Dnro 725/67/2000, 9.1.2002

Poikkeusluvan myöntäminen S-ryhmän ABC-liikennemyymälä- ja automaattiasema-ketjussa toteutettavalle hankinta-, hinta- ja markkinointiyhteistoiminnalle.

Hakija

  • Suomen Osuuskauppojen Keskuskunta

Hakemus ja lisäselvitykset

Suomen Osuuskauppojen Keskuskunta (SOK) on 31.7.2000 päivätyllä kirjeellään hakenut kilpailunrajoituslain 19 §:n tarkoittamaa poikkeuslupaa S-ryhmän ABC-liikennemyymälä- ja automaattiasema-ketjua koskevan hinta-, hankinta- ja markkinointiyhteistyön toteuttamiseksi. Poikkeuslupaa on haettu vähintään viiden vuoden ajaksi.

Hakija on Kilpailuviraston pyynnöstä toimittanut lisätietoja kirjallisesti 14.9.2001, 7.11.2001, 14.12.2001 ja 4.1.2002 sekä suullisesti 26.10.2001.

ABC-liikennemyymälä- ja automaattiasema -ketju

S-ryhmä muodostuu S-osuuskaupoista ja niiden perustamasta Suomen Osuuskauppojen Keskuskunnasta sekä osuuskauppojen ja SOK:n tytäryhtiöistä. Ryhmään kuuluu tällä hetkellä 23 alueosuuskauppaa ja 22 paikallisosuuskauppaa. Useimmat niistä harjoittavat päätoimialansa päivittäis- ja erikoistavarakaupan ohella myös polttonestekauppaa[1].

Polttonestekauppaa ja liikennemyymälätoimintaa harjoittava, öljy-yhtiöistä riippumaton ABC-ketju perustettiin vuonna 1997. Ketju muodostuu kahdesta perusliikeidealtaan erityyppisestä ketjun osasta: ABC-liikennemyymälöistä ja ABC-automaattiasemista. Hakijan mukaan S-ryhmän tavoitteena on luoda ABC-ketjusta nykyaikainen ja monipuolinen, asiakasomistajien ja muiden kuluttajien tarpeita valtakunnallisesti palveleva kokonaisuus, joka tarjoaa kilpailukykyisen vaihtoehdon perinteisille öljy-yhtiöiden tarjoamille palveluille.

ABC-liikennemyymälän keskeiset osat ovat myymälä, kahvila-ravintola ja polttonestemyynti. Kaikkiin liikennemyymälöihin sisältyy kahvila-ravintola, jonka lisäksi myymälässä voi olla erilaisia pikaruokailun tuotealueita. Myymälän tuotevalikoima koostuu päivittäistavaroista, autotarvikkeista ja muista huoltoasemilla tyypillisesti myytävistä, pääasiassa vapaa-ajan tuotteista. Valikoimien laajuus vaihtelee myymälän kokoluokan mukaan. Kukin osuuskauppa päättää itse mitä valikoimatasoa sen ABC-liikennemyymälät eri tuoteryhmissä noudattavat.

ABC-liikennemyymälöiden ja automaattiasemien polttonestekauppaa harjoitetaan omalla tuotemerkillä "ABC". Liikennemyymälän yhteydessä polttonestekauppaa voidaan harjoittaa myös öljy-yhtiötunnusten alla, mikäli osuuskaupalla on öljy-yhtiön kanssa ko. kohdetta koskeva sopimus. Vuoden 2001 lopussa tällaisia öljy-yhtiön tunnusten alla kauppaa käyviä ABC-liikennemyymälöitä oli 11.

ABC-ketjun toisen osan muodostavat automaattiasemat, jotka myyvät pelkästään polttