilmetä joko yritysten välisinä nimenomaisina sopimuksina tai niihin rinnastettavana yhteisymmärryksenä. Kiellettyjä ovat myös muut päätökset tai järjestelyt, joilla käytännössä rajoitetaan tai ohjataan horisontaalisessa tasossa yritysten kilpailukäyttäytymistä. Tällaiset kielletyt järjestelyt voivat syntyä myös esimerkiksi toimialajärjestöjen aloitteesta tai piirissä. Kartelleja voivat siten olla myös toimialajärjestöjen antamat hinta- tai palkkiosuositukset.

Käytännössä yleisimmin esiintyviä kartelleja ovat

  1. hintakartellit,
  2. tuotannon rajoittaminen tai markkinoiden tai hankintalähteiden jakaminen sekä
  3. tarjouskartellit (ml. OECD:n ohje tarjouskartellien torjumiseksi (pdf)

Kilpailulain 6 §:n poikkeussäännös

Kaikki lain 5 §:ssä kielletyt kilpailunrajoitukset eivät kuitenkaan ole lainvastaisia, koska järjestelyt voivat kuulua 6 §:n poikkeussäännöksen piiriin. Poikkeussäännöksen tarkoituksena on sallia sellaiset kilpailunrajoitukset, joiden kilpailua edistävät vaikutukset ovat suuremmat kuin niiden kilpailua rajoittavat vaikutukset.

Yritysten on itse arvioitava, onko niiden toiminta kilpailulain 5§:n kieltojen vastaista. Jotta järjestelyt voivat kuulua 6§:n poikkeussäännöksen piiriin, tulee kaikkien edellytysten täyttyä erikseen. Vastuu edellytysten täyttymisestä on yrityksillä, jotka vetoavat poikkeussäännökseen.

Yritykset voivat arviota tehdessään käyttää tulkinta-apunaan EU:n ryhmäpoikkeusasetuksia ja niihin liittyviä suuntaviivoja.

Lisäksi on otettava huomioon, että vähämerkityksellisinä pidettävät järjestelyt jäävät kokonaan kilpailulain soveltamisalan ulkopuolelle.

Hintakartellit ja muu hintayhteistyö

Hintakartelli on järjestely, jossa samalla tuotanto- tai jakeluportaalla olevat tavaroiden tai palvelujen myyjät tai ostajat sopivat joko suoraan tuotteiden hinnoista (osto- ja myyntikartellit) tai muista hintaan tai hinnoitteluperusteisiin vaikuttavista seikoista kuten alennuksista, provisioista, maksuajoista tai takuista. Hintakartellissa voidaan myös sopia, ettei tiettyä hintaa saa alittaa tai ylittää.

Myös yritysten tilastointiyhteistyö tai muu tietojenvaihto voi olla kiellettyä, jos yritykset vaihtavat keskenään yksityiskohtaisia hinta-, myynti - tai kustannustietoja. Tällöin ratkaisevaa on vaihdetun tiedon luonteen lisäksi markkinoiden rakenne, vaihdetun tiedon ikä sekä tietojenvaihdon tiheys ja läpinäkyvyys.

Edellä kuvattu hintayhteistyö on kilpailulain mukaan kiellettyä, perustuipa se sitten kirjalliseen tai suulliseen sopimukseen tai hiljaiseen yhteisymmärrykseen. Ratkaisevaa ei ole myöskään yhteistyön oikeudellinen muoto.

Esimerkkejä:

