Vertikaaliset kilpailunrajoitukset

Vertikaaliset sopimukset ovat eri tuotanto- tai jakeluportaalla toimivien yritysten välisiä sopimuksia, jotka koskevat tiettyjen tavaroiden tai palvelujen ostoa ja myyntiä. Tyypillisiä vertikaalisia sopimuksia ovat valmistajien ja vähittäismyyjien, valmistajien ja tukkukauppiaiden sekä tukku- ja vähittäiskauppiaiden väliset jakelusopimukset.

Kilpailunrajoituksesta saattaa olla kyse, jos sopimukseen sisältyy tavarantoimittajaan tai ostajaan kohdistuvia rajoituksia. Vertikaaliset rajoitukset voidaan jakaa neljään ryhmään: yhden tuotemerkin määrääminen, jakelun rajoittaminen, jälleenmyyntihinnan määrääminen ja markkinoiden jakaminen.

Toimitus- ja jakelusopimuksia koskevat kilpailusäännöt

Toimitus- ja jakelusopimuksiin liittyvät kilpailunrajoitukset ovat kilpailunrajoituslain 4 §:n mukaan lähtökohtaisesti kiellettyjä. Vertikaaliset kilpailunrajoitukset kieltävä 4 § vastaa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 101 artiklaa, ja sitä myös tulkitaan 101 artiklan soveltamiskäytännön mukaisesti.

• Lain 4 §

Kielto ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikki jakelutiesopimuksiin liittyvät kilpailunrajoitukset ovat automaattisesti lainvastaisia. Tämä johtuu siitä, että järjestelyt voivat kuulua esimerkiksi lain 5 §:n poikkeussäännöksen piiriin.

• Lain 5 §
• "EU:n kilpailupolitiikka – Toimitus- ja jakelusopimuksia koskevat kilpailusäännöt" (Huom! Julkaisu on osittain vanhentunut uudistetun vertikaalisen ryhmäpoikkeusasetuksen vuoksi.)

Yritykset vastaavat itse sopimustensa lainmukaisuudesta

Yritysten tulee itse arvioida, ovatko niiden sopimusjärjestelyt lainmukaisia. Kilpailunrajoituslakia sovelletaan yhdenmukaisesti EU:n kilpailusääntöjen kanssa, joten yritykset voivat arvioita tehdessään käyttää apunaan komission vertikaalisia rajoituksia koskevaa uutta ryhmäpoikkeusasetusta ja siihen liittyviä suuntaviivoja. Lainmukaisuuden arvioinnissa kannattaa ottaa huomioon, että järjestely voi jäädä myös kokonaan kilpailunrajoituslain soveltamisalan ulkopuolelle, jos sitä voidaan pitää 4 §:n tarkoittamalla tavalla vähämerkityksellisenä kilpailunrajoituksena.

Myös vähämerkityksellisiä rajoituksia koskeva sääntely on yhdenmukainen EU:n soveltamiskäytännön kanssa. Vähämerkitykselliset sopimukset määritellään EU:n komission asiasta antamassa tiedonannossa markkinaosuusrajojen avulla. Myös Kilpailuvirasto on antanut suuntaviivat vähämerkityksellisten kilpailunrajoitusten arvioinnista.

• Kilpailuviraston suuntaviivat kilpailunrajoituslain 4 §:n merkittävyyskriteerin ja 12 §:n tulkinnasta

Markkinaosuuksien merkitys lainmukaisuuden arvioinnissa

Jakelutiesopimusten kilpailuvaikutukset riippuvat markkinoiden rakenteesta ja elinkeinonharjoittajan asemasta markkinoilla.

Komission antaman vertikaalisia rajoituksia koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen ja siihen liittyvien suuntaviivojen mukaan yritysten välisiin jakelusopimuksiin sisältyvillä rajoituksilla ei yleensä katsota olevan haitallisia vaikutuksia kilpailulle, jos sekä tavarantoimittajan markkinaosuus markkinoilla, joilla se myy sopimushyödykkeitä ostajalle, että ostajan markkinaosuus markkinoilla, joilla se ostaa sopimushyödykkeitä, on enintään 30 prosenttia. Lisäehtona on se, että sopimuksiin ei sisälly yhtään jäljempänä mainituista, ryhmäpoikkeusasetuksen ns. mustassa listassa luetelluista, haitallisimpina pidetyistä kilpailunrajoituksista.

Jos 30 prosentin markkinaosuus ylittyy, ryhmäpoikkeusasetusta ei sovelleta sopimukseen.

