Määräävän markkina-aseman väärinkäyttö

Määräävä markkina-asema katsotaan olevan yhdellä tai useammalla elinkeinonharjoittajalla taikka elinkeinonharjoittajien yhteenliittymällä, jolla koko maassa tai tietyllä alueella on yksinoikeus tai muu sellainen määräävä asema tietyillä hyödykemarkkinoilla, että se merkittävästi ohjaa hyödykkeen hintatasoa tai toimitusehtoja taikka vastaavalla muulla tavalla vaikuttaa kilpailuolosuhteisiin tietyllä tuotanto- tai jakeluportaalla. (KRL 3 § 2 mom).

Yrityskauppavalvonnan tavoitteena on turvata markkinoiden kilpailullinen rakenne puuttumalla tarvittaessa etukäteen kilpailua merkittävästi estäviin määräävään markkina-asemaan johtaviin yrityskauppoihin. Määräävän markkina-aseman väärinkäyttökiellolla (KRL 6 §) puututaan taas jälkikäteen yrityksen tai yritysten kilpailunvastaiseen käyttäytymiseen.

Määräävässä asemassa oleva yritys tai yritykset voivat käyttää markkinavoimaansa hyväksi ilman, että ne ainakaan heti menettävät markkinaosuuttaan kilpailijoille. Tällaisessa asemassa olevat yritykset voivat käytännössä päättää esimerkiksi hinnoistaan ja toimitusehdoistaan asiakkaittensa, kilpailijoittensa ja tavarantoimittajiensa reaktioista välittämättä.

Määräävän markkina-aseman toteamisessa on ratkaiseva merkitys niiden hyödykemarkkinoiden ja maantieteellisten markkinoiden määrittelyllä, joilla yritys voi toimia kilpailijoiden toimenpiteistä välittämättä ja joilla asiakkaat ovat siitä riippuvaisia. Määräävästä markkina-asemasta ei ole kysymys, jos asiakkaat voivat helposti siirtyä käyttämään korvaavia hyödykkeitä tai suunnata hankintansa muualla sijaitseville tavarantoimittajille. Yrityksen määräävää markkina-asemaa arvioidaan myös sillä perusteella, miten helposti ja nopeasti muut yritykset voivat tulla samoille markkinoille.

Eräs selvimmistä määräävän markkina-aseman tilanteista on ns. oikeudellinen monopoli, jossa määräävä asema perustuu lain säännöksillä annettuun yksinoikeuteen. Ns. luonnollisia monopoleja ovat taas sellaiset elinkeinotoiminnan alueet, joilla toiminnan kannattavuus on sitä parempi, mitä suuremman osuuden markkinoiden kokonaistarpeesta yritys pystyy tuottamaan (esim. kunnalliset energialaitokset). Määräävä markkina-asema ei kuitenkaan edellytä kilpailijoiden puuttumista kokonaan. Riittää, että yritys on kilpailijoihinsa nähden niin ylivoimainen, että se kykenee vastaamaan tehokkaasti kaikkiin toisten yritysten käyttämiin kilpailukeinoihin.

Määräävää markkina-asemaa ei voida todeta pelkän markkinaosuuden perusteella. Markkinaosuuden määrittely on tärkeä apuväline määräävän aseman toteamisessa, mutta sen merkitys vaihtelee tapauksittain muun muassa suurimpien kilpailijoiden markkinaosuuksien, uusien kilpailijoiden alalle tulon mahdollisuuden ja asiakkaiden neuvotteluvoiman mukaan.

Määräävä markkina-asema sinänsä ei siis ole kielletty, mutta sen väärinkäyttäminen on. Määräävässä markkina-asemassa olevalle yritykselle asetetaan väärinkäyttökiellolla tiettyjä erityisvelvoitteita liikekumppaneitaan ja kilpailijoitaan kohtaan. Väärinkäyttökieltoa rikkoneelle voi markkinaoikeus määrätä Kilpailuviraston esityksestä kilpailunrikkomis- eli seuraamusmaksun (KRL 7 §).

Yhden tai useamman elinkeinonharjoittajan tai elinkeinonharjoittajien yhteenliittymän määräävän markkina-aseman kiellettyä väärinkäyttöä voi kilpailunrajoituslain 6 §:n mukaan olla erityisesti:

1. kohtuuttomien osto- tai myyntihintojen taikka muiden kohtuuttomien kauppaehtojen suora tai välillinen määrääminen;
2. tuotannon, markkinoiden tai teknisen kehityksen rajoittaminen kuluttajien vahingoksi;
3. erilaisten ehtojen soveltaminen eri kauppakumppanien samankaltaisiin suorituksiin kauppakumppaneita epäedulliseen kilpailuasetelmaan asettavalla tavalla; tai
4. sen asettaminen sopimuksen syntymisen edellytykseksi, että sopimuspuoli hyväksyy lisäsuoritukset, joilla niiden luonteen vuoksi tai kauppatavan mukaan ei ole yhteyttä sopimuksen kohteeseen.

