Helsingin Puhelimen telepalvelusopimuksiin liittyvät kilpailunrajoitukset

Asianosainen

Helsingin Puhelin Oyj

Asian vireilletulo

RSL Com Finland Oy (jäljempänä RSL Com) pyysi 9.9.1997 Kilpailuvirastoa selvittämään Sonera Oy:n (silloinen Telecom Finland Oy, jäljempänä myös Sonera) määräaikaisiin telepalvelusopimuksiin liittyviä kilpailunrajoituksia. Toimenpidepyynnön mukaan muutkin merkittävät operaattorit, esimerkiksi Helsingin Puhelin Oyj (jäljempänä Helsingin Puhelin), käyttävät vastaavanlaisia sopimuksia.

RSL Com totesi, että Sonera ja muut merkittävät operaattorit solmivat yritysasiakkaidensa kanssa määräaikaisia telepalvelusopimuksia, joita ei voi sopimusehtojen mukaan irtisanoa päättymään kesken sopimuskauden. Asiakas on usein sidottu sopimukseen jopa kolmen vuoden ajaksi ilman, että sillä on mahdollisuus käyttää kilpailevien operaattoreiden palveluja. RSL Comin mielestä sopimusten määräajat ovat huomattavan pitkiä. Lisäksi sopimus jatkuu useissa tapauksissa määräaikaisena, mikäli asiakas ei irtisano sopimusta tiettynä ajankohtana. RSL Comin mielestä sopimusehtojen ainoana tarkoituksena on estää asiakkaiden siirtyminen edullisempia palveluja tarjoavan yhtiön asiakkaiksi ja siten vaikeuttaa yhtiön asiakashankintaa ja tuloa Suomen kauko- ja ulkomaanpuhelumarkkinoille.

Soneran telepalvelusopimuksia koskeva päätös

Kilpailuvirasto pyysi toimenpidepyynnön perusteella sekä Soneraa että Helsingin Puhelinta toimittamaan selvitystä käyttämistään telepalvelusopimuksista. Asia erotettiin alkuvuodesta 1999 kahdeksi erillisinä käsiteltäviksi tapaukseksi. Kilpailuvirasto antoi 30.4.1999 Soneran telepalvelusopimuksia koskevan päätöksen (Dno 746/61/97).

Päätöksessä todettiin, että Soneran asiakkailleen myöntämiä määräaikaisten telepalvelusopimusten keston perusteella määräytyviä alennuksia on pidettävä kilpailunrajoituslain 7 §:n 2 ja 4 kohdan vastaisina sitovina alennuksina. Päätöksessä todettiin myös, että sopimuskausialennuksilla on myös suurten asiakkaiden kohdalla kilpailunrajoituslain 9 §:n tarkoittamia vahingollisia vaikutuksia. Sonera sitoutui poistamaan telepalvelusopimuksistaan kilpailua rajoittavat sopimuskausialennukset siten, että uusille asiakkaille ei sovelleta tällaisia alennuksia ja nykyisten asiakkaiden sopimuksia uusittaessa tällaisia alennuksia ei myönnetä. Soneran edellytettiin ryhtyvän soveltamaan uusia sopimusehtoja kuuden kuukauden kuluttua Kilpailuviraston päätöksen antamisesta. Edellisen perusteella Kilpailuvirasto katsoi, että asiasta ei ollut Soneran osalta syytä tehdä esitystä kilpailuneuvostolle.

Helsingin Puhelin Oyj

Helsingin Puhelin Oyj-konserni on Suomen suurin yksityinen tietoliikennepalveluja tarjoava yritys. Konserni tuottaa ja tarjoaa tietoliikennepalveluja paikallisella, valtakunnallisella ja kansainvälisellä tasolla. Vuonna 1998 konsernin liikevaihto oli 4 666 miljoonaa markkaa ja liikevoitto 520 miljoonaa markkaa. Konsernin ja sen osakkuusyhtiöiden palveluita ovat lähi-, kauko- ja ulkomaanpuhelut, GSM-matkapuhelinpalvelut, datasiirto sekä yrityskohtaisten tietoliikenneratkaisujen suunnittelu ja toteutus. Konsernin tuloista noin 18 % tuli kiinteän verkon puhelupalveluista.

Helsingin Puhelin Oyj- konsernin muodostavat Helsingin Puhelin Oyj ja sen tytäryhtiöt, joista merkittävimmät ovat Oy Radiolinja Ab, Mäkitorppa Yhtiöt Oy, Oy Comptel Ab, Oy Heltel ab, FINNETCom Oy ja Helsinki TeleCom Deutchland Gmbh. Lisäksi yhtiöllä on merkittäviä vähemmistöosuuksia paikallista, valtakunnallista ja kansainvälistä tietoliikennettä hoitavista yrityksistä. Näistä osakkuusyhtiöistä merkittävimpiä ovat Tampereen Puhelin Oyj, Oy Datatie Ab, Kaukoverkko Ysi Oy, Keski-Suomen Puhelin Oyj, Oy Finnet International Ab ja Oy Omnitele Ab.

Konsernin emoyhtiö Helsingin Puhelin Oyj toimii sekä verkko-operaattorina että tietoliikennepalvelujen tuottajana merkittävässä osassa Etelä-Suomen lääniä. Helsingin Puhelin Oyj:n liikevaihto oli vuonna 1998 noin 2474 miljoonaa markkaa. Liikevaihdolla mitattuna se on maamme toiseksi suurin teleyritys. Yhtiö listautui pörssiin marraskuussa 1997.

Asian selvittäminen

Kilpailuvirasto on lähettänyt Helsingin Puhelimelle ja Soneralle 12.11.1998 päivätyt vastinepyynnöt, joissa kiinnitettiin huomiota siihen, että kyseisten yritysten solmimiin telepalvelusopimuksiin saattaa liittyä kilpailua rajoittavia ehtoja. Virasto on erotettuaan asian kahdeksi erilliseksi tapaukseksi toimittanut Helsingin Puhelimelle 11.2.1999 päivätyn vastinepyynnön, jossa muun muassa todetaan, että Helsingin Puhelimen yritysasiakkailleen myöntämät telepalvelusopimuksen keston mukaan määräytyvät alennukset paikallis- ulkomaan- ja kaukopuheluista sitovat asiakkaat käyttämään yhtiön telepalveluja kilpailunrajoituslain 7 §:n 2 ja 4 kohtien vastaisesti.

Kilpailuvirasto on edelleen lähettänyt Helsingin Puhelimelle 14.6.1999 päivätyn vastinepyynnön, jossa on muun ohella täsmennetty relevanttien markkinoiden määrittelyä ja Helsingin Puhelimen määräävän markkina-aseman olemassaoloa kyseisillä markkinoilla. Kilpailuvirasto on 21.12.1999 lähettänyt Helsingin Puhelimelle ja Soneralle selvityspyynnöt, joissa tiedusteltiin muun muassa yritysten solmimien erityyppisten telepalvelusopimusten lukumääriä sekä arvioita yritysasiakkaiden osuuksista eri telepalvelujen markkinoilla.

Helsingin Puhelimen toimittamat selvitykset

Helsingin Puhelin on Kilpailuviraston pyynnöstä toimittanut 23.3.1998 päivätyn selvityksen käyttämistään yritysasiakkaiden telepalvelusopimuksista. Helsingin Puhelin on toimittanut virastolle 15.1.1999 päivätyn vastineen ja 8.2.1999 päivätyn täydennyksen vastineeseensa sekä 29.3.1999 ja 6.8.1999 päivätyt vastineet. Lisäksi Helsingin Puhelin on toimittanut 12.1.2000 päivätyn selvityksen telepalvelujen kokonaisratkaisuista ja eri telepalveluista. Helsingin Puhelin on antanut asiassa Kilpailuvirastolle myös suullisia selvityksiä.

Helsingin Puhelimen tarjoamat Diana-telepalvelut

Helsingin Puhelin tarjoaa selvityksensä mukaan yrityksille ns. Diana-sopimusta, johon kuuluu yhteys- ja puhelutuotteita sekä näiden lisäpalveluita. Diana-palvelusopimuksessa määritellään asiakkaan kanssa palvelut, jotka asiakas haluaa sopimukseen sisällyttää. Sopimukseen ei siten aina sisälly sekä kauko- että kansainvälisiä telepalveluita. Palvelut voidaan kytkeä joko kaikkiin asiakkaan puhelinnumeroihin tai vain asiakkaan erikseen määrittelemiin numeroihin. Diana-palvelussa puhelut ohjataan asiakkaan haluamien palvelujen osalta Finnet-yhtiöiden verkkoihin.

Diana Local on Helsingin Puhelimen tarjoama lähipuheluliikenteen (lähipuhelulla tarkoitetaan paikallispuheluja) palvelu yritysasiakkaille. Diana Local- palvelussa asiakkaan soittamat lähipuhelut ohjataan HPY:n liittymän ja keskuksen kautta yleiseen puhelinverkkoon. Lähipuhelut koostuvat Uudenmaan teleliikennealueen sisällä soitetuista puheluista (suunnat 09 ja 019). Myös puhelut 0102-0109-alkuisiin yritysnumeroihin ovat lähipuhelun hintaisia.

Diana 109 on Helsingin Puhelimen tarjoama kotimaan kaukopuheluliikenteen palvelu yritysasiakkaille. Diana 109-palvelussa asiakkaan soittamat kotimaan kaukopuhelut ohjataan Kaukoverkko Ysi Oy:n 109-kaukopuheluverkkoon.

Diana 999 on Helsingin Puhelimen tarjoama ulkomaanliikenteen palvelu yritysasiakkaille. Diana 999-palvelussa asiakkaan soittamat ulkomaanpuhelut ohjataan Oy Finnet International Ab:n 999-verkkoon.

Diana 050 on Helsingin Puhelimen tarjoama matkapuhelinpalvelu, jossa asiakkaan GSM-matkapuhelimet liitetään osaksi yrityksen puhelinjärjestelmää. Palvelu mahdollistaa sisäpuhelujen soittamisen yrityksen puhelinjärjestelmän ja yrityksen GSM-puhelimien välillä, sekä yrityksen GSM-puhelimista toisiin yrityksen GSM-puhelimiin helposti ja edullisella sisäpuheluhinnalla.

Diana 109 Gateway- ja Diana 999 Gateway- palveluissa asiakas saa sopimuksen mukaisen alennuksen palveluun kytketyistä numeroista soitettujen 109-kaukopuheluiden tai 999-ulkomaanpuheluiden Helsingin Puhelimen paikallispuhelumaksuista. Muissa kauko- ja ulkomaanpuheluissa on normaali ppm-veloitus.¹

Lisäksi Helsingin Puhelimen tarjoamat raportointipalvelut tuottavat asiakkaalle tietoa puhelukustannusten muodostumisesta puhelulajeittain, auttavat kohdistamaan puhelukustannuksia yrityksen sisällä ja antavat tietoa yrityksen palvelutasosta puheluihin vastaamisessa. Diana-palveluihin sisältyy perusraportointi sekä lisämaksusta toimitettava raportointi, kuten esimerkiksi tulevien tai lähtevien puheluiden erittely alaliittymätasolla ja lähtevien puheluiden suuntautuvuusraportit. Lisäksi asiakkaalle voidaan erikseen sovittaessa toteuttaa asiakaskohtaisesti räätälöity raportointi.

Helsingin Puhelimen mukaan puhelinvaihteissa tehtävä liikenteen ohjaus joudutaan yleensä teknisistä syistä toteuttamaan siten, että asiakkaalla ei voi olla samanaikaisesti muita ohjauksia saman palvelun osalta. Tästä on Helsingin Puhelimen mukaan mainittu selvästi sopimusehdoissa ja asiakas allekirjoittaa sopimuksen tästä tietoisena. Diana-palvelun ulkopuolelle jätettyjen palveluiden ohjaukset muiden operaattoreiden verkkoihin ovat kuitenkin mahdollisia. Tulevaisuudessa, kun markkinoille saadaan uusimmalla tekniikalla toteutettuja vaihdejärjestelmiä, ohjauksia on mahdollista esimerkiksi jakaa asiakkaiden toivomusten mukaan eri kellonaikoina eri operaattoreiden verkkoihin.

Helsingin Puhelimen asema liittymä- ja puhelupalvelujen markkinoilla

Helsingin Puhelin katsoo, että Kilpailuviraston aiemmissa yhteyksissä esittämä Helsingin Puhelimen määräävää markkina-asemaa koskeva relevanttien markkinoiden määrittely ei ole riittävän yksityiskohtainen tarkasteltaessa Diana-sopimusten kaltaisia yrityksille tarjottavia puhelupalveluita. Yhtiön mielestä muita kuin yksityisasiakkaita koskevat relevantit hyödykemarkkinat voidaan jakaa liittymätyypin perusteella kahteen osaan:

1. sellaisten yritysten liittymä- ja puhelupalvelujen markkinat, joilla ei ole käytössään vähintään yhtä 2 Mbit/s yritysliittymää (pk-yritysten puhelupalvelut)
2. sellaisten yritysten liittymä- ja puhelupalvelut, joilla on käytössään vähintään yksi 2 Mbit/s yritysliittymä (suuryritysten puhelupalvelut).

Sekä pk-yritysten puhelupalveluiden että suuryritysten puhelupalveluiden osalta on Helsingin Puhelimen mukaan erotettavissa ainakin seuraavat erilliset hyödykemarkkinat: 1) paikallispuhelut ja liittymän toimittaminen (ml. paikallisverkkomaksu ja paikallispuhelumaksu), 2) kaukopuhelut ja 3) ulkomaanpuhelut.

Pk-yritysasiakkaiden markkinat

Helsingin Puhelin toteaa, että pk-yritysten tarjoamien liittymä- ja paikallispuhelupalveluiden tarjoamisesta vastaa Suomessa useimmiten se puhelinyhtiö, jolla on ollut rajoitukseton oikeus paikallisen teletoiminnan harjoittamiseen 31.12.1993 saakka. Tilanne näillä markkinoilla muistuttaa siten yksityisasiakkaiden liittymämarkkinoilla vallitsevaa tilannetta, minkä vuoksi relevantteina maantieteellisinä markkinoina on Helsingin Puhelimen mukaan todennäköisesti pidettävä Helsingin Puhelimen perinteistä toimialuetta.

Kauko- ja ulkomaanpuheluiden saatavuus ei sen sijaan ole riippuvainen liittymäoperaattorista, joten teleoperaattorit kilpailevat pk-yritysten kauko- ja ulkomaanpuheluista. Näiden palvelujen markkinat ovat Helsingin Puhelimen mielestä valtakunnalliset. Monien Helsingin Puhelimen kilpailijoiden todetaan keskittyneen tarjoamaan pk-yrityksille ulkomaanpuheluita, koska niillä on käytössään merkittävästi omaa verkkokapasiteettia ulkomailla, mikä mahdollistaa aggressiivisen hintakilpailun. Lisäksi Helsingin Puhelin katsoo, että Finnet Internationalilla ei ole määräävää markkina-asemaa pk-yritysasiakkaiden ulkomaanpuhelumarkkinoilla eikä Kaukoverkko Ysillä kyseisten asiakkaiden kaukopuhelumarkkinoilla.

Suuryritysasiakkaiden markkinat

Suuryritysasiakkaille on Helsingin Puhelimen mukaan kehitetty heidän tarpeitaan vastaavat liittymä- ja puheluratkaisut. Yleisin suurten yritysten hankkima liittymätyyppi on 2 Mbit/s -yritysliittymä. Se mahdollistaa valtakunnallisen digitaalisen verkon palveluiden käyttämisen toimipisteiden sijaintipaikkakunnasta riippumatta ja siten yrityksen käyttämien telepalveluiden rationalisoinnin. Vaikka 2 Mbit/s -yritysliittymän hankkinut yritys hankkii kaikki paikallispuhelunsa liittymän toimittaneelta operaattorilta, se voi kuitenkin tehdä sopimuksen esimerkiksi siitä, että se hankkii paikallispuhelunsa telealueesta riippumatta samalta operaattorilta. Tällainen yritys saattaa käyttää Helsingin Puhelimen liittymää vain laskeviin puheluihin ja ostaa paikallispuhelut esimerkiksi Soneralta, kaukopuhelut Kaukoverkko Ysiltä ja ulkomaanpuhelut Telialta. Näin ollen suuryritysten paikallispuhelumarkkinat ovat Helsingin Puhelimen mielestä toimivan kilpailun piirissä. Yhtiö katsoo, että suuryritysten liittymä- ja paikkallispuhelumarkkinoilla relevantit maantieteelliset markkinat ovat kauko- ja ulkomaanpuheluiden tavoin valtakunnalliset.

Helsingin Puhelimella todetaan olevan yritysasiakkaita, joilla on satoja puhelinliittymiä Suomen eri paikkakunnilla ja joille Helsingin Puhelin toimittaa 2 Mbit/s -liittymien kautta kaikki paikallispuhelut perinteisellä toimialueellaan. Tällaisen liittymän hankkivien yritysten paikallispuhelumarkkinat muodostuvat perinteisten paikallispuhelutuotteiden lisäksi valtakunnallisista paikallispuhelutuotteista, minkä vuoksi yrityksille tarjottavat valtakunnalliset paikallispuhelutuotteet on perustelua erottaa omiksi hyödykemarkkinoikseen. Tämän lisäksi on Helsingin Puhelimen mukaan erotettavissa muita alamarkkinoita. Palvelutuottajat markkinoivat 2 Mbit/s -liittymien yhteydessä muun muassa kokonaisvaltaisia yritysten puheviestintäratkaisuja, joihin sisältyvät esimerkiksi tavoitettavuuspalvelut, puhepostit, päivystyspalvelut ja puhelunohjaukset.

Helsingin Puhelin arvioi, että koko Suomessa on kaikkiaan yli [...]² 2 Mbit/s -liittymää. Näistä noin [...] prosenttia on Helsingin Puhelimen perinteisellä toimialueella. Soneralla ja Telialla arvioidaan olevan Helsingin Puhelimen perinteisellä toimialueella noin [...] 2 Mbit/s -liittymää. Helsingin Puhelin katsoo, että sillä ei ole määräävää markkina-asemaa 2 Mbit/s -liittymien ja niistä soitettavien paikallispuheluiden markkinoilla. Yhtiö katsoo myös, että Oy Finnet International Ab:llä ei ole määräävää markkina-asemaa suuryritysten ulkomaanpuhelumarkkinoilla eikä Kaukoverkko Ysi Oy:llä suuryritysten kaukopuhelumarkkinoilla.

Helsingin Puhelin katsoo, että sillä ei ole suuryritysasiakasmarkkinoilla määräävää markkina-asemaa eikä myöskään erityistä markkinavoimaa sen enempää alueellisesti kuin valtakunnallisestikaan. Suuryritysmarkkinoiden erityispiirre on se, että onnistuessaan myymään asiakkaalle vähintään yhden 2 Mbit/s keskusjohdon operaattorin kannattaa tarvittaessa rakentaa asiakkaalle rinnakkainen tilaajayhteys. Helsingin Puhelin katsoo, että sen kanssa kilpailevat operaattorit eivät pidä investointeja paikallisteleverkkoon riittävän houkuttelevina vaihtoehtoisiin investointikohteisiin, kuten kansainväliseen valokaapeliverkkoon verrattuna.

Helsingin Puhelimen asema kauko- ja ulkomaanpuhelumarkkinoilla

Helsingin Puhelimen mukaan käytännössä kilpailu kauko- ja ulkomaanpuheluissa tapahtuu hinnoilla ja aggressiivisella valtakunnallisella markkinoinnilla. On myös huomattava, että yritykset voivat Diana-sopimuksen tehdessään valita haluamansa palvelupaketin. Diana-sopimuksen ehdot ovat hyvin läpinäkyvät eikä paikallispuheluiden ja kauko- ja ulkomaanpuheluiden hinnoittelussa ole niitä yhdistäviä alennus- tai muita järjestelyjä. Helsingin Puhelin kiistääkin, että se voisi paikallispuhelumarkkinoiden korkean markkinaosuutensa avulla vaikuttaa kauko- ja ulkomaanpuhelujen toimintaan. Yhtiö kiistää vastineessaan myös Kilpailuviraston käsityksen siitä, että kauko- ja ulkomaanpuhelujen tarjoaminen liittyisi niin läheisesti paikallisteletoimintaan, että asiakkaat usein pitäisivät palveluja toisistaan riippuvana.

Diana-telepalvelusopimuksen solmiminen ja sopimuskauden pituus

Helsingin Puhelin toteaa, että Diana-telepalvelusopimuksen solmiminen ja siten myös sopimukseen liittyvä alennusjärjestelmä perustuu vapaaehtoisuuteen. Diana-sopimuksen kattavuus sovitaan jokaisen asiakkaan osalta erikseen ja sopimukseen sisällytetään vain ne palvelut, jotka asiakas nimenomaisesti haluaa sopimukseen liittää. Asiakkaalla on selkeä valinnanmahdollisuus sopimuskautensa pituuden osalta. Asiakkaan valittavissa olevat sopimuksen kestoajat vaihtelevat yhdestä viiteen vuoteen. Mikäli sopimuksessa ei ole määritelty voimassaoloaikaa, irtisanomisaika on yleisten toimitusehtojen mukaisesti kaksi kuukautta.

Pisin mahdollinen sopimuskausi on ollut Diana-sopimuksissa viisi vuotta. Viiden vuoden pituisia sopimuksia on kuitenkin solmittu Helsingin Puhelimen mukaan erittäin harvoin. Pk-yrityksille tarjottavien Diana-sopimusten pisin sovellettava sopimuskausi on nykyisin kolme vuotta.

Helsingin Puhelin katsoo, että sen yritysasiakkaiden kanssa tekemiin sopimuksiin ei sisälly kilpailulainsäädännön vastaisia elementtejä. Helsingin Puhelimen mukaan määräaikaisten sopimusten käyttö kuuluu normaaliin liiketoimintaan. Tällaisten sopimusten avulla palvelun tuottaja pystyy arvioimaan ja varmistamaan tekemilleen investoinneille tietyn tilauskannan, minkä ansiosta toimintaa voidaan suunnitella ja toteuttaa tehokkaasti. Helsingin Puhelin arvioi, että valtaosalla Suomen keskisuurista ja suurista yrityksistä on voimassaoleva sopimus kauko- ja ulkomaanpuheluiden ohjauksesta jonkun operaattorin kanssa. Sopimuskauden kohtuullisen pituuden katsotaan olevan ostajan oman intressin mukaista. Suuri telepalveluiden ostaja haluaa saada suuresta ostomäärästä johtuvia paljousalennuksia.

Diana-telepalvelusopimukseen sisältyvät alennukset

Diana-telepalvelujen hinnat perustuvat voimassa oleviin hinnastoihin eikä niistä neuvotella asiakaskohtaisesti erikseen. Näin ollen Helsingin Puhelin ei katso noudattamansa hinnoittelun ja sopimusneuvottelujensa johtavan joidenkin asiakkaiden syrjintään.

Helsingin Puhelimen esittämät perustelut käyttämälleen alennusjärjestelmälle

Helsingin Puhelimen mielestä määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen ei tarvitse periä kaikilta asiakkailtaan identtisiä hintoja. Hyväksyttävinä alennuksina pidetään oikeuskäytännön mukaan ostomääriin perustuvia alennuksia sekä alennuksia, jotka perustuvat myyjälle syntyviin kustannussäästöihin. Diana-palvelusopimuksiin sisältyvän alennusjärjestelmän katsotaan täyttävän edellä mainitut hyväksyttävälle alennusjärjestelmälle asetetut edellytykset. Helsingin Puhelimen mukaan palvelun tuottaja kykenee pidempiaikaisia sopimuksia solmimalla arvioimaan ja varmistamaan tekemilleen investoinneille tietyn tilauskannan, joten toimintaa voidaan suunnitella ja toteuttaa tehokkaammin.

Telealan erityispiirteisiin kuuluu Helsingin Puhelimen mukaan se, että teknisesti olemassa olevaan televerkkoyhteyteen tarjotun liikenteen keskimääräiset muuttuvat kulut eivät kasva lineaarisesti liikenteen määrän kasvaessa, vaan kasvu on vähäisempää. Liikennemäärän kasvu mahdollistaa näin ollen alhaisemman yksikköhinnan, joka on siten kustannusvastaavuuden periaatteen mukaista. Vastaavasti pitkäaikaisempia asiakassopimuksia solmittaessa rakennetun kapasiteetin käyttöasteen voidaan arvioida muodostuvan riittävän suureksi pidemmällä aikavälillä.

Paljousalennuksen laskemisen perusteiden myönnetään olevan aina jossain määrin ongelmallisia, koska ostettavien palveluiden tarkkaa määrää ei voi tietää etukäteen. Jotta palvelujen tarjoaja voisi tarjota telepalveluille kustannusvastaavuudeltaan järkeviä palveluhintoja, sen tulee voida tietää, mihin myyntimäärään alennuksen määrä suhteutetaan. Tästäkin syystä sopimuksen pituuteen suhteutettua alennuksen määrää pidetään järkevänä vaihtoehtona.

Myös sopimuksen kilpailuttamismenettelyn harvemmasta tahdista todetaan tulevan palvelun tarjoajalle kustannussäästöjä, esimerkiksi myynnissä, markkinoinnissa, sopimusten teossa ja asiakashallinnassa. Mitä lyhempiä sopimuksia asiakkaiden kanssa solmitaan, sitä enemmän hallintokustannuksia niistä aiheutuu. Pitkien sopimuskausien suurempia alennuksia ei voida Helsingin Puhelimen mukaan pitää syrjivinä myöskään siksi, että kaikilla sopimuskumppaneilla on samat mahdollisuudet solmia valintansa mukaan lyhempiä tai pidempiä sopimuksia. Helsingin Puhelin pitää Diana-sopimuksiin liittyvää alennusjärjestelmää hyvin läpinäkyvänä, jolloin järjestelmän helpon arvioitavuuden ja vertailtavuuden edellytysten katsotaan täyttyvän.

Helsingin Puhelin toteaa, että asiakkaan saamien alennusten perusteena on sopimuksen keston lisäksi asiakkaan arvioitu liikennevolyymi sopimuksen kohteena olevissa palveluissa. Asiakkaan saamat alennukset määritellään suoraan prosentteina palvelukohtaisista alennustaulukoista. Syynä siihen, että alennukset annetaan laskutuskausittain reaaliaikaisesti, on asiakkaiden toiveiden lisäksi se, että tämä on käytännössä teknisesti ainoa mahdollinen järkevä tapa toteuttaa volyymialennus suurelle joukolle asiakkaita. Mikäli asiakkaan keskimääräinen palvelukohtainen laskutus osoittautuu huomattavasti pienemmäksi, kuin mitä sopimuksen teon yhteydessä on määritelty, Helsingin Puhelimella on sopimusehtojen mukaisesti oikeus muuttaa alennusprosenttia.

Helsingin Puhelimen mukaan sovittavien alennusprosenttien määrä ei riipu siitä, mitä palveluja Diana-sopimukseen sisällytetään lukuun ottamatta Kaukoverkko Ysi Oy:n ja Oy Finnet International Ab:n palvelujen yhteistilausta koskevaa kolmen prosentin lisäalennusta. Lisäalennus (keskittämisetu) annetaan ulkomaanpuhelusopimuksen tekevälle asiakkaalle, jolla on voimassa oleva 109-kaukopuhelusopimus. Alennus annetaan soitetuista ulkomaanpuheluista lisäämällä perustaulukon sopimusalennusprosenttiin kolme prosenttiyksikköä. Vastaavanlainen alennus myönnetään 109-kaukopuhelusopimuksen tekevälle asiakkaalle, jolla on voimassa oleva 999-ulkomaanpuhelusopimus. Lisäksi 999-ulkomaanpuhelusopimuksen tekevä asiakas saa asiakassuhteen keston mukaan määräytyvän, maksimissaan kolmen prosenttiyksikön alennuksen jatkaessaan voimassa olevaa sopimusta (jatkosopimusetu). Helsingin Puhelin toteaa lisäksi, että paikallispuheluista myönnettävä alennus ei riipu siitä, sisällytetäänkö palvelusopimukseen muita palveluja. Asiakas on myös vapaa tekemään Diana-palvelusopimuksen esimerkiksi koskien vain Diana Local-palvelua (paikallispuhelut).

Helsingin Puhelin katsoo edelleen, että sen tarjoamat sopimuskausialennukset ovat läpinäkyvät ja selkeät eikä niillä ole asiakkaita sitovia vaikutuksia. Yhtiön sopimuskausien todetaan vastaavan sekä alan yleistä tapaa että ostajien omaa intressiä, koska palveluiden jatkuva kilpailuttaminen on omiaan tuomaan lisäkustannuksia ja vaivaa ostajille.

Helsingin Puhelin katsoo, että yhtiön sopimuskausialennuksia ei voida pitää kilpailunrajoituslain 7 §:n vastaisina, vaikka Kilpailuvirasto katsoisi, että sillä on määräävä markkina-asema pk-yritysten liittymä- ja paikallispuhelupalvelumarkkinoilla. Koska Helsingin Puhelimella ei katsota olevan määräävää markkina-asemaa suuryritysten liittymä- ja paikallispuhelumarkkinoilla, kilpailunrajoituslain 7 §:ää ei tule yhtiön mielestä lainkaan soveltaa näiden markkinoiden arviointiin. Helsingin Puhelimen mukaan on huomattava myös se, että yhtiö toimii Oy Finnet International Ab:n ja Kaukoverkko Ysi Oy:n edustajana tarjotessaan yritysasiakkailleen näiden ulkomaan- ja kaukopuheluita, joten yhtiö noudattaa kyseisten yritysten voimassa olevia hinnastoja.

Helsingin Puhelin katsoo, että sopimuskausialennukset sopivat suuryritysasiakkaille alennusmuodoksi erityisen hyvin, koska suuryritykset itse haluavat solmia vuotta pidempiä sopimuksia ja kilpailuttavat eri toimittajia tästä lähtökohdasta käsin. Tällä perusteella Helsingin Puhelin katsoo, että kyseiset alennukset eivät ole kilpailunrajoituslain 9 §:ssä tarkoitettuja kilpailunrajoituksia. Helsingin Puhelin ei myöskään katso olevan syitä, joiden vuoksi sopimuskausialennukset olisivat 9 §:n tarkoittamalla tavalla kilpailulle vahingollisia, vaikka niitä pidettäisiinkin kilpailunrajoituksina. Helsingin Puhelin katsoo, että suuryritysasiakkaiden markkinoilla kilpailu toimii ja että hinnoittelun ja sopimusehtojen tulisi näillä markkinoilla olla elinkeinonharjoittajan vapaasti määriteltävissä.

Diana-sopimuksen irtisanominen

Koska asiakkaan saamat alennukset perustuvat volyymin lisäksi sopimuksen kestoon, etukäteen saadut alennukset peritään Helsingin Puhelimen mukaan takaisin, mikäli asiakas purkaa määräaikaisen sopimuksen kesken sopimuskauden. Purkamisen syynä voi olla esimerkiksi se, että asiakas on tehnyt toisen operaattorin kanssa päällekkäisen ohjaussopimuksen jonkun Diana-palvelusopimukseen sisällytetyn palvelun osalta. Lisäksi Helsingin Puhelimella on oikeus periä jäljellä olevan sopimuskauden ajalta saamatta jääneistä puhelutuloista 10 prosenttia asiakkaan puheluliikenteen keskimääräisistä puhelinmaksuista. Asiakkaan rikkoessa sopimusta Helsingin Puhelimella on oikeus korvauksiin. Sopimussanktioita on Helsingin Puhelimen mukaan käytetty erittäin harvoin.

Helsingin Puhelin toteaa noudattaneensa toimintatapaa, jonka mukaan yritysasiakkaan irtisanoessa ensisijaisverkkosopimuksensa uuden sopimuksen tehneen operaattorin on tullut tarkistaa asiakkaalta vanhan sopimuksen irtisanomisaika ja sopia uuden sopimuksen alkamisaika asiakkaan kanssa.

Diana-sopimusten irtisanomisehtojen todetaan perustuvan siihen, että sopimukset ovat määräaikaisia, joten sopimus on voimassa sovitun voimassaoloajan. Koska asiakkaalle toimitettavat palvelut ovat erillisten yhtiöiden toimittamia ja niihin sovelletaan eri hinnastoja ja voimassaoloaikoja sen mukaan kuin asiakkaan kanssa on sovittu, yksittäisten palveluiden toimittamisen voimassaoloajat voivat poiketa toisistaan. Yhden palvelun toimittaminen asiakkaalle voi siten sopimuksen mukaan päättyä, vaikka sopimus sinänsä olisi vielä voimassa.

Lisäksi asiakkaalla on oikeus irtisanoa sopimus niiden palveluiden tai laitteiden osalta, joita koskevia maksuja tai sopimusehtoja Helsingin Puhelin muuttaa yleisten toimitusehtojen nojalla kesken sopimuskauden. Tästä mahdollisesti aiheutuva osittainen irtisanominen ei vaikuta muun sopimuksen voimassaoloon tai palvelujen ehtoihin. Helsingin Puhelin on ilmoittanut määritelleensä 1.5.1999 alkaen yleisiin sopimusehtoihinsa erikseen puheliikennetuotteiden irtisanottavuuden.

Diana-sopimusten uudistaminen

Helsingin Puhelin on uudistanut asian käsittelyn aikana Diana-telepalvelusopimusten ehtoja. Uudistusten lähtökohtana on ollut se, että pk-yritysten ja suuryritysten puhelupalvelumarkkinoita käsitellään toisistaan erillisinä relevantteina hyödykemarkkinoina. Diana-sopimukset jaetaan suuryrityssopimuksiin ja pk-yrityssopimuksiin siten, että suuryrityssopimuksen piiriin kuuluu jatkossa sellainen yritys, joka hankkii tai jolla on käytössään vähintään yksi 2 Mbit/s -liittymä.

Ulkomaanpuhelun ja kotimaan kaukopuhelun kolmen prosentin keskittämisalennus on poistettu Diana-sopimuksista 31.12.1998 alkaen. Jatkosopimusalennus on poistettu vuoden 1999 aikana. Ulkomaanpuheluiden alennustaulukossa otettiin 1.4.1999 alkaen käyttöön toistaiseksi voimassa olevat sopimukset. Paikallispuhelusopimusten alennustaulukosta on poistettu 1.5.1999 alkaen sopimusaikaan perustuvat alennukset. Vanhat sopimukset muutetaan vastaamaan uusia järjestelyjä sitä mukaan kun niiden määräaikainen voimassaolo päättyy.

Toistaiseksi voimassa olevan Diana Local- sopimuksen voi irtisanoa päättymään kuukauden kuluttua irtisanomiskuukauden päättymisestä. Diana-sopimukset ovat jatkossa voimassa enintään kolmen vuoden määräajan, minkä jälkeen ne jatkuvat automaattisesti vuoden kerrallaan. Kaukoverkko Ysi Oy on 1.5.1999 alkaen poistanut 109-kaukopuhelutuotteistaan viiden vuoden sopimuskausialennukset.

Helsingin Puhelin siirtyi 4.11.1999 Oy Finnet International Ab:n 999-ulkomaanpuhelutuotteen jälleenmyyjäksi. Helsingin Puhelin hinnoittelee ulkomaanpuhelut käyttäen pk-yrityksille Finnet Internationalin listahintaa ja suuryrityksille asiakaskohtaista hinnoittelua, johon ei ole käytössä erillistä alennustaulukkoa.

Helsingin Puhelin on ilmoittanut Kilpailuvirastolle 22.2.2000 päivätyllä kirjeellä, että se on päättänyt muuttaa ulkomaanliikenteen yrityssopimusten alennustaulukot yksinomaan asiakkaan volyymiin pohjautuviksi 1.3.2000 lähtien. Helsingin Puhelin on sopinut myös vastaavista muutoksista kaukopuhelujen alennustaulukoihin Kaukoverkko Ysi Oy:n kanssa. Helsingin Puhelin ei myönnä sopimuskauden pituudesta riippuvia alennuksia myöskään 2 Mbit/s-liittymäasiakkaille. Asiakkaiden nykyiset sopimukset muutetaan uusien taulukoiden mukaisiksi sopimusten uusimisen yhteydessä.

Teleyritykset ja niiden toiminta telemarkkinoilla

Telemarkkinalain (396/97) mukaan teletoiminnan harjoittajia kutsutaan teleyrityksiksi. Teleyritykset jaetaan edelleen televerkko- ja telepalveluyrityksiin. Televerkkoyritykset tarjoavat televerkkoa käytettäväksi telepalveluiden tarjontaan ja telepalveluyritykset tarjoavat telepalveluita televerkoissa. Sonera, Finnet-yhtiöt ja Telia Finland Oy ovat sekä televerkko- että telepalveluyrityksiä. Telepalvelujen markkinoilla merkittäviä yrityksiä ovat myös RSL COM Finland Oy ja Global One Oy, jotka tarjoavat verkko- ja muita palveluita sopimusasiakkailleen.

Finnet-yhtiöillä tarkoitetaan Finnet Liitto ry:n jäsenyrityksiä eli 46 itsenäistä paikallista puhelinyhtiötä tytär- ja osakkuusyrityksineen. Finnet-yhtiöiden yhteenlaskettu liikevaihto oli vuoden 1998 lopussa noin 10 miljardia markkaa. Helsingin Puhelin on Finnet-yhtiöistä liikevaihdoltaan suurin.

Liikenneministeriön laatiman tilaston³ mukaan Finnet-yhtiöiden osuus paikallisteletoiminnasta vuonna 1998 oli 75 %, kotimaan kaukoliikenteestä noin 55 % ja kansainvälisestä liikenteestä 27 % minuuteista laskettuna. Vuonna 1998 Soneran osuus paikallisliikenteestä oli noin 25 %, kotimaan kaukoliikenteestä 37 % ja kansainvälisissä puheluissa 56 %.

Telia Finland Oy:n markkinaosuus vuonna 1998 oli kaukopuheluista 7 % ja ulkomaanpuheluista noin 12 %. Muiden teleyritysten kaukopuheluiden markkinaosuus oli yhteensä 0,8 %. Sen sijaan ulkomaanpuheluissa RSL Comin markkinaosuus oli vuonna 1998 noin 4 % ja muiden yhteensä 1,2 %.

Helsingin Puhelimen osuus pääkaupunkiseudun yritysjärjestelmien kokonaismarkkinoista oli yhtiön oman arvion mukaan vuonna 1997 rakennettujen alaliittymien määrästä mitattuna [...]⁴ %. Merkittävin kilpailija Helsingin Puhelimen toimialueella on Sonera, joka tarjoaa yrityksille räätälöityjä Vipgate- ja Skaala-telepalveluita. Soneran osuus pääkaupunkiseudun yritysjärjestelmien markkinoista oli vuonna 1997 Helsingin Puhelimen mukaan [...] % ja Telian osuus [...] %. Tietoja vuoden 1998 tai vuoden 1999 markkinaosuuksista ei ole saatu Helsingin Puhelimelta.

Kaukoverkko Ysi Oy

Kaukoverkko Ysi Oy (jäljempänä Kaukoverkko Ysi) on Finnet-liittoon kuuluvien itsenäisten paikallisten puhelinyhtiöiden ja niiden yhteisen yhtiön Oy Datatie Ab:n omistama yhtiö, jolla on toimilupa kaukoteletoiminnan harjoittamiseen Suomessa.

Kilpailuvirasto on 18.3.1997 myöntänyt poikkeusluvan 47 Finnet-yhtiön valtakunnalliseen kaukoverkkopalvelu- ja kaukopuhelutuoteyhteistyöhön sisältyvälle hintayhteistyölle Kaukoverkko Ysissä. Kaukopuhelutuote lisäpalveluineen on loppukäyttäjälle tarkoitettu palvelu, jota Kaukoverkko Ysi tuottaa asiakkailleen nimellä 109-kaukopuhelu.

Kaukoverkko Ysin hallituksessa on puheenjohtajan lisäksi kolme jäsentä. Helsingin Puhelimella on tavallisesti ollut edustaja hallituksessa⁵. Kaukoverkko Ysin hallitus päättää hinnan, jolla yhtiö myy kaukoverkkopalvelua asiakkailleen. Yhtiön hallitus päättää myös 109-kaukopuhelutuotteen tukku- ja vähittäishinnan. 109-kaukopuhelun jakelun lähtökohtana on, että liikenneministeriön antaman telelaitosten yhdysliikennettä koskevan päätöksen mukaisen teleliikennealueen puhelinyhtiöt hoitavat ko. alueiden sisäisen liikenteen itsenäisesti. Puhelinyhtiöt vastaavat alueellaan 109-kaukopuhelun myynnistä loppukäyttäjälle. Ne hoitavat muun muassa asiakaspalvelun, 109-puhelun laskutuksen sekä valtakunnallista mainontaa tukevan paikallisen mainonnan.

Oy Finnet International Ab

Oy Finnet International Ab (jäljempänä Finnet International), on Finnet-liittoon kuuluvien itsenäisten paikallisten puhelinyhtiöiden ja Kaukoverkko Ysin omistama yhtiö, joka harjoittaa kansainvälistä teletoimintaa Suomessa.

Kilpailuvirasto on 12.6.1997 annetulla päätöksellä myöntänyt poikkeusluvan Finnet-yhtiöiden valtakunnalliselle kansainvälisiä telepalvelutuotteita koskevalle hintayhteistyölle. Kansainvälisellä teletoiminnalla tarkoitetaan teletoimintaa, jota harjoitetaan Suomesta, Suomeen tai Suomen kautta yhdysliikenteessä ulkomaisen teleyrityksen kanssa. Kilpailuvirasto on 16.7.1997 annetulla päätöksellä täydentänyt poikkeuslupaa siten, että se koskee myös yhteistyötä valtakunnallisten kansainvälisten telepalvelutuotteiden tukkuhinnoittelussa.

Finnet Internationalin tuotantotoiminta jakautuu toisaalta Suomessa ja Suomen ulkopuolella tapahtuvaan tuotantoon sekä toisaalta kahteen toiminnalliseen osa-alueeseen: palvelukohtaisiin yhdysliikennesopimusneuvotteluihin ja palveluiden tuotantoon tarvittavan teknisen koneiston toteuttamiseen. Finnet International tarjoaa kansainvälisen teletoiminnan markkinoille valintaista 999-ulkomaanpuhelua eri variaatioina, kansainvälisiä kiinteitä johtoja ja niiden variaatioita sekä transitpalvelua.

Finnet Internationalin hallituksessa on tavallisesti ollut Helsingin Puhelimen edustaja⁶. Hallitus päättää 999-ulkomaanpuhelun tukku- ja vähittäishinnan sekä kansainvälisten kiinteiden johtojen vähittäishinnan. 999-ulkomaanpuhelua myyvät paikalliset puhelinyhtiöt ja Oy Radiolinja Ab ja sitä markkinoivat sekä Finnet International että edellä mainitut myyjät. Helsingin Puhelin on ilmoittanut siirtyneensä 4.11.1999 alkaen Finnet Internationalin 999-ulkomaanpuhelutuotteen jälleenmyyjäksi. Helsingin Puhelin on ilmoittanut 21.12.1999 Kilpailuvirastolle, että sillä on yhdessä sen tosiasiallisessa määräysvallassa olevien Tampereen Puhelin Oyj:n ja Keski-Suomen Puhelin Oyj:n kanssa tosiasiallinen määräysvalta Finnet Internationalissa.

Telepalvelujen kokonaisratkaisujen ja puhelupalvelujen tarjonta

Kilpailuvirasto on saanut Helsingin Puhelimelta 12.1.2000 päivätyn selvityksen myytyjen telepalvelujen kokonaisratkaisujen, ratkaisuihin sisältyvien eri puhelupalvelujen sekä yksinomaan puhelupalveluja hankkineiden yritysasiakkaiden lukumääristä.

Helsingin Puhelin on ilmoittanut, että vuoden 1999 lopussa sillä oli [...]⁷ yritysten telepalvelusopimusta. Tämän lisäksi sillä on huomattava määrä yritysasiakkaita, joilla on Helsingin Puhelimen liittymä, mutta jotka eivät ole tehneet erillistä telepalvelusopimusta. Tällöin asiakas soittaa Helsingin Puhelimen paikallispuheluja ja valitsemansa operaattorin kauko- ja ulkomaanpuheluja.

Yritysasiakkaita Helsingin Puhelimella oli vuonna 1999 yhteensä [...].

Telepalvelujen kokonaisratkaisun hankkineista yrityksistä [...] ([...] %) oli Helsingin Puhelimen mukaan hankkinut ratkaisun, joka sisältää paikallis-, kauko- ja ulkomaanpuheluja. Ratkaisun, joka sisältää paikallis- ja kaukopuheluja oli hankkinut [...] yritystä ([...] %) ja ratkaisun, joka sisältää paikallis- ja ulkomaanpuheluja [...] yritystä ([...] %). Luvuissa on huomioitu ne asiakkaat, joilla on paikallispuhelusopimus sekä kauko- ja/tai ulkomaanpuhelusopimus. Telepalvelusopimusten kokonaismäärästä vuoden 1999 lopussa laskien Helsingin Puhelimen yritysasiakkaista [...] oli hankkinut vain joitakin puhelinpalveluja. Näistä asiakkaista [...] ([...] %) oli hankkinut yksinomaan paikallispuhelupalveluja, [...] ([...] %) yksinomaan kaukopuhelupalveluja ja [...] ([...] %) vain ulkomaanpuhelupalveluja.

Helsingin Puhelin tarjoaa telepalvelujen kokonaisratkaisuja suuryrityksille valtakunnallisesti ja pk-yrityksille paikallisesti Helsingin Puhelimen perinteisellä toimialueella. Helsingin Puhelin ei ole kyennyt arvioimaan markkinaosuuksiaan yrityksille tarjottavien kokonaisratkaisujen tai eri puhelupalvelujen markkinoilla. Helsingin Puhelin arvioi, että yritysten lukumäärällä mitattuna valtaosa sen asiakkaista on alle 2 Mbit/s-liittymää tarvitsevia asiakkaita, mutta puheluliikenteen volyymilla mitattuna 2 Mbit/s-liittymää tarvitsevat asiakkaat muodostavat valtaosan.

Tutkimus määräaikaisten sopimusten käytöstä telemarkkinoilla

Liikenneministeriön toimesta tehdyssä tutkimuksessa⁸ selvitettiin telemarkkinoilla käytössä olevia määräaikaisia palvelusopimuksia ja niiden vaikutuksia asiakkaiden telemaksuihin ja muiden teleyritysten kilpailumahdollisuuksiin. Tutkimuksessa todettiin, että kotimaiset operaattorit alkoivat käyttää pitkiä määräaikaisia sopimuksia teleliikenteensä palveluntarjonnassa 1990-luvun alkupuolella. Tutkimuksen mukaan määräaikaisilla sopimuksilla operaattorit pyrkivät turvaamaan asemansa ennakoidussa kilpailutilanteen muutoksessa. Määräajaksi tehdyt sopimukset eivät tutkimuksen mukaan sinänsä ole antaneet lisäarvoa yritysasiakkaille.

Tutkimuksen mukaan markkinatilanne on muuttunut 1990-luvun jälkipuoliskolla, jolloin telealan uudet operaattorit ovat kilpailun vapauduttua haastaneet vanhat operaattorit kilpailemaan erityisesti kotimaan kaukopuheluista sekä ulkomaanpuheluista. Uudet teleoperaattorit tarjoavat palvelujaan erityisesti edullisempiin hintoihin vedoten. Tutkimuksessa kävi ilmi, että pitkillä määräaikaisilla sopimuksilla on sinänsä piirre ylläpitää korkeampaa hintatasoa kuin mikä muutoin voisi olla kulloinkin hinta kilpailluilla markkinoilla.

Suuret yritysasiakkaat saavat tutkimuksen mukaan teleoperaattoreilta joustavampaa ja yhteistyöhenkisempää palvelua kuin pienet ja keskisuuret yritykset. Pk-sektorin näkökulmasta sen sijaan nykyisten teleoperaattoreiden tele- ja sopimustiedon ylivoima on aikaansaanut pitkäaikaisia sopimussidonnaisuuksia. Määräajaksi tehdyillä sopimuksilla ei ole pk-yritysten näkökulmasta käytännön hyötyä. Kyseisille yrityksille pitkistä määräaikaisista sopimuksista on hyötyä vain siinä, että ne saavat siten palveluja käytössä olevien sopimusten ehtojen mukaan edullisempaan hintaan. Tutkimuksessa todetaan, että mitä pienemmästä yrityksestä on kyse, sitä ratkaisevampi merkitys paikallispuheluliikenteellä on yrityksen toiminnalle. Näillä yrityksillä ei ole tosiasiassa vaihtoehtoja operaattoreiden kilpailuttamiseen. Jos pk-yritys päättää esimerkiksi vaihtaa kotimaan kauko- tai ulkomaanpuhelujensa operaattoreja, se saattaa joutua maksamaan vanhaan operaattorisopimukseen jäävistä paikallispuheluista alun pitäen sovittua kalliimpaa hintaa määräaikaisen sopimuksensa loppuun saakka. Tutkimuksen mukaan uudet operaattorit tarjoavat kestoltaan lyhytaikaisia tai toistaiseksi voimassaolevia sopimuksia, jotka voidaan irtisanoa lyhyehköllä irtisanomisajalla.

Tutkimuksen mukaan määräaikaisia sopimuksia käytetään telemarkkinoilla lähinnä turvaamaan nykyisen sopimusoperaattorin asemaa ja estämään muiden teleoperaattorien mahdollisuuksia kilpailla. Telealan nopea kehitys luo omat paineensa erityisesti sopimusten määräajan kohtuullisuutta arvioitaessa. Tulevaisuudessa sopimusten määräajat tulevat tutkimuksen mukaan lyhenemään ja asiakkaiden toiveita sopimusten lyhemmästä kestosta tullaan yhä enemmän noudattamaan.

Kilpailuoikeudellinen arvio

Relevantit markkinat

Käsiteltävässä tapauksessa on tarkasteltava Diana-telepalvelusopimuksiin sisältyvien puhelupalveluiden markkinoita erityisesti palveluja käyttävien yritysten kannalta. Huomiota on kiinnitettävä niihin erillisiin puhelupalvelumarkkinoihin, joista palvelukokonaisuus muodostuu. Erillismarkkinoiden tarkastelun ohella on kuitenkin otettava huomioon se kokonaisuus, jonka erilliset, toisiinsa läheisesti liittyvät ja osittain toistensa kannalta välttämättömät palvelut muodostavat.

Relevantti hyödykemarkkina käsiteltävässä tapauksessa on ensinnäkin kiinteissä televerkoissa harjoitettava paikallinen teletoiminta. Paikalliseen teletoimintaan sisältyvät sekä paikalliset televerkkopalvelut että paikalliset telepalvelut eli sekä kiinteän verkon puhelinliittymän että paikallispuhelupalvelujen tarjoaminen.

Paikallisen teletoiminnan ohella käsiteltävässä tapauksessa relevantit markkinat ovat kiinteän televerkon kautta välitettävien kaukopuhelupalvelujen sekä ulkomaanpuhelupalvelujen markkinat.

Tarkastelun kohteena oleva palvelu (hyödyke) on yrityksille tarjottava räätälöity telepalvelujen kokonaisratkaisu, johon voi sisältyä paikallis-, kauko-, ulkomaan- ja matkaviestinpuhelu- sekä raportointipalveluita. Palveluun sisältyy myös yrityksen telepalvelukokonaisratkaisun rakentaminen ja ylläpito. Telepalvelujen kokonaisratkaisuja hankkivat yleensä sellaiset yritykset, jotka tarvitsevat puhelinvaihteen ja useita alaliittymiä. Vain yhtä puhelinliittymää ja -numeroa käyttäville pienemmille yrityksille kokonaisratkaisun hankkiminen ei ole välttämättä tarpeellista.

Telepalvelujen kokonaisratkaisun ei voida katsoa muodostavan käsiteltävässä tapauksessa omia relevantteja markkinoita, koska kokonaisratkaisun yhdeltä teleyritykseltä hankkinut asiakas voi hankkia osan ratkaisuun liitettävistä palveluista myös muilta kuin kokonaisratkaisun tarjoavalta teleyritykseltä. Asiakasyritys voi esimerkiksi hankkia vain paikallispuhelupalveluja sisältävän kokonaisratkaisun yhdeltä teleyritykseltä ja liittää siihen toiselta yritykseltä hankkimansa kauko- ja ulkomaanpuhelupalvelut. Kokonaisratkaisuja tarjoavat yritykset, kuten Helsingin Puhelin ja Sonera, tarjoavat paikallis-, kauko- ja ulkomaanpuhelupalveluja yritysasiakkailleen joko itse tai osakkuusyritystensä välityksellä myös erillisinä tuotteina.

Telepalvelujen kokonaisratkaisujen ei voida katsoa muodostavan erillisiä relevantteja markkinoita myöskään siitä syystä, että ne eivät ole asiakasyrityksille välttämättömiä vaan yritys voi saada vastaavat palvelut myös hankkimalla palvelut erillisinä yhdeltä tai useammalta operaattorilta. Se, että läheskään kaikki Helsingin Puhelimen tai Soneran yritysasiakkaat eivät ole ottaneet telepalvelujen kokonaisratkaisua, vaikka ne useimmiten tarvitsevat muitakin kuin paikallispuheluja, viittaa siihen, että kokonaisratkaisut eivät yritysasiakkaan näkökulmasta ole välttämättömiä. Jotkut yritykset hankkivat kaikki puhelinpalvelunsa samalta teleyritykseltä, mutta on paljon sellaisia yrityksiä, jotka hankkivat eri telepalveluja kahdelta tai useammalta teleyritykseltä taikka valitsevat kauko- ja ulkomaanpuhelu-operaattorin puhelukohtaisesti erikseen. Myös se seikka, että telepalvelujen kokonaisratkaisuihin sisältyvät palvelut on hinnoiteltu erikseen, eikä myönnettäviä alennuksia lukuun ottamatta ole olemassa erilaisia kokonaisratkaisuhinnastoja, voidaan katsoa, että eri telepalvelut muodostavat omat relevantit markkinansa.

Näin ollen Kilpailuvirasto katsoo, että yrityksille erillisiä, paikallis-, kauko- ja ulkomaanpuhelupalveluja tai joitakin niistä kiinteän verkon välityksellä tarjoavat teleyritykset kilpailevat samoilla markkinoilla telepalvelujen kokonaisratkaisua tarjoavan teleyrityksen kanssa.

Telepalvelujen kokonaisratkaisuun usein sisältyvät matkaviestinpuhelu- ja raportointipalvelut sekä ratkaisun rakentaminen ja ylläpito jätetään käsiteltävässä tapauksessa tarkastelun ulkopuolelle, tapauksen liittyessä nimenomaan kiinteän liittymän välityksellä tarjottaviin puhelupalveluihin.

Paikallisen teletoiminnan markkinat rajautuvat käsiteltävässä tapauksessa Helsingin Puhelimen perinteisen toimialueen mukaan käsittämään sen alueen, jolla Helsingin Puhelimella oli yksinoikeus harjoittaa paikallista teletoimintaa 31.12.1993 saakka.⁹ Kauko- ja ulkomaanpuhelupalvelujen markkinat ovat valtakunnalliset.

Helsingin Puhelimen markkina-asema paikallisessa teletoiminnassa

Liikenneministeriö on antanut 28.6.1999 Helsingin Puhelinta koskevan päätöksen No 1177/32/99, jossa yhtiöllä on todettu olevan huomattava markkinavoima alueella, jolla sillä oli rajoitukseton oikeus paikallisen teletoiminnan harjoittamiseen 31.12.1993 saakka. Yrityksen markkinaosuus tässä toiminnassa omalla alueellaan (yli 90 prosenttia liittymämäärän mukaan laskettuna) on selvästi yli huomattavalle markkinavoimalle pääsääntönä pidettävän 25 prosentin. Helsingin Puhelimella on paikallisessa teletoiminnassa edellä tarkoitetulla alueellaan tilaajayhteyksien omistuksen perusteella mahdollisuus hallita käyttäjien pääsyä televerkkoihin.

Kilpailuvirasto katsoo, että Helsingin Puhelimen markkinaosuus kiinteässä verkossa harjoitettavassa paikallisessa teletoiminnassa on niin korkea, että sillä voidaan todeta olevan määräävä markkina-asema paikallisteletoiminnassa jo pelkästään markkinaosuuden perusteella. Lisäksi Helsingin Puhelin hallitsee perinteisen toimialueensa kiinteää verkkoa, mikä antaa sille merkittävän kilpailuedun muihin teleoperaattoreihin verrattuna sekä mahdollisuuden vaikuttaa kilpailuolosuhteisiin perinteisellä toimialueellaan.

Kilpailuvirasto on tarkentanut edellä mainitussa Soneran telepalvelusopimusten hinnoittelua koskevassa päätöksessään (Dno 746/61/97) paikallisen teletoimintamarkkinan määritelmää. Virasto toteaa kyseisessä päätöksessään, että kilpailuolosuhteet paikallisessa teletoiminnassa eivät ole kaikkien asiakkaiden osalta samanlaiset. Telepalveluja hankkivat suuret yritykset voivat yleensä kilpailuttaa telepalveluja tarjoavia yrityksiä, koska niiden tarvitsemien palvelujen volyymi on niin suuri, että kilpailevien teleoperaattoreiden kannattaa useissa tapauksissa yhdistää tällainen yritys omaan televerkkoonsa rakentamalla kyseiselle asiakkaalle rinnakkainen, alueen perinteisen operaattorin verkosta riippumaton tilaajayhteys. Tällaiset yritykset on viraston mukaan tällä hetkellä erotettavista muista telepalvelujen tarvitsijoista helpoimmin liittymätyypin perusteella.

Kilpailuvirasto katsoo näin ollen, että yritykset voivat yleensä hankkia paikallistelepalveluja myös muilta kuin alueella perinteisesti toimineelta teleoperaattorilta, mikäli ne tarvitsevat liittymän, jonka datasiirtonopeus on vähintään 2 megabittiä sekunnissa (2 Mbit/s -liittymä). 2 Mbit/s -liittymällä tarkoitetaan päätöksessä liittymää, jossa kyseinen siirtonopeus toimii molempiin suuntiin. Kyseessä eivät siten ole esimerkiksi erilaiset DSL-tekniikkaa hyödyntävät liittymätyypit, joiden avulla kaikille asiakkaille voidaan tarjota olemassa olevia kuparikaapeleita käyttämällä liittymiä, joiden datasiirtonopeus saattaa olla asiakkaaseen päin jopa useita megabittejä sekunnissa.

Yritysten, jotka tarvitsevat edellä tarkoitettuja kaksisuuntaisia 2 Mbit/s -liittymiä (lähinnä suuret yritykset, jäljempänä suuryritykset), kilpailuolosuhteet poikkeavat paikallisessa teletoiminnassa siinä määrin muista asiakkaista, että ne voidaan erottaa omaksi markkinakseen. Edellisen perusteella Kilpailuvirasto katsoo, että Helsingin Puhelimella ei ole tällaisten yritysten telepalveluiden tarjoajana määräävää markkina-asemaa perinteisten toimialueidensa paikallisessa teletoiminnassa. Helsingin Puhelimella on kaikkiin muihin yritysasiakkaisiin nähden (lähinnä pienet ja keskisuuret yritykset, jäljempänä pk-yritykset) kilpailunrajoituslain 3 §:n 2 momentissa tarkoitettu määräävä markkina-asema paikallisessa teletoiminnassa niillä alueilla, joilla sillä oli rajoitukseton oikeus paikallisen teletoiminnan harjoittamiseen 31.12.1993 saakka.

Kilpailuvirasto katsoo, että Helsingin Puhelimella on kuitenkin markkinavoimaa myös perinteisen toimialueensa suuryrityksiin nähden. Tämä johtuu muun muassa siitä, että rinnakkaisten tilaajayhteyksien rakentamisesta aiheutuu aina kustannuksia eikä kilpailevaan verkkoon investoiminen ole välttämättä kannattavaa taajamien ulkopuolella. Lisäksi vain suurimmilla teleoperaattoreilla on taloudellisia mahdollisuuksia rakentaa merkittävässä määrin rinnakkaista verkkoa, minkä vuoksi kilpailu suurten asiakkaiden paikallisteleliikenteestä käydään vain harvojen yritysten välillä.

Helsingin Puhelin on historiallisista syistä johtuen toimialueellaan ainoa televerkkoyritys, jolla on kattava tilaajayhteysverkko. Helsingin Puhelin on rakentanut tilaajayhteysverkkonsa lähes kokonaan aikana, jolloin sillä on ollut toimialueellaan yksinoikeus paikallisen teletoiminnan harjoittamiseen. Helsingin Puhelimen markkinaosuus kiinteän televerkon tarjonnassa on yhtiön oman ilmoituksen mukaan¹⁰ sen perinteisellä toimialueella edelleen yli 90 %. Ainoastaan Sonera on rakentanut omaa rinnakkaista tilaajayhteysverkkoa Helsingin Puhelimen toimialueelle¹¹, mutta Soneran verkon alueella olevien asiakkaiden määrä on kuitenkin hyvin vähäinen Helsingin Puhelimen asiakasmäärään verrattuna. Näin ollen voidaan todeta, että Helsingin Puhelimen kilpailulta suojassa rakennettu koko sen toimialueen kattava valmis verkkoinfrastruktuuri antaa sille merkittävän kilpailuedun myös nykyisillä sääntelystä vapautetuilla telemarkkinoilla.

Edellä mainituilla perusteilla voidaan käsiteltävässä tapauksessa katsoa, että vaikka Helsingin Puhelimella ei ole paikallisteletoiminnassa suuryrityksiin nähden määräävää markkina-asemaa, sillä on kuitenkin niihin nähden perinteisellä toimialueellaan merkittävää markkinavoimaa.

Markkinoiden kokonaistarkastelu Euroopan yhteisöissä

Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on asiassa Tetra Pak¹² katsonut, että yrityksen määräävä markkina-asema tietyllä markkinalla voi vaikuttaa yrityksen asemaan myös muilla, kyseiseen markkinaan kiinteässä yhteydessä olevilla markkinoilla. Markkinoiden kiinteä horisontaalinen tai vertikaalinen yhteys voikin aikaansaada tilanteen, jossa määräävä markkina-asema yksillä markkinoilla luo yritykselle aseman, joka on verrattavissa määräävään asemaan kaikilla läheisillä markkinoilla kokonaisuutena tarkasteltuna.

Euroopan komissio on telealaa koskevassa tiedonannossaan¹³ kiinnittänyt myös tähän asiaan huomiota toteamalla muun ohella seuraavaa:

"[--] Televiestinnässä on yleistä, että tietyllä teletoiminnan harjoittajalla on erittäin vahva asema verkkojen perusrakenteiden markkinoilla ja lähempänä loppukäyttäjää olevilla markkinoilla. Perusrakenteisiin liittyvät kustannukset ovat myös tyypillisesti suurin yksittäinen kustannuserä lähempänä loppukäyttäjää olevissa toiminnoissa. Lisäksi teletoiminnan harjoittajilla on usein samat kilpailijat sekä perusrakenteiden että johdannaispalvelujen markkinoilla
Tämän perusteella voidaankin ennakoida joukko tilanteita, joissa markkinat ovat kiinteässä yhteydessä toisiinsa ja teletoiminnan harjoittajalla on hyvin merkittävä asema ainakin yhdellä kyseisistä markkinoista.
Tällaisten ehtojen täyttyessä komission on ehkä syytä todeta, että tarkasteltavana oleva teletoiminnan harjoittaja oli tilanteessa, joka oli verrattavissa määräävään markkina-asemaan kyseisillä markkinoilla kokonaisuutena tarkasteltuna."

Helsingin Puhelimen asema kauko- ja ulkomaanteletoiminnassa

Kaukoteletoiminnassa suurin yritys maassamme on Finnet-yhtiöiden Kaukoverkko Ysi, jonka osuus kyseisistä markkinoista on noin 55 %. Helsingin Puhelin on Kaukoverkko Ysin suurin omistaja 34 %:n osuudella. Ulkomaanteletoiminnassa suurin operaattori on Sonera, vuonna 1998 sen osuus ulkomaanpuhelujen tarjoajana oli noin 56 %. Toiseksi suurin operaattori ulkomaanteletoiminnassa 27 %:n markkinaosuudella on Finnet International, jossa Helsingin Puhelin käyttää itse ja sen tosiasiallisessa määräysvallassa olevien yhtiöiden kanssa tosiasiallista määräysvaltaa. Helsingin Puhelin omistaa yhdessä ko. yhtiöiden kanssa 50,8 % Finnet Internationalin osakkeista ja äänistä.

Helsingin Puhelin on ilmoittanut 21.12.1999 Kilpailuvirastolle, että sillä on omistuksensa perusteella tosiasiallinen määräysvalta Finnet Internationaliin, Tampereen Puhelin Oyj:hin sekä Keski-Suomen Puhelin Oyj:hin. Kaukoverkko Ysin hallituksessa on ollut vuonna 1999 edustettuna Helsingin Puhelimen lisäksi myös Keski-Suomen Puhelin Oyj. Edellisen perusteella Helsingin Puhelimella voidaan katsoa olevan tosiasiallinen mahdollisuus vaikuttaa sekä Kaukoverkko Ysissä että Finnet Internationalissa tehtyihin päätöksiin yhtiöiden hinnoittelusta ja toimintaperiaatteista.

Helsingin Puhelimen ei voida pelkän markkinaosuutensa perusteella katsoa olevan määräävässä markkina-asemassa kauko- tai ulkomaanpuhelupalvelujen tarjonnassa erikseen tarkasteltuna. Helsingin Puhelin tarjoaa perinteisellä toimialueellaan yrityksille kuitenkin paikallis-, kauko- ja ulkomaanpuhelupalveluita sisältäviä kokonaisratkaisuja (Diana-telepalvelusopimukset). Yritykset tarvitsevat aina paikallispuhelinliittymän kyetäkseen soittamaan kiinteän verkon välityksellä paikallis-, kauko- ja ulkomaanpuheluja. Tästä johtuen yritysten on helpointa hankkia kaikki tarvitsemansa palvelut keskitetysti sekä puhelinliittymiä että puhelinpalveluja toimialueellaan tarjoavalta yhtiöltä.

Uusien markkinoille tulevien yksinomaan kauko- tai ulkomaanpuhelupalveluja tarjoavien operaattoreiden kohdeasiakkaat ovat tavallisesti jo tehneet liittymäsopimuksen paikallisen teleoperaattorin kanssa. Liittymän tarjonneella operaattorilla on kannustin pyrkiä vaikeuttamaan kilpailevien operaattoreiden pääsyä telepalvelujen markkinoille. Puhelinliittymiä tarjoava teleoperaattori saattaa pyrkiä kytkemään liittymän ja puhelinpalvelut samaan sopimukseen tai asiakas saatetaan esimerkiksi keskittämis- tai muilla alennuksilla houkutella hankkimaan kaikki puhelinpalvelunsa liittymän toimittaneelta teleoperaattorilta.

Helsingin Puhelimella on toimialueellaan sekä paikallispuhelinliittymiä että kaikkia telepalveluita tarjoavana teleyrityksenä kilpailuetu telepalvelujen markkinoilla verrattuna pelkkiä kauko- tai ulkomaanpuhelupalveluja tarjoaviin teleyrityksiin. Vaikka telemarkkinat ovat olleet vapaat kilpailulle jo vuodesta 1994 alkaen, ei Helsingin Puhelimen merkittävä asema paikallisessa teletoiminnassa ole paljoakaan muuttunut. Helsingin Puhelimen johtavan aseman säilymiseen on vaikuttanut muun muassa se, että sen toimialueen asiakkaat tuntevat pitkältä ajanjaksolta sen tuotteet ja palvelut ja luottavat niiden toimivuuteen sekä yhtiön talouden vakauteen.

Kauko- ja ulkomaanpuhelupalvelujen markkinoille on viime vuosina tullut Soneran ja Finnet-yhtiöiden lisäksi useita teleyrityksiä (Telia Finland, RSL Com, Facilicom Finland, Telenordia ja Global One), jotka ovat tarjonneet yritysasiakkaille huomattavastikin alhaisemmilla hinnoilla kauko- ja ulkomaanpuheluita. Helsingin Puhelin on itse viitannut vastineissaan aggressiiviseen hintakilpailuun kyseisillä markkinoilla. Esimerkiksi RSL Comin tullessa Suomen markkinoille vuonna 1996, se tarjosi yrityksille ulkomaanpuhelupalveluja jopa 50 % halvemmalla kuin Helsingin Puhelin. Nykyisin RSL Comin tarjoamien puhelupalvelujen hintataso on yhtiön ilmoituksen mukaan noin 30 % Helsingin Puhelimen hintatasoa halvempi.

Uudet telepalvelujen markkinoille tulijat eivät ole käymästään kovasta hintakilpailusta huolimatta saavuttaneet merkittäviä markkinaosuuksia. Telia Finland on tullut Suomen markkinoille vuonna 1994 ja sen markkinaosuus on yhtiön ilmoituksen mukaan melko vakiintuneesti ulkomaanpuheluissa 10-11 % ja kotimaan kaukopuheluissa 5-6 %. RSL Comin markkinaosuus ulkomaanpuheluissa on yhtiön arvion mukaan noin 7 %. Muiden operaattoreiden markkinaosuudet ovat jääneet Liikenneministeriön tilaston perusteella alle 1 %:n. Helsingin Puhelin on joko itsenäisenä tai osakkuusyritystensä kautta edelleen useimmilla televerkko- ja telepalvelujen markkinoilla Suomen toiseksi suurin teleyritys heti valtakunnallisen Soneran jälkeen. Kilpailevien, alalle 1990-luvulla telekilpailun vapauduttua tulleiden operaattoreiden alhaiseksi jääneet markkinaosuudet osoittavat, että kyseisten teleyritysten on ollut vaikeaa hankkia asiakkaita Suomen markkinoilta.

Edellä todetun perusteella voidaan katsoa, että vaikka Helsingin Puhelin ei ole kilpailunrajoituslain 3 §:n 2 momentin tarkoittamassa määräävässä markkina-asemassa kuin pk-yritysten paikallisteletoiminnassa, sillä on kuitenkin historialliseen yksinoikeuteen perustuvan vahvan asemansa perusteella markkinavoimaa, jonka turvin sillä on mahdollisuus rajoittaa kilpailua myös kauko- ja ulkomaanpuhelupalvelujen markkinoilla. Toisaalta Helsingin Puhelin voi pk-yritysten paikallisteletoiminnassa sillä olevaa määräävää markkina-asemaa hyväksi käyttäen rajoittaa kilpailua myös yritysasiakkaille tarjottavissa kauko- ja ulkomaanpuhelupalveluissa perimmäisenä tavoitteenaan määräävän aseman saavuttaminen toimialueellaan osakkuusyritystensä välityksellä myös näillä telepalvelumarkkinoilla.

Helsingin Puhelin voi käyttää hyväksi vahvaa asemaansa nimenomaan tarjotessaan yrityksille telepalvelukokonaisuuksia, joihin sisältyy paikallispuheluliittymien ja -palvelujen lisäksi sen osakkuusyritysten välittämiä kauko- ja ulkomaanpuhelupalveluja. Helsingin Puhelimen asemaa vahvistaa erityisesti se, että Helsingin Puhelin tarjoaa yrityksille toimialueellaan sekä kiinteän verkon paikallispuhelinliittymiä että kaikkia yritysten tarvitsemia telepalveluja.

Jos yrityksille tarjottavien telepalvelujen kokonaisratkaisujen katsottaisiin muodostavan omat relevantit markkinansa, olisi Helsingin Puhelimen asema toimialueellaan vielä huomattavasti vahvempi, kuin jos kutakin telepalvelua tarkastellaan erillisenä markkinana. Kilpailuviraston käsityksen mukaan Helsingin Puhelimen toimialueella ainoastaan Sonera tarjoaa yrityksille Diana-sopimuksia vastaavia telepalvelujen kokonaisratkaisuja. Tällaisessa duopolitilanteessa Helsingin Puhelin kykenisi erityisen hyvin käyttämään hyväkseen määräävää markkina-asemaansa paikallisteletoiminnassa, koska 2 Mbit/s-liittymää tarvitsevia yrityksiä lukuun ottamatta, sen asema sekä paikallispuhelinliittymien että telepalvelujen kokonaisratkaisun tarjoajana yrityksille olisi hyvin merkittävä.

Sopimussuhteiden yleinen arviointi

RSL Comin toimenpidepyynnössä mainitut ongelmat liittyvät teleyritysten ja yritysasiakkaiden välisiin telepalvelusopimuksiin, joten kyseessä ovat elinkeinonharjoittajien väliset sopimussuhteet. Kilpailunrajoituslakia voidaan soveltaa elinkeinonharjoittajien välisiin sopimuksiin, mikäli niihin liittyy lain 4-7 §:ien perusteella kiellettyjä määräyksiä tai mikäli niillä on lain 9 §:n perusteella vahingolliseksi katsottavia vaikutuksia kilpailun toimivuuteen. Kilpailunrajoituslain vastaiset sopimuskohdat ovat lain 18 §:n perusteella siviilioikeudellisesti pätemättömiä. Muissa tapauksissa sopimusten tulkintaan liittyvissä ongelmissa on kyse riita-asiasta, jota käsitellään normaalien sopimusoikeudellisten periaatteiden mukaisesti eikä kilpailunrajoituslain nojalla.

Kilpailuvirasto on todennut, että telepalvelusopimusten tulkintaan liittyneet ongelmat näyttävät johtuneen joissakin tapauksissa siitä, että yritykset eivät ole sopimuksia solmiessaan osanneet arvioida määräaikaiseen sopimukseen liitettyjen erilaisten ehtojen merkitystä. Erityisesti jonkin sopimukseen sisällytetyn palvelun irtisanomisen edellytykset näyttävät olleen epäselviä. Tämä saattaa johtua osin siitä, että uusien telepalveluja tarjoavien yritysten markkinoille tulo ei välttämättä ole ollut sopimusta solmittaessa ennakoitavissa, jolloin asiakkaalla ei ole ollut tarvetta selvittää irtisanomisehtoja. Telepalvelusopimusten ehtojen selkeyttäminen ja sopimusten läpinäkyvyyden parantaminen saattaa Kilpailuviraston käsityksen mukaan jo poistaa monia sopimusten tulkintaan liittyneitä ongelmia.

Virasto on kiinnittänyt huomiota myös siihen, että ulkomaanpuhelujen siirtyminen toiselle operaattorille ei sinänsä merkitse koko puhelinpalvelusopimuksen irtisanomista eivätkä esimerkiksi liittymään tehdyt investoinnit jää tällaisessa tapauksessa hyödyntämättä. Tällaisen osittaisen irtisanomisen mahdollisuus ja seuraukset tulisi selvittää asiakkaalle jo sopimusta solmittaessa.

Kilpailunrajoituslain soveltaminen

Koska Helsingin Puhelin on kilpailunrajoituksista annetun lain 3 §:n 2 momentin tarkoittamassa määräävässä markkina-asemassa paikallisessa teletoiminnassa pk-yrityksiin nähden, Helsingin Puhelimen menettelytapoja arvioidaan niiden osalta kilpailunrajoituslain 7 §:n perusteella.

Niihin asiakkaisiin (suuryritykset), joihin nähden Helsingin Puhelin ei ole paikallisessa teletoiminnassa määräävässä markkina-asemassa, voidaan soveltaa kilpailunrajoituslain 9 §:ää. Kyseisen lainkohdan mukaan kilpailunrajoituksella, joka ei ole lain 4-7 §:n perusteella kielletty, katsotaan olevan vahingollisia vaikutuksia, jos se terveen ja toimivan taloudellisen kilpailun kannalta sopimattomalla tavalla vähentää tai on omiaan vähentämään tehokkuutta elinkeinoelämän piirissä tai estää tai vaikeuttaa toisen elinkeinon harjoittamista.

Telepalvelujen sitominen

Kilpailuvirasto on kiinnittänyt Helsingin Puhelimen telepalvelusopimuksia arvioidessaan huomiota siihen, että useiden erilaisten telepalvelujen liittäminen samaan sopimukseen saattaa olla asiakkaiden sitomista. Sidonta on kilpailunrajoitus, jossa hyödyke myydään tai ostetaan vain sillä ehdolla, että asiakas hankkii toisenkin hyödykkeen samalta elinkeinonharjoittajalta. Sidontaa edellyttävällä elinkeinonharjoittajalla on oltava riittävästi markkinavoimaa sidontatuotteen markkinoilla voidakseen pakottaa ostajan hankkimaan sidotun tuotteen. Lisäksi sitomista vaativan elinkeinonharjoittajan on kyettävä menettelyn avulla hankkimaan markkinavoimaa sidotun tuotteen markkinoilla, jotka ovat erotettavissa sidontatuotteen markkinoista.

Jos sitomista harjoittava yritys on määräävässä markkina-asemassa, sitova menettely saattaa olla kilpailunrajoituslain 7 §:n 2 kohdan vastaista hyvään kauppatapaan perustumattomien asiakkaan toimintavapautta rajoittavien ehtojen käyttämistä. Määräävässä markkina-asemassa oleva yritys voi pitkälti yksipuolisesti sanella liikesuhteessa käyttämänsä toimitus- ja muut ehdot, koska asiakkaalla ei markkinarakenteen vuoksi ehkä ole käytännössä edellytyksiä olla alistumatta ehtoihin. Muissa tapauksissa sitomista arvioidaan lain 9 §:n nojalla, jolloin tarkastellaan sitä, onko sitomisesta todettu aiheutuneen vahingollisia vaikutuksia terveen ja toimivan kilpailun kannalta sopimattomalla tavalla kyseessä olevan toimialan kilpailuolosuhteisiin. Sitomista ja sen kilpailua rajoittavia vaikutuksia tarkastellaan aina tapauskohtaisesti, sillä sitominen saattaa johtua teknisesti tai taloudellisesti perustelluista syistä. Lisäksi usean hyödykkeen samanaikainen hankkiminen saattaa joissakin tapauksissa olla asiakkaan edun mukaista.

Sitovia vaikutuksia voidaan saada aikaan myös hinnoittelulla. Elinkeinonharjoittajan alennuskäytännöillä voi olla sitovia vaikutuksia, jos ne keinotekoisesti luovat ostouskollisuutta myyjään päin. Kyseisiä sitovia vaikutuksia ilmenee usein sellaisissa alennusjärjestelmissä, jotka antavat asiakkaille voimakkaita kannusteita ryhtyä liikesuhteeseen kyseisen hyödykkeen tai palvelun toimittajan kanssa. Tällöin asiakkaalle annetut alennukset riippuvat siitä, keskittääkö tämä pääosan hankinnoistaan määräävässä markkina-asemassa olevalle tai markkinavoimaa omaavalle yritykselle. Uskollisuusalennuksiin voidaan rinnastaa myös sellaisten ennalta määrättyjen myyntitavoitteiden asettaminen, joiden perusteella asiakkaiden saamat alennukset määräytyvät. Tällainen alennusjärjestelmä saattaa sisältää kohtuuttoman tai kilpailun rajoittamista ilmeisesti tarkoittavan hinnoittelukäytännön soveltamista, jolloin menettelyä voidaan pitää myös 7 §:n 4 kohdassa tai 9 §:ssä tarkoitettuna kilpailunrajoituksena.

Määräävän markkina-aseman hyväksikäyttö rinnakkaisilla markkinoilla

Telepalvelujen markkinoille on tullut kilpailun vapauduttua uusia yrityksiä, jotka tarjoavat yleensä vain joitakin tuotteita tai palveluja (esimerkiksi kauko- tai ulkomaanpuhelupalveluja). Tällaisessa tilanteessa jonkin telealalla keskeisen tuotteen tai palvelun markkinoilla määräävän tai muutoin merkittävän markkina-aseman saavuttanut yritys saattaa pyrkiä puolustamaan markkina-asemaansa sitovien sopimusten avulla. Sitomisen avulla voidaan yhtäältä säilyttää kilpailuetu eli määräävä tai muutoin merkittävä markkina-asema ja samalla estää kilpailevaa teleyritystä solmimasta liikesuhteita sopimuksen tehneen asiakkaan kanssa. Mikäli sitomisen ainoa tarkoitus on kilpailun rajoittaminen ilman, että järjestelyllä saadaan aikaan vastaavia tehokkuusetuja, kyseessä on määräävän markkina-aseman väärinkäyttö tai kilpailunrajoituslain 9 §:ssä tarkoitettu vahingollinen kilpailunrajoitus.

Yritys voi määräävää asemaansa hyväksi käyttäen pyrkiä rajoittamaan kilpailua myös rinnakkaisten tuotteiden tai palvelujen markkinoilla. Kilpailunrajoituslain 7 §:n 5 kohdan mukaan määräävän markkina-aseman väärinkäyttönä pidetään määräävän markkina-aseman hyväksi käyttämistä muiden hyödykkeiden tuotantoa tai markkinointia koskevan kilpailun rajoittamiseksi. Tällä tarkoitetaan sitä, että yritys voi yhdellä hyödykemarkkinalla saavuttamansa määräävän aseman avulla kyetä kilpailun rajoittamiseen ja viime kädessä määräävän aseman saavuttamiseen myös muilla markkinoilla. Määräävän markkina-aseman väärinkäytöksi voidaan katsoa edellisen perusteella tilanne, jossa jonkin telepalvelun markkinoilla määräävässä asemassa oleva yritys käyttää hyväksi asemaansa ja rajoittaa kilpailua myös niiden tarjoamiensa rinnakkaisten telepalvelujen markkinoilla, joilla yrityksellä ei ole määräävää markkina-asemaa.

Pk-yritysten sopimuskausialennukset

Kilpailuvirasto on todennut, että Helsingin Puhelin myöntää pk-yritysasiakkailleen määräaikaisten sopimusten keston perusteella laskettavia alennuksia. Asiakkaan saama alennus on sitä suurempi, mitä pidempi on sopimuksen kesto. Enimmillään määräaikaiset sopimukset ovat nykyisin kolmen vuoden pituisia. Esimerkiksi asiakas, jonka kaukopuheluiden veroton laskutus on yli 260.000 markkaa, saa kolmen vuoden pituisen kaukopuhelusopimuksen perusteella puheluistaan 24 prosentin alennuksen. Tällaiset alennukset voidaan rinnastaa Kilpailuviraston mielestä tavoitealennuksiin, koska yrityksen on alennukset saadakseen etukäteen sitouduttava olemaan Helsingin Puhelimen asiakkaana tietty aika. Kauko- ja ulkomaanpuheluista yrityksille myönnetyt alennusprosentit ovat olleet erittäin korkeita, aikaisemmin jopa 29 - 32 %, nykyisin maksimissaan 20 - 24 %.

Kilpailuvirasto katsoo, että Helsingin Puhelimen tarjoamat telepalvelusopimuksen keston mukaan määräytyvät alennukset sitovat pk-yritykset käyttämään yhtiön telepalveluja kilpailunrajoituslain 7 §:n 2 ja 4 kohtien vastaisesti. Samalla kilpailevien paikallis-, kauko- ja ulkomaanpuhelupalveluita tarjoavien yritysten alalle tulo vaikeutuu. Etenkin suuria puheluliikennemääriä tarvitsevien pk-yritysten erittäin korkeat alennusprosentit yhdistettynä pitkiin määräaikaisiin sopimuksiin vahvistavat sitovaa vaikutusta, koska asiakkaan on maksettava takaisin jo saamansa alennukset irtisanoessaan sopimuksen ennen määräajan päättymistä. Ylläpitämällä sopimuksen kestoon perustuvaa alennusjärjestelmää ja velvoittamalla asiakas maksamaan takaisin jo saadut alennukset sopimuksen irtisanomistilanteessa, Helsingin Puhelin vaikeuttaa asiakkaan mahdollisuuksia ja halukkuutta vaihtaa ja kilpailuttaa telepalvelujen tarjoajaa kesken jopa kolme vuotta kestävän sopimuskauden.