Mustan listan ehdot kiellettyjä

Vertikaalisiin sopimuksiin ei saa markkinaosuuksista riippumatta sisältyä yhtään haitallisimpina pidetyistä eli ns. mustan listan kieltämistä ehdoista. Yksi esimerkki tällaisista kielletyistä ehdoista on jälleenmyyntihinnan määrääminen. Tavarantoimittaja ei saa määrätä tuotteelle hintaa, jota jakelijat ovat velvollisia noudattamaan. Enimmäis- tai ohjehintojen antaminen ei kuitenkaan välttämättä ole kiellettyä.

Kaikki jakelijat voivat lähtökohtaisesti myydä tuotteitaan myös Internetin välityksellä. Tavarantoimittaja voi kuitenkin vaatia, että jakelijalla on myös fyysinen liike- tai esittelytila, jossa asiakkaat voivat käydä tutustumassa tuotteisiin. Verkkokaupan täydellinen kieltäminen luokitellaan vakavaksi kilpailunrajoitukseksi, joka ei kuulu ryhmäpoikkeusasetuksen antaman suojan piiriin.

Kiellettyä on lähtökohtaisesti myös markkinoiden jakaminen alueittain tai asiakkaittain. Jakelijoiden on saatava vapaasti päättää, minne ja kenelle ne myyvät. Kiellosta on kuitenkin eräitä poikkeuksia, jotka esitellään tarkemmin komission suuntaviivoissa.

Ryhmäpoikkeusasetukseen sisältyvä ns. musta lista kieltää myös tietyt valikoivan jakelujärjestelmän jäsenille asetetut velvoitteet. Valtuutetuille jälleenmyyjille ei voida esimerkiksi asettaa rajoituksia sen suhteen, millaisille loppukäyttäjille ne saavat tuotteitaan myydä. Valtuutettujen jälleenmyyjien on myös voitava myydä tuotteita vapaasti muille verkkoon kuuluville valtuutetuille jälleenmyyjille tai ostaa näiltä tuotteita.

Myös sopimukset, joilla loppukäyttäjiä, korjaamoliikkeitä tai muita palveluntarjoajia estetään saamasta varaosia suoraan niiden valmistajalta, ovat kiellettyjä. Varaosien valmistajan ja nämä varaosat omaan tuotteeseensa sisällyttävän ostajan välisellä sopimuksella ei saa rajoittaa varaosien valmistajan oikeutta myydä valmistamiaan varaosia suoraan loppukäyttäjille, korjaamoliikkeille tai palveluntarjoajille.

Edellä mainittujen lainvastaisten rajoitusten sisältyminen sopimukseen johtaa koko sopimuksen jäämiseen ryhmäpoikkeuksen ulkopuolelle. Mustan listan ehtoja sisältävät sopimukset ovat siten kiellettyjä lähes kaikissa tilanteissa, markkinaosuuksista riippumatta. Vakavimmat kilpailunrajoitukset saattavat kuitenkin poikkeuksellisissa tapauksissa olla hyväksyttäviä, jos yritykset pystyvät osoittamaan, että järjestely tuottaa sellaisia kuluttajia hyödyttäviä tehokkuusetuja, jotka täyttävät 5 §:n edellytykset. Yleensä on kuitenkin perusteltua olettaa, että vakavia kilpailunrajoituksia sisältävät sopimukset ja menettelytavat ovat kiellettyjä.

Muut ryhmäpoikkeuksen ulkopuolelle jäävät kilpailunrajoitukset

Jos jakelusopimukseen ei sisälly mustan listan kieltämiä ehtoja, eikä 30 prosentin markkinaosuusraja ylity toimittajan eikä ostajan osalta, sopimuksen katsotaan pääsääntöisesti kuuluvan ryhmäpoikkeuksen soveltamisalaan.

Ryhmäpoikkeusasetuksessa mainitaan kuitenkin lisäksi eräitä yksittäisiä sopimusehtoja, jotka jäävät aina asetuksen antaman suojan ulkopuolelle. Toisin kuin mustan listan ehtojen osalta, näissä tilanteissa koko sopimus ei kuitenkaan välttämättä jää ryhmäpoikkeuksen ulkopuolelle. Tällaisia ryhmäpoikkeusasetuksen ulkopuolelle jääviä sopimusehtoja ovat tietyt kilpailukieltoihin liittyvät ehdot sekä ehdot, jotka johtavat siihen, että valikoivan jakelujärjestelmän jäsenet eivät myy tiettyjen kilpailevien toimittajien tuotteita.

Sellaisetkaan yritysten väliset jakelu- ja toimitussopimukset, jotka eivät ole ryhmäpoikkeuksen piirissä, eivät välttämättä ole lainvastaisia. Tällaisten yritysten tulee kuitenkin itse varmistua siitä, että niiden sopimukset täyttävät kilpailusääntöjen vaatimukset.

• Lisätietoja vertikaalisista kilpailunrajoituksista (Kilpailuviraston toimialat 1 -ryhmä)