Ohessa joitakin esimerkkejä määräävän markkina-aseman väärinkäytön eri muodoista:

Liikesuhteesta pidättäytyminen ilman asiallista syytä

Elinkeinonharjoittajat saavat tavallisesti sopimusvapauden perusteella valita vapaasti sopimuskumppaninsa. Määräävässä markkina-asemassa olevalle yritykselle on kuitenkin haluttu asettaa erityinen tasapuolisuusvelvollisuus. Liikesuhteista pidättäytymiseen tai samanlaisten asiakkaiden kohtelemiseen eri tavoin tulee näiden yritysten kohdalla olla objektiivisesti perusteltavissa oleva ja muutoinkin kilpailuoikeudellisesti hyväksyttävä syy. Hyväksyttäviksi syiksi on käytännössä katsottu muun muassa asiakkaan maksukyvyttömyys ja kapasiteettiongelmat.

Esimerkki:

• Postipankki oli kieltäytynyt avaamasta yritykselle tiliä postiennakkolähetysten vastaanottajilta perittäviä maksuja varten. Tämän vuoksi yritys ei voinut laskuttaa asiakkaitaan postiennakolla. Pankilla oli kuitenkin oikeus pidättäytyä tilinavauksesta, jos asiakkaalla oli ollut uudehkoja maksuhäiriömerkintöjä. Pankki olisi itse saattanut joutua korvamaan ostajien mahdollisia vahinkoja, jos se olisi tilinavauksissa sivuuttanut tiedossaan olevat epäselvyydet tilinavaajan toiminnassa. Tilinavauksesta kieltäytymiseen katsottiin olevan hyväksyttävä syy, eikä asiassa ollut kyse määräävän aseman väärinkäytöstä. (Kilpailuviraston päätös 18.12.1997, yhdistetyt asiat dnro:t 359/61/93, 524/61/97 ja 584/61/97.)

Hyvään kauppatapaan perustumattomien liikesuhteen ehtojen käyttäminen

Määräävässä markkina-asemassa oleva yritys voi käytännössä sanella liikekumppaneilleen liikesuhteissa käyttämänsä toimitus- ja muut ehdot. Asiakkaiden toimintavapautta saatetaan rajoittaa esimerkiksi niin, että yritys velvoittaa asiakkaan rajoittamaan liikesuhteitaan toisiin yrityksiin tai niin, että yritys suostuu myymään hyödykkeen vain sillä ehdolla, että ostaja hankkii samalta myyjältä toisenkin hyödykkeen (sitominen). Määräävässä markkina-asemassa olevilta yrityksiltä on kuitenkin pääsääntöisesti kielletty tällaisten asiakkaiden toimintavapautta rajoittavien ehtojen asettaminen.

Esimerkki:

• Suomen Tietotoimisto Oy (STT) oli ainoa Suomessa toimiva yritys, joka myi päivänuutisia kaikilta uutisaihealueilta. Sen kilpailijat keskittyivät useimmiten vain yhteen aihealueeseen. Yhtiön uutisasiakkaina oli sanoma- ja muiden lehtien lisäksi pääosa sähköisistä viestimistä sekä useita verkkojulkaisijoita. Myös suuri joukko yrityksiä ja yhteisöjä hyödynsi STT:n uutispalvelua. Asiakkaiden tarve eri aihealueiden uutisille vaihteli asiakkaiden toiminnan luonteesta riippuen. STT:n tapaa myydä ja hinnoitella perusuutispalvelu vain eri uutisaihealueet kattavana kokonaisuutena pidettiin päätöksessä laissa kiellettynä sitomisena, sillä osa asiakkaista joutui maksamaan uutispalvelun hinnassa myös sellaisista uutisista, joita he eivät tarvinneet. (Kilpailuviraston päätös 20.6.2001, dnro 129/61/2000.)
• Valio Oy oli käyttänyt alennustaulukkoa, jonka perusteella asiakas sai nestemaitotuotteista suurimman mahdollisen alennuksen vain keskittämällä myös muiden maitotuotteiden ostot Valioon. Yhtiö oli myös maksanut kaupalle markkinointirahaa, jonka enimmäismäärä oli määräytynyt asiakkaan kokonaisostojen perusteella. Alennustaulukon todettiin sitovan asiakkaita Valioon ja sulkevan sen kilpailijoita markkinoilta. Markkinointirahan riippuvuus asiakkaan kokonaisostoista sitoi sekin asiakkaan nestemaitotuotteiden ja jatkojalosteiden hankinnat toisiinsa. Menettelyä pidettiin määräävän markkina-aseman väärinkäyttönä. (KHO:n päätös 11.11.1998, dnro 3482/1/7.)

Yksinmyynti- tai yksinostosopimukset

Yksinmyyntisopimuksella tarkoitetaan järjestelyä, jossa tuotteen valmistaja myöntää tietylle jälleenmyyjälle yksinoikeuden tuotteen myymiseen tietyllä alueella. Yksinostosopimuksessa tuotteen ostaja sitoutuu puolestaan ostamaan määrättyä hyödykettä vain tietyltä myyjältä.

Määräävässä markkina-asemassa olevat yritykset saavat pääsääntöisesti solmia tällaisia yksinomaisuussopimuksia vain erityisestä syystä. Kiellon perusteena on se, että määräävässä asemassa olevan yrityksen solmimat yksinomaisuussopimukset vaikeuttavat yleensä aina ilman vastaavia sopimuksia jäävien asiakkaiden tai tavarantoimittajien asemaa.

Esimerkki:

• Helsingin kaupunki oli myynyt eräältä toiselta yhtiöltä hankkimansa autokohtaiset pysäköinnin maksulaitteet Setec Oy:lle ja antanut tälle määräaikaisen yksinoikeuden pysäköintilaitteiden myyntiin kaupungissa. Sopimuksessa Setec otti vastattavakseen pysäköinnin maksulaitteiden kehittämisen, muun muassa uuden järjestelmän vaatiman rahakortin, ohjelmien ja turvamoduulin suunnittelun. Setecillä oli määräävä markkina-asema autokohtaisten pysäköintilaitteiden maksujärjestelmien markkinoilla Suomessa. Yksinmyyntisopimus ei ollut määräävän aseman väärinkäyttöä, koska se oli välttämätön Setecin tekemien investointien suojaamisessa kilpailijoiden vapaamatkustukselta. Yksinmyyntioikeus oli näin kannuste innovointiin ja riskinottoon. Ilman määräaikaista yksinmyyntijärjestelyä yhtä kehittynyt pysäköinnin maksujärjestelmä ja sitä käyttävät pysäköintilaitteet eivät olisi tulleet markkinoille. Arvioinnissa kiinnitettiin huomiota myös siihen, ettei yksinmyyntiehto antanut Setecille mahdollisuutta pysäköintilaitteiden kohtuuttomaan hinnoitteluun. (Kilpailuviraston päätös 5.2.1997, dnro 580/61/95.)

Kohtuuttoman tai kilpailun rajoittamista ilmeisesti tarkoittavan hinnoittelukäytännön soveltaminen

Määräävässä markkina-asemassa oleva yritys pystyy hinnoittelemaan tuotteensa ottamatta huomioon asiakkaittensa, kilpailijoittensa tai muiden liikekumppaneidensa reaktioita. Hinnoitteluun liittyvää määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä ovat esimerkiksi

• kohtuuttoman korkeiden hintojen periminen tai alhaisten hintojen maksaminen (monopolihinnoittelu),
• alihinnoittelu kilpailijoiden sulkemiseksi pois markkinoilta (saalistushinnoittelu) sekä
• hintasyrjintä eli keskenään samanlaisten kauppakumppanien kohteleminen toisistaan poikkeavalla tavalla ilman objektiivisesti hyväksyttävissä olevaa syytä.

Esimerkkejä:

• Ajasto Osakeyhtiö oli myöntänyt 3 %:n perusalennuksen asiakkaille, joiden ennakkotilaus Ajastolta oli vähintään 70 % edellisen vuoden kalenteriostoista. Alennuksen saaminen edellytti, että asiakas osti vähintään em. prosenttiosuutta koskevan osuuden tarpeestaan Ajastolta. Alennusten sitomisella edellisvuoden ostomääriin (uskollisuusalennus) tai niiden perusteella asetettuihin tavoitemääriin (tavoitealennus) katsottiin olevan asiakkaita sitovia ja kilpailijoita poissulkevia vaikutuksia. (KHO:n päätös 22.8.2001, dnro 3590/1/1999.)
• Elisa Communications Oyj toteutti kaksoishinnoittelua – jossa uusilta asiakkailta eli lähinnä uusilta kilpailijoilta perittiin selkeästi korkeampia hintoja kuin vanhoilta asiakkailta – syrjivästi porrastetulla määräalennustaulukolla sekä sitovilla sopimusehdoilla, joissa hinnat sidottiin sopimuksen kestoon. Tilaajayhteysverkkoa hallitseva yhtiö peri markkinoille pyrkiviltä kilpailijoiltaan pullonkaulahyödykkeestä olennaisesti korkeampaa hintaa kuin mikä oli ollut yhtiön omalle palveluoperaattorilleen tarjoama hinta. Tämän ns. hintaruuvin seurauksena paikallismarkkinoille tulo muodostui kilpailijoille kannattamattomaksi. (Kilpailuneuvosto 18.5.2001, dnro 150/690/1999.)
• Vapo Oy määritteli myymänsä energiaturpeen hinnan asiakaskohtaisesti. Tämä hinta jakautui yleensä kiinteään ja yhteen tai kahteen muuttuvaan osaan. Toimitussopimuksissa oli määritelty, että perustoimitusmäärän ylittävästä määrästä asiakas joutui maksamaan pääosin vain muuttuvista kustannuksista koostuvan hinnan. Perusmäärän ylittävältä osalta energiaturpeen hinta oli näin tyypillisesti selvästi perushintaa matalampi. Tällä ns. marginaalihinnoittelulla Vapo pystyi varmistamaan, että asiakas osti käytännössä kaiken tarvitsemansa energiaturpeen Vapolta. Kilpailuvirasto totesi, että Vapon käyttämä marginaalihinnoittelu sitoi asiakkaita Vapon turvetoimituksiin ja esti kilpailevien turvetuottajien markkinoille pääsyä. (Kilpailuviraston päätös 5.9.2000, dnro 267/61/94.)
• Valio Oy:n kaupalle myöntämän markkinointirahan suuruus oli vaihdellut asiakkaittain ja alueittain kilpailutilanteen mukaan, jolloin muuten keskenään samanlaiset asiakkaat olivat saaneet erisuuruisen markkinointirahan. Suuremman alennuksen maksamista ainoastaan niille yrityksille, joilla oli mahdollisuus valita Valion ja muiden maidon toimittajien välillä, pidettiin kiellettynä hintasyrjintänä. Valion toiminnan ei katsottu olevan sellaista asiakkaan säilyttämiseen tähtäävää kilpailuun vastaamista, johon myös määräävässä asemassa olevalla yrityksellä on syrjintäkiellosta huolimatta oikeus. (KHO:n päätös 11.11.1998, dnro 3482/1/7.)
• Helsingin kaupunki päätti lokakuussa 1992 korottaa ulkomaan laivaliikenteen matkustajamaksun seuraavan vuoden alussa 5 markasta 20 markkaan. Menettely oli kilpailunrajoituslain 7 §:ssä tarkoitettua kohtuutonta hinnoittelua erityisesti korotuksen suuruuden ja sen ennalta-arvaamattomuuden vuoksi. (KHO:n päätös 30.8.1993, dnro:t 1504, 1397, 1398, 1641 ja 3156/1/93.)

Määräävän markkina-aseman hyödyntäminen muilla markkinoilla

Määräävässä markkina-asemassa oleva yritys saattaa pyrkiä laajentamaan asemaansa myös toisille, kilpailluille markkinoille esimerkiksi ristiinsubventoinnilla. Yritys laskee tällöin kilpailluilla markkinoilla hintojaan ja korvaa tulonmenetykset korottamalla hintojaan niillä markkinoilla, joilla sillä on määräävä markkina-asema.

Esimerkki:

• Valtionrautateiden oli epäilty tukeneen Transpoint-maantiekuljetuksiaan valtiolta tai rautatieliikenteen muista tavarankuljetuksista saaduin varoin. Jotta menettelyä olisi pidetty kiellettynä ristiinsubventointina, olisi sen vaatimat voimavarat pitänyt hankkia määräävän markkina-aseman turvin, ja niiden siirtämisen tuetulle toimialalle olisi pitänyt olla niin jatkuvaa ja mittavaa, että se olisi merkinnyt ylivertaista kilpailuetua muihin tuetulla toimialalla toimiviin kilpailijoihin nähden. Lisäksi menettelyn tarkoituksena olisi tullut olla määräävän markkina-aseman saavuttaminen subvention kohteena olevalla toimialalla, tai että sen väistämättömänä seurauksena olisi ollut kilpailun niin olennainen rajoittuminen, että uuden toimialan valtaaminen ja määräävän markkina-aseman laajentaminen olisi ollut mahdollista, tai että menettely muutoin olisi vääristänyt alan elinkeinorakennetta ja johtanut pitkäaikaiseen toimialan tehokkuuden vähenemiseen. Kun nämä edellytykset eivät täyttyneet, Transpointin ei katsottu syyllistyneen kiellettyyn ristiinsubventointiin. (Kilpailuviraston päätös 12.11.1993, dnro 495/61/92.)

toimenpidepyynnön tekeminen
muut yhteydenotot (Kilpailuviraston toimialat 2 -ryhmä)