Helsingin Puhelin on esittänyt erityisesti rakennetun kapasiteetin käyttöasteen kasvua sopimuskauteen sidottujen alennusten käytön perusteeksi. Kilpailuvirastolle ei ole kuitenkaan esitetty, mitä kustannusvaikutuksia sopimuskausialennuksilla käytännössä on. Lisäksi virasto pitää tärkeänä sitä, että liittymien ja jo rakennetun verkkokapasiteetin hinnoittelua ei sidota telepalvelujen käytön hinnoitteluun. EY:n kilpailuoikeudessa on puolestaan katsottu, että määräävässä markkina-asemassa oleva yritys ei voi perustella kilpailua rajoittavan alennusjärjestelmän käyttöä yksistään myynnin kasvattamisella tai tuotannon suunnittelun parantamisella.¹⁴

Helsingin Puhelin on poistanut 1.5.1999 alkaen pk-yritysten paikallispuhelusopimuksista sopimuskausialennukset. Kilpailuviraston mielestä on kuitenkin mahdollista, että kilpailunrajoituslain 7 §:n 2 ja 4 vastaisena määräävän markkina-aseman väärinkäyttönä voidaan pitää paitsi paikallispuheluista annettuja sopimuksen kestoon sidottuja alennuksia, myös ulkomaan- ja kaukopuhelujen hinnoitteluun liittyviä vastaavia alennuksia.

Useimmat yritysasiakkaat tarvitsevat paikallispuhelupalvelujen ohella myös kauko- ja ulkomaanpuhelupalveluja, minkä vuoksi kaikkia telepalveluja tarjoavalla Helsingin Puhelimella on mahdollisuus sitoa kyseiset palvelut toisiinsa. Puhelinliittymiä ja kaikkia yritysten tarvitsemia puhelinpalveluja tarjoavana teleyrityksenä Helsingin Puhelimella on merkittävä kilpailuetu verrattuna pelkkiä puhelupalveluja tarjoaviin yrityksiin.

Kauko- ja ulkomaanpuhelupalvelumarkkinoita hallitsevat edelleen niillä markkinoilla perinteisesti toiminut teleoperaattori (Sonera) ja paikallisten teleoperaattorien omistamat yhteisyritykset (Kaukoverkko Ysi, Finnet International). Diana-telepalvelusopimuksissa noudatettaviin kauko- ja ulkomaanpuheluja koskevien sopimuskausialennusten tarkasteluun ei vaikuta se, että Helsingin Puhelimen tarjoamien kauko- ja ulkomaanpuhelupalvelujen hinnat perustuvat Kaukoverkko Ysin ja Finnet Internationalin hinnastoihin. Koska Helsingin Puhelin tarjoaa yritysasiakkailleen kauko- ja ulkomaanpuheluja osana Diana-sopimusta, yhtiö vastaa myös siitä, että ko. palvelujen hinnoittelu ei ole kilpailunrajoituslain vastaista. Lisäksi Kilpailuvirasto on sekä Kaukoverkko Ysille että Finnet Internationalille myöntämissään poikkeusluvissa todennut, että kyseisten yhtiöiden toimintaan liittyvään Finnet-yhtiöiden väliseen hintayhteistyöhön osallistumisen tulee olla vapaaehtoista. Poikkeuslupaa ei luonnollisestikaan voida soveltaa tapauksiin, joissa yhteisesti sovittujen hintojen noudattaminen johtaa määräävän markkina-aseman väärinkäyttöön.

Helsingin Puhelin on ilmoittanut Kilpailuvirastolle, että sillä on omistukseen perustuva tosiasiallinen määräysvalta Finnet Internationalissa sekä Kaukoverkko Ysin hallituksessa Helsingin Puhelimen ohella edustettuna olevassa Keski-Suomen Puhelin Oyj:ssa. Helsingin Puhelin on lisäksi Kaukoverkko Ysissä liikevaihdoltaan suurin puhelinyhtiö. Edellä mainituilla perusteilla Kilpailuvirasto katsoo, että Helsingin Puhelimella on tosiasiallista määräysvaltaa kyseisten yhtiöiden päättäessä tuotteiden ja palveluiden hinnoista sekä siten myös yhtiöiden noudattamista alennusjärjestelmistä.

Kilpailuvirasto on ottanut asiaa tarkastellessaan huomioon myös Euroopan yhteisöjen komission näkemyksen¹⁵ siitä, että telealalla markkinat ovat yleensä kiinteästi yhteydessä toisiinsa. Komission mukaan tällöin on mahdollista, että teletoiminnan harjoittaja, joka on hyvin merkittävässä asemassa ainakin yhdellä toisiinsa yhteydessä olevista markkinoista, on määräävässä markkina-asemassa kyseisillä markkinoilla kokonaisuutena tarkasteltuna.

Vaikka Helsingin Puhelimen käyttämiä sitovia alennuksia ei pidettäisi kauko- ja ulkomaanpuhelujen osalta kilpailunrajoituslain 7 §:n 2 ja 4 kohtien vastaisena määräävän markkina-aseman väärinkäyttönä, Kilpailuvirasto katsoo, että myönnettyjä alennuksia voidaan kuitenkin tarkastella kilpailunrajoituslain 7 §:n 5 kohdan perusteella. Koska kiinteän verkon välityksellä tarjottavat eri telepalvelut ovat kiinteästi yhteydessä toisiinsa nimenomaan kiinteän paikallisliittymän välttämättömyydestä johtuen, Helsingin Puhelin voi käyttää paikallisteletoiminnassa sillä olevaa määräävää markkina-asemaa hyväkseen kilpailunrajoituslain 7 § 5 kohdassa tarkoitetulla tavalla rajoittamalla sitovalla alennuskäytännöllään kilpailua kauko- ja ulkomaanpuhelupalvelujen markkinoilla. Kilpailun estyminen kyseisillä markkinoilla ilmenee siten, että kilpailevien kauko- ja ulkomaanpuheluoperaattorien mahdollisuus tarjota palvelujaan Helsingin Puhelimen kanssa telepalvelusopimuksen tehneelle ja siihen määräajaksi sidotulle yritykselle estyy tai vaikeutuu.

Kilpailevien operaattoreiden mukaan telepalveluista myönnettävien alennusten tulisi perustua yksinomaan palvelujen käytön volyymiin. Palvelujen pitempiaikainen käyttö takaa suuremman volyymin ilman, että asiakkaita tarvitsee sitoa lisäksi sopimuskauteen perustuvilla alennuksilla. Sopimuksen kestoon perustuvat alennukset eivät myöskään ole viraston käsityksen mukaan kustannusperusteisia, sillä Helsingin Puhelin rakentaa joka tapauksessa yhteydet toimialueensa jokaiseen kiinteistöön tai aivan sen lähellä sijaitsevaan kytkentäpisteeseen, eikä sille synny sellaisia asiakaskohtaisia liittymän investointikustannuksia, joita pitäisi kattaa/kuolettaa tietyn sopimuskauden aikana ja jotka sitä kautta oikeuttaisivat sopimuskausialennukset. Liikenneministeriön tutkimuksessa on myös osoitettu, että yritykset eivät useinkaan koe saavansa pitkistä sopimuksista muuta lisäarvoa, kuin sitä kautta saadut alennukset. Asiakas ei myöskään aina ole tietoinen oikeuksistaan esimerkiksi sopimusten irtisanomisen osalta, mikä saattaa houkutella solmimaan pitkiä määräaikaisia sopimuksia, joista ei sitten pääsekään eroon kesken sopimuskauden ilman alennusten takaisinmaksua.

Kilpailuvirasto katsoo edellä esitetyn perusteella, että tarjotessaan pk-yrityksille Diana-telepalvelusopimusten kaltaisia kokonaisratkaisuja Helsingin Puhelin voi käyttää hyväksi paikallisessa teletoiminnassa sillä olevaa määräävää markkina-asemaansa myös kauko- ja ulkomaanpuhelupalvelujen tarjonnassa, vaikka sillä taikka kyseisiä palveluja yhtiölle tarjoavilla yrityksillä ei ole määräävää asemaa kyseisillä markkinoilla erikseen tarkasteltuna. Helsingin Puhelimen myöntämillä sopimuskausialennuksilla on pk-yritysasiakkaita sitovia vaikutuksia paitsi paikallis- myös kauko- ja ulkomaanpuhelupalvelujen markkinoilla, minkä vuoksi kyseisiä alennuksia on pidettävä kokonaisuudessaan kilpailunrajoituslain 7 §:n 2, 4 ja 5 kohtien tarkoittamana määräävän markkina-aseman väärinkäyttönä.

Suuryritysten sopimuskausialennukset

Helsingin Puhelimen ja suurten asiakkaiden välillä solmittuihin telepalvelusopimuksiin sisältyviä sopimuskausialennuksia voidaan tarkastella kilpailunrajoituslain 9 §:n perusteella. Virasto on Soneran telepalvelusopimuksia koskevassa päätöksessään viitannut kilpailuneuvoston antamaan Kustannusosakeyhtiö Otavan markkina-asemaa koskevaan ratkaisuun¹⁶, jonka mukaan EY:n kilpailuoikeudesta poiketen markkinavoiman yksipuoliseen väärinkäyttöön on mahdollista puuttua määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä koskevien normien ohella myös kilpailunrajoituslain 9 §:n sisältämän yleislausekkeen perusteella. Lain 9 §:ää voidaan kilpailuneuvoston mukaan soveltaa silloin, kun kilpailunrajoituksesta epäillyllä yrityksellä on markkinavoimaa, mutta sitä ei ole riittävästi määräävän aseman toteamiseksi.

Kyseisen kilpailuneuvoston päätöksen mukaan jotta yrityksen yksipuolisella menettelyllä voisi olla olennaista vaikutusta markkinoiden toimivuudelle tai muiden markkinaosapuolten toimintaedellytyksille lain 9 §:ssä edellytetyllä tavalla, se edellyttää käytännössä kilpailunrajoitusta soveltavalla yrityksellä olevan riittävää markkinavoimaa. Päätöksessä todetaan myös, että arvioitaessa lain 9 §:n perusteella haitallisena pidettävää hinnoittelua, erityistä huomiota tulee kiinnittää alennuksen myöntämisperusteisiin sekä tavoiteltuihin ja markkinoilla ilmeneviin kilpailuvaikutuksiin.

Helsingin Puhelimella ei ole edellä todetun perusteella kilpailunrajoituslain tarkoittamaa määräävää markkina-asemaa suuryrityksiin nähden. Helsingin Puhelimella on kuitenkin perinteisellä toimialueellaan suuryrityksiinkin nähden merkittävää markkinavoimaa. Tämä johtuu muun muassa siitä, että rinnakkaisten tilaajayhteyksien rakentamisesta aiheutuu aina kustannuksia eikä kilpailevaan verkkoon investoiminen ole välttämättä kannattavaa kaikissa tapauksissa. Lisäksi vain suurimmilla teleoperaattoreilla on taloudellisia mahdollisuuksia rakentaa merkittävässä määrin rinnakkaista verkkoa, minkä vuoksi kilpailu suurten asiakkaiden paikallisteleliikenteestä käydään vain harvojen yritysten välillä.

Edellä mainituista syistä sekä historiallisesta yksinoikeudesta paikallisteletoiminnassa johtuen Helsingin Puhelimella on toimialueellaan edelleen kiinteän televerkon tarjonnassa merkittävä kilpailuetu, eivätkä kilpailijat ole kyenneet pääsemään kyseisille markkinoille siten, että Helsingin Puhelimen vahva asema olisi merkittävästi muuttunut.

Kilpailuvirasto katsoo, että Diana-telepalvelusopimuksiin liittyvät sopimuskausialennukset rajoittavat kilpailua suuryrityksille tarjottavien telepalveluiden markkinoilla. Sopimuskauden pituuden perustella määräytyvät alennukset sitovat keinotekoisesti myös suuria yrityksiä Helsingin Puhelimen asiakkaiksi, koska näiden on alennukset saadakseen oltava asiakkaana tietty aika. Pitkät määräaikaiset sopimukset yhdistettynä yleensä suuria liikennemääriä tarvitsevien suuryritysten erittäin korkeisiin alennusprosentteihin vahvistavat sitovaa vaikutusta, koska asiakas joutuu maksamaan takaisin saamansa alennukset irtisanoessaan sopimuksen ennen määräajan päättymistä. Tästä johtuen asiakkaiden mahdollisuudet ja halukkuus vaihtaa palveluntarjoajaa kesken sopimuskauden vaikeutuvat, mikä puolestaan vaikeuttaa kilpailevien, puhelupalveluja tarjoavien teleyritysten mahdollisuuksia päästä markkinoille tarjoamaan palvelujaan.

Kuten edellä on jo todettu, sitovasta alennuskäytännöstä aiheutuneet vahingolliset vaikutukset telepalvelujen markkinoilla ilmenevät muun muassa siinä, että kilpailevat operaattorit eivät ole Helsingin Puhelimen toimialueella saavuttaneet paikallis-, kauko- tai ulkomaanpuhelupalveluissa merkittäviä markkinaosuuksia, vaikka kilpailu on ollut vapaata jo usean vuoden ajan ja vaikka ne ovat tarjonneet yrityksille puhelinpalveluja huomattavastikin halvemmalla kuin Helsingin Puhelin. Liikenneministeriön teettämän tutkimuksen mukaan perinteiset teleoperaattorit ovat ottaneet telepalveluja tarjotessaan käyttöön pitkiä määräaikaisia sopimuksia juuri 1990-luvun alkupuolella, jolloin telemarkkinat ovat olleet avautumassa kilpailulle. Tutkimuksen mukaan määräaikaisilla sopimuksilla on lähinnä pyritty turvaamaan sopimuksen solmineen teleoperaattorin asemaa ja estämään kilpailijoiden mahdollisuuksia tarjota palvelujaan.

Asiakkaita keinotekoisesti sitovien alennusten käyttö määräaikaisissa telepalvelusopimuksissa ja alennuskäytännöstä johtuva kilpailevien teleoperaattorien alalle pääsyn ja asiakashankinnan estyminen ja vaikeutuminen saattaa osaltaan olla syynä siihen, että perinteiset markkina-asemat ovat säilyneet ennallaan telepalvelujen markkinoilla. Tämä puolestaan on hidastanut kilpailun lisääntymistä entisestäänkin melko keskittyneillä markkinoilla.