Markkinaoikeus katsoi, että Metsäliitto Osuuskunta, Stora Enso Oyj ja UPM-Kymmene Oyj olivat syyllistyneet vuosina 1997–2004 valtakunnalliseen kiellettyyn hintayhteistyöhön ja tietojenvaihtoon raakapuun hankinnassa. Kyse oli ostajatahon muodostamasta hintakartellista. Metsäyhtiöiden metsäpäälliköt olivat mm. tavanneet toisiaan säännöllisesti keskustellakseen raakapuun saatavuuteen ja hintaan vaikuttavista kysymyksistä. Tapaamisissa oli tarkasteltu tilastojen avulla metsäkeskusalueittain ja puutavaralajeittain raakapuun ostohinnan kehitystä. Yhtiön hintaa oli verrattu keskihintaan tai muiden yhtiöiden hintaan. Keskusteluissa ei tehty nimenomaisia päätöksiä, mutta niillä pyrittiin vaikuttamaan tulevaan hinnoitteluun. Myös aluejohtajat eri hankinta-aluilla olivat keskustelleet raakapuun saatavuuteen ja hintaan liittyvistä kysymyksistä samaan tapaan kuin metsäpäälliköt. Hintakehitystä tarkasteltiin tilastojen avulla puutavaralajeittain jopa kuntakohtaisesti. Aluejohtajat ilmoittivat toisilleen omia ostohintojaan ja niitä vertailtiin keskihintoihin. Tapaamisissa ei sovittu tarkoista hinnoista, mutta keskusteluilla pyrittiin vaikuttamaan tulevaan raakapuukauppaan siten, että hintakehitys pysyisi vakaana. (MAO:n päätös 3.12.2009, dnro 407/06/KR, nro 614/2009, Kilpailuviraston tiedote 3.12.2009).


Markkinaoikeus katsoi, että autovaraosamarkkinoiden tukkuportaalla toimineet HL Group Oy, Oy Kaha Ab, Koivunen Oy, Örum Oy Ab ja Oy Arwidson Ab olivat syyllistyneet vuosina 2004 - 2005 kilpailijoiden väliseen hintayhteistyöhön eli hintakartelliin. Viisi merkittävää autovaraosa- ja -tarvikemarkkinoilla toimivaa tukkuliikettä yhdenmukaistivat alennuskäytäntönsä suhteessa niiden asiakkaina olleisiin Osaset -kauppiaisiin sen jälkeen, kun Osaset -ketju ilmoitti aloittavansa uudentyyppisen yhteistyön em. liikkeiden kanssa kilpailevan Atoy Oy:n kanssa. Kartelliyhtiöt alkoivat boikotoida yhteisymmärryksellä pienennetyillä alennuksilla Osaset -ketjua, jotta tämän yhteistyö Atoyn kanssa vaikeutuisi. Osaset -ketjun kauppiaille aiemmin myönnettyjen alennusten merkittävä pienentäminen tarkoitti markkinaoikeuden päätöksen mukaan tosiasiallisesti liikesuhteista pidättäytymistä Osaset -kauppiaiden kanssa, koska kaupankäynti oli uusilla hinnoilla kauppiaiden kannalta ainakin pääsääntöisesti liiketaloudellisesti kannattamatonta. Kilpailuvirasto ja kartellista tuomitut yritykset valittivat markkinaoikeuden päätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen, joka hylkäsi valitukset 31.5.2012 antamallaan päätöksellä. (Markkinaoikeuden päätös 20.2.2009, dnro 216/06/KR, nro 91/2009, Kilpailuviraston tiedote 24.2.2009).


Kilpailuvirasto katsoi, että kattohuopa-alan kolme suurinta yritystä – Icopal Oy, Katepal Oy ja Lemminkäinen Oyj – sekä Rakennustuoteteollisuus RTT ry syyllistyivät pääasiassa vuosina 1996–2001 kansallisissa ja EU:n kilpailusäännöissä kiellettyyn tietojenvaihtoon. Yritykset toimittivat RTT:lle kuukausittain yksityiskohtaisia myyntitietoja, joista yhdistys laati myyntitilastot ns. Bitumikateryhmälleen. Tilastoista kävivät ilmi mm. kilpailijoiden yksityiskohtaiset myynti- ja markkinaosuustiedot kuukausittain. Tietojenvaihtoon osallisten yritysten yhteenlaskettu markkinaosuus jälleenmyynnistä rautakaupoissa oli tarkasteluajanjaksona yli 90 %. Urakointisektorilla vastaava luku oli noin 70 %. (Kilpailuviraston päätös 16.2.2007, dnro 1011/61/2002, Kilpailuviraston tiedote 16.2.2007).

Tuotannon rajoittaminen tai hankintalähteiden tai markkinoiden jakaminen

Keskenään kilpailevien yritysten yhdessä sopima tuotannon rajoittaminen tai hankintalähteiden tai markkinoiden jakaminen on pääsääntöisesti kiellettyä. Järjestelyt voivat kuitenkin tietyissä tapauksissa kuulua 6 §:n poikkeussäännöksen piiriin.

Esimerkkejä:

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että Suomessa toimi vuosina 1994–2002 valtakunnallinen asfalttikartelli, johon osallistuivat kaikki alan suurimmat ja keskeisimmät toimijat. Yritysten todettiin syyllistyneen vakavaan, pitkäkestoiseen ja laajaan kilpailunrajoituslain vastaiseen markkinoidenjakoon ja tarjousyhteistyöhön. Kyseessä oli yksi yhtenäinen kartelli, joka koostui useista erillisistä osatekijöistä ja jonka tarkoituksena oli poistaa kilpailu asfalttimarkkinoilta. Yritykset olivat sopineet etukäteen valtion, kuntien ja yksityisten teettämien asfaltointitöiden alueellisesta ja määrällisestä jakamisesta. Tätä jakoa ylläpidettiin sopimalla etukäteen tarjouskilpailuissa tarjottavista hinnoista ja valvomalla, että sovitusta hinnoittelusta pidettiin kiinni. KHO määräsi Lemminkäinen Oyj:n, VLT Trading Oy:n (ent. Valtatie Oy), NCC Roads Oy:n, Skanska Asfaltti Oy:n, SA-Capital Oy:n, Rudus Asfaltti Oy:n ja Super Asfaltti Oy:n maksamaan seuraamusmaksuja yhteensä 82,55 miljoonaa euroa. Se vastaa pääpiirteittäin lainsäädännön sallimissa enimmäisrajoissa Kilpailuviraston vaatimia summia. Kartellissa mukana olleiden yritysten yhteinen markkinaosuus vuosina 1994 – 2002 oli noin 70 %. (Korkeimman hallinto-oikeuden päätös 29.9.2009, KHO:2009:83).


Noutopizza-ketjun omistajan ja Kotipizza Oy:n välillä solmittuun sopimukseen sisältyi 10 vuoden kilpai¬lukieltoehto. Kieltosopimus oli osa viiden muun sopimuksen muodostamaa sopimusjärjestelyä, jolla Kotipizza hankki omistukseensa Noutopizza-ketjun liiketoiminnan. Kilpailuneuvosto totesi päätöksessään, että kilpailukieltoehto oli Noutopizza-ketjun liiketoiminnan kauppaan sisältyvä liitännäisrajoitus. Ehto oli kuitenkin asiallisesti, alueellisesti ja ajallisesti kohtuuton, koska sillä rajoitettiin myyjän ja tämän lähiomaisten toimintavapautta enemmän kuin oli välttämätöntä yrityskaupan toteuttamiseksi ja Kotipizzan tekemän investoinnin suojaamiseksi. Kilpailuneuvosto totesi, että ehto oli kilpailunrajoituslain 6 §:n 2 kohdan vastainen, koska kilpailukielto koski myös muuta ravintolatoimintaa kuin pizza- ja pikaruoka-alaa, ulottui Noutopizza-ketjun vakiintunutta toiminta-aluetta eli Suomen markkinoita laajemmalle ja koski myyjän lähiomaisia muussakin tarkoituksessa kuin mikä on välttämätöntä ns. bulvaanien käytön estämiseksi. Lisäksi kilpailunrajoituslain vastaiseksi katsottiin se, että kilpailukielto oli sovittu olemaan voimassa pidempään kuin kolme vuotta. (Kilpailuneuvoston päätös 22.1.1999, dnro 8/359/1998.)


Pankkikortteja myöntävät pankit olivat sopineet Suomen Pankkiyhdistyksen toimielimissä pankkikorttien käytöstä ja julkaisseet pankkikorttien käyttämistä koskevat ehdot, joihin sisältyivät muun muassa pankkikorttimaksuja koskevat ala- (30 mk) ja ylärajat (200.000 mk). Kilpailuvirasto piti rajoista sopimista kilpailunrajoituslain 6 §:n 2 kohdan tarkoittamana tuotannonrajoituksena. Viraston saamien selvitysten perusteella pankkikorttimaksun alarajaa koskevaa yhteistyötä ei voitu pitää tehokkuutta lisäävänä, minkä vuoksi kyseessä katsottiin olevan kielletty yhteistyö. Alarajasta sopimisen arvioitiin vähentävän kilpailua yhtäältä eri maksutapojen välillä ja toisaalta eri pankkien tarjoamien pankkikorttien kesken. Alarajan katsottiin myös vähentävän kuluttajien ja korttimaksuja vastaanottavien kauppiaiden vaihtoehtoja. Pankkikorttimaksujen ylärajaa koskevan yhteistyön todettiin sen sijaan lisäävän tehokkuutta ja hyödyttävän asiakkaita kilpailunrajoituslain 6 §:n 2 kohdan tarkoittamalla tavalla. (Kilpailuviraston päätös 1.9.1998, dnro 344/61/97.)

Tarjouskartellit

Kielletty tarjouskartelli on sopimus tai siihen rinnastettava järjestely, jossa tavaran myymistä, ostamista tai palveluksen suorittamista koskevassa tarjouskilpailussa tarjouksen antajat ovat yhteistoiminnassa keskenään.

Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö OECD julkaisi keväällä 2009 ohjeen tarjouskartellien torjumiseksi julkisissa hankinnoissa (Guidelines for Fighting Bid Rigging in Public Procurement). Myös suomeksi julkaistussa ohjeessa kuvataan mm. sitä, miten kartellit tyypillisesti toimivat ja miten hankintaprosessi voidaan suunnitella niin, että kartelliriski jää mahdollisimman pieneksi. Mukana on myös tietoa seikoista, jotka voivat viitata tarjouskartellin olemassaoloon. Ohje on suunnattu erityisesti julkisille hankintaviranomaisille, mutta sitä voivat hyödyntää muutkin tarjouskilpailuja järjestävät tahot.

Esimerkki:

Korkein hallinto-oikeus määräsi Kuopion Taksiautoilijat ry:lle 5 000 euron seuraamusmaksun kielletystä yhteistoiminnasta Kuopion kaupungin järjestämässä tarjouskilpailussa. Kuopion taksiautoilijoiden yhdistys oli laatinut jäsentensä valtuuttamana Kuopion kaupungille yhteistarjouksen palveluliikenteen hoitamisesta. Yhteistarjouksen suuresta jäsenmäärästä johtuen (93 jäsentä) tarjouskilpailussa saatiin vain vähän ulkopuolisia tarjouksia, eivätkä ne olisi riittäneet kohteena olleen liikenteen hoitamiseen. Autoilijoiden lainvastainen yhteistoiminta heikensi ratkaisevasti kaupungin mahdollisuuksia saavuttaa tarjouskilpailun kautta säästöjä. Menettelyn kilpailuoikeudellista vakavuutta lisäsi se, että kyse oli lakisääteisistä kuljetuksista, eikä kunta voi vetäytyä niiden hankkimisesta, vaikka se joutuisi maksamaan niistä kilpailtua tasoa korkeamman hinnan. Kilpailuvirasto oli myös neuvonut taksiautoilijoille, miten kielletyt menettelyt tarjouksien antamisessa vältetään.KHO katsoiettä myös yksittäiset taksiautoilijat olivat syyllistyneet kartellikiellon rikkomiseen, mutta kumosi kuitenkin markkinaoikeuden päätöksen siltä osin kuin se oli määrännyt seuraamusmaksun myös yksittäisille autoilijoille. - (Markkinaoikeuden päätös 27.12.2002, dnro 66/690/2001; KHO:n päätös 14.9.2004, dnro 325 ja 398/2/03)

Kilpailuvirasto ja Kuluttajavirasto yhdistyivät 1.1.2013 Kilpailu- ja kuluttajavirastoksi: www.kkv.fi