Sopimuskausialennuksista voidaan edellisen perusteella katsoa aiheutuvan kilpailunrajoituslain 9 §:n tarkoittamia vahingollisia vaikutuksia kilpailun toimivuuteen paikallis-, kauko- ja ulkomaanpuhelu-palveluiden tarjonnassa. Kilpailuvirasto pitää sopimuskausialennusten käyttöä erityisen vahingollisena nykyisessä markkinatilanteessa, jossa telealalle on tullut ja tulossa uusia, vain joidenkin palvelujen tarjoamiseen keskittyviä yrityksiä.

Muut sitovat alennukset

Finnet International ja Kaukoverkko Ysi ovat myöntäneet asiakasyrityksille lisäalennuksena kolmen prosentin keskittämisedun silloin kun yritys tekee sekä 109-kaukopuhelusopimuksen että ulkomaanpuheluja koskevan 999-liikennesopimuksen. Finnet International on myöntänyt lisäalennuksena asiakassuhteen keston mukaan määräytyvää maksimissaan kolmen prosentin suuruisen jatkosopimusedun sellaisille 999-liikennesopimusta jatkaville asiakkaille, joilla on jo voimassa oleva 999-sopimus. Helsingin Puhelin on tarjonnut Diana-sopimusasiakkailleen kauko- ja ulkomaanpuhelupalveluita, joista on myönnetty kyseisiä lisäalennuksia.

Kilpailuvirasto katsoo, että myös kyseisiä asiakasta sitovia alennuksia voidaan pitää pk-yritysten osalta kilpailunrajoituslain 7 §:n 2, 4 ja 5 kohtien vastaisena määräävän markkina-aseman väärinkäyttönä. Suuryritysten kanssa tehtävissä telepalvelusopimuksissa keskittämis- ja jatkosopimusedut voidaan katsoa asiakkaita sitovina kilpailunrajoituslain 9 §:n vastaisiksi, koska niiden seurauksena kilpailijoiden alalle pääsy ja palveluntarjoaminen vaikeutuu ja etujen myöntämisestä aiheutuu siten vahingollisia vaikutuksia kauko- ja ulkomaanpuhelupalvelujen markkinoilla.

Alennuskäytännön muuttaminen

Helsingin Puhelimen ilmoituksen mukaan keskittämisetu on poistettu Diana-palvelusopimuksista 31.12.1998 alkaen ja jatkosopimusetu vuoden 1999 aikana. Helsingin Puhelin on lisäksi ilmoittanut, muuttavansa 1.3.2000 lähtien ulkomaanliikenteen yrityssopimusten alennustaulukot yksinomaan asiakkaan puheluvolyymiin pohjautuviksi. Helsingin Puhelin on sopinut myös vastaavista muutoksista kaukopuhelujen alennustaulukoihin Kaukoverkko Ysi Oy:n kanssa. Helsingin Puhelin ei myönnä 1.3.2000 jälkeen sopimuskauden pituudesta riippuvia alennuksia myöskään 2 Mbit/s-liittymää tarvitseville asiakkaille. Asiakkaiden nykyiset Diana-sopimukset muutetaan uusien taulukoiden mukaisiksi sopimusten uusimisen yhteydessä.

Sopimusten määräaikaisuus

RSL Com on pitänyt toimenpidepyynnössään telepalvelusopimusten määräaikaisuutta jo sinänsä kilpailua rajoittavana. Erittäin pitkät sopimukset ovat omiaan sitomaan asiakkaita ja jäykistämään markkinoiden rakennetta.

Kilpailuvirasto on kuitenkin todennut, että telepalvelusopimusten keskimääräistä kestoaikaa ei voida pitää erityisen pitkänä. Lisäksi yrityksillä näyttää olevan mahdollisuus vaikuttaa solmimiensa sopimusten kestoon. Yrityksillä ei myöskään liene halukkuutta jatkuvasti kilpailuttaa telepalvelujen tarjoajia, vaan mahdollinen kilpailuttaminen tehdään määräajoin, esimerkiksi kerran vuodessa.

Kilpailuvirasto ei pidä tarpeellisena erikseen puuttua telepalvelusopimusten määräaikaisuuteen. Toisaalta virasto katsoo, että erityisesti sellaisilla yrityksillä, joihin nähden Helsingin Puhelimella on määräävä markkina-asema, tulee olla mahdollisuus halutessaan solmia toistaiseksi voimassa oleva palvelusopimus, joka voidaan tarvittaessa irtisanoa. Yrityksillä saattaa myös olla tarve solmia eri telepalvelujen osalta eri pituisia sopimuksia, jättää joitakin palveluja pois sopimuksesta tai irtisanoa sopimus osittain. Kilpailuvirasto on kiinnittänyt huomiota siihen, että viiden vuoden pituista sopimusta voidaan pitää telealan viimeaikainen kehitys huomioon ottaen pitkänä.

Helsingin Puhelin on ilmoittanut, että pk-yritysten Diana-sopimuksia on muutettu 1.5.1999 alkaen siten, että sopimukset ovat voimassa enintään kolmen vuoden määräajan, minkä jälkeen ne jatkuvat automaattisesti vuoden kerrallaan. Toistaiseksi voimassa oleva sopimus voidaan jatkossa irtisanoa päätymään kuukauden kuluttua irtisanomiskuukauden päättymisestä.

Ratkaisu

Kilpailuvirasto on selvittänyt sisältyykö Helsingin Puhelimen yritysasiakkaille tarjoamiin Diana-telepalvelusopimuksiin kilpailua rajoittavia ehtoja.

Kilpailuvirasto katsoo, että Helsingin Puhelimella on kilpailunrajoituslain 3 §:n 2 momentissa tarkoitettu määräävä markkina-asema paikallisessa teletoiminnassa sillä alueella, jolla sillä oli rajoitukseton oikeus paikallisen teletoiminnan harjoittamiseen 31.12.1993 saakka, kaikkiin sellaisiin asiakkaisiin nähden, joiden tarvitsema tietoliikennekapasiteetti on niin pieni, että ne eivät tarvitse liittymää, jonka datasiirtonopeus on kahdensuuntaisesti kaksi megabittiä sekunnissa (2 Mbit/s -liittymä). Asiakkaat, joiden tarvitseman liittymän datasiirtonopeus on kahdensuuntaisesti vähintään kaksi megabittiä sekunnissa voivat sen sijaan useissa tapauksissa hankkia Helsingin Puhelimen perinteisellä toimialueella paikallistelepalveluja myös muilta kuin Helsingin Puhelimelta. Tämän vuoksi Helsingin Puhelimella ei voida katsoa olevan määräävää markkina-asemaa perinteisen toimialueensa paikallisessa teletoiminnassa tässä asiakasryhmässä. Helsingin Puhelimella on kuitenkin näihinkin asiakkaisiin nähden puhelinliittymiä ja kaikkia telepalveluja tarjoavana yrityksenä perinteisellä toimialueellaan merkittävää markkinavoimaa.

Kilpailuvirasto on selvityksissään todennut, että Helsingin Puhelin myöntää asiakkailleen määräaikaisten telepalvelusopimusten keston perusteella määräytyviä alennuksia. Asiakkaan saama alennus on sitä suurempi, mitä pidempi on sopimuksen kesto. Kilpailuvirasto katsoo, että tällaiset sopimuskausialennukset voidaan asiakkaita keinotekoisesti sitovina rinnastaa määräävän markkina-aseman väärinkäyttönä pidettäviin tavoitealennuksiin. Helsingin Puhelimen myöntämiä sopimuskausialennuksia voidaan tarkastella kilpailunrajoituslain 7 §:n perusteella niissä asiakasryhmissä ja niillä alueilla, joilla sillä on määräävä markkina-asema paikallisessa teletoiminnassa. Näillä markkinoilla kilpailua rajoittavana ei voida Kilpailuviraston mielestä pitää pelkästään paikallispuhelupalveluista annettuja sopimuksen kestoon sidottuja alennuksia, vaan myös ulkomaan- ja kaukopuhelupalvelujen hinnoitteluun liittyviä vastaavia alennuksia. Helsingin Puhelimen telepalvelusopimuksista myöntämiä sopimuskausialennuksia on siten pidettävä kokonaisuudessaan kilpailunrajoituslain 7 §:n 2, 4 ja 5 kohtien vastaisina sitovina alennuksina.

Kilpailuvirasto katsoo, että sopimuskauden pituuden perusteella määräytyvillä alennuksilla on myös vähintään 2 Mbit/s -liittymää tarvitsevien asiakkaiden osalta kilpailunrajoituslain 9 §:ssä tarkoitettuja vahingollisia vaikutuksia kilpailun toimivuuteen telepalveluiden tarjonnassa. Vahingolliset vaikutukset ilmenevät muun muassa siinä, että kilpailevat operaattorit eivät ole Helsingin Puhelimen toimialueella saavuttaneet paikallis-, kauko- tai ulkomaanpuhelupalveluissa merkittäviä markkinaosuuksia kilpailun vapautumisesta ja aggressiivisesta hintakilpailusta huolimatta. Helsingin Puhelimen sitova alennuskäytäntö estää kilpailijoiden pääsyä markkinoille ja on siten eräs syy siihen, että teleoperaattoreiden perinteiset markkina-asemat ovat säilyneet lähes ennallaan. Tämä puolestaan hidastaa kilpailun lisääntymistä telepalvelujen markkinoilla.

Edellä mainituilla perusteilla myös Helsingin Puhelimen asiakkailleen tarjoamia, Kaukoverkko Ysin ja Finnet Internationalin puhelupalveluhinnoista myöntämiä keskittämis- ja jatkosopimusetuja voidaan pitää kilpailunrajoituslain 7 § 2, 4 ja 5 kohtien tai 9 §:n vastaisina alennuksina.

Helsingin Puhelin on 22.2.2000 ilmoittanut muuttavansa pk-yrityksille tarjoamiensa ulkomaanliikenteen alennustaulukot yksinomaan asiakkaan puheluvolyymiin pohjautuviksi 1.3.2000 lähtien. Helsingin Puhelin on sopinut vastaavista muutoksista kaukopuhelujen alennustaulukoihin Kaukoverkko Ysi Oy:n kanssa. Helsingin Puhelin on myös sitoutunut samasta päivästä lukien olemaan myöntämättä sopimuskauden pituudesta riippuvia alennuksia myöskään niille asiakkaille, joiden teleyhteys on toteutettu 2 Mbit/s -liitännällä. Helsingin Puhelin on ilmoittanut, että keskittämisalennuksista on luovuttu 31.12.1998 lähtien ja asiakkaan solmiman jatkosopimuksen yhteydessä myönnetystä lisäalennuksesta vuoden 1999 aikana. Helsingin Puhelin muuttaa asiakkaiden nykyiset sopimukset uusien alennustaulukoiden mukaisiksi sopimusten uusimisen yhteydessä.

Kilpailunrajoituksista annetun lain 8 §:n 1 momentin mukaan elinkeinonharjoittajalle, joka rikkoo lain 4-7 §:n säännöksiä, määrätään seuraamusmaksu (kilpailunrikkomismaksu), jollei menettelyä ole pidettävä vähäisenä tai seuraamusmaksun määräämistä kilpailun turvaamisen kannalta muutoin pidettävä perusteettomana. Lainkohdan perustelujen (HE 91/162) mukaan seuraamusmaksun määräämättä jättäminen on perusteltua ainoastaan silloin, kun maksun määrääminen johtaisi ilmeisiin kohtuuttomiin seurauksiin. Lainkohdassa tarkoitettuna vähäisenä menettelynä voidaan pitää esimerkiksi alueellisesti tai ajallisesti rajoittunutta toimintaa, jonka taloudelliset vaikutukset ovat vähäisiä. Lisäksi 1.7.1998 voimaan tulleen kilpailunrajoituslain hallituksen esityksen perusteluissa (HE 97/243) on todettu, että Kilpailuvirasto voi jättää seuraamusmaksuesityksen tekemättä lähinnä tapauksissa, joissa lain aikaisemman soveltamiskäytännön perusteella on ilmeisen selvää, ettei kilpailuneuvosto tulisi seuraamusmaksua määräämään.

Kilpailuvirasto katsoo, että kilpailunrajoituslain 8 §:ssä tarkoitetun esityksen tekeminen kilpailuneuvostolle seuraamusmaksun määräämiseksi Helsingin Puhelimen määräävän markkina-aseman väärinkäytöstä ei ole kilpailun turvaamisen kannalta perusteltua. Virasto on ottanut seuraamusmaksuesityksen tekemistä koskevassa harkinnassaan huomioon seuraavat seikat:

Helsingin Puhelimen menettelystä aiheutuneet taloudelliset vahingot näyttäisivät olleen suhteellisen vähäiset, koska kilpailua rajoittavia alennuksia sisältäviä Diana-telepalvelusopimuksia on solmittu lukumääräisesti vähän verrattuna yritysasiakkaille tarjottujen telepalvelujen kokonaismäärään. Kilpailunrajoituksen kesto suhteessa asiakkaisiin on ollut melko lyhytaikainen, koska yritykset ovat olleet käytännössä sidottuja sopimuksiin keskimäärin alle kahden vuoden ajan. Kilpailua rajoittavien alennusten käyttö on alueellisesti rajoittunut lähinnä Helsingin Puhelimen toimialueelle. Helsingin Puhelin on lisäksi asian käsittelyn aikana luopunut kilpailua rajoittavista alennuksista.

Asia poistetaan käsittelystä.

Sovelletut säännökset

Laki Kilpailunrajoituksista (480/1992) 3 §:n 2 momentti, 7 §:n 2, 4 ja 5 kohdat, 8 §:n 1 momentti ja 9 §.

Muutoksenhaku

Kilpailuviraston tässä asiassa antamaan päätökseen saa hakea muutosta kilpailuneuvostolta kilpailunrajoituksista annetun lain 21 §:n mukaan siinä järjestyksessä kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään. Valitusosoitus on päätöksen liitteenä.

päivitetty 24.4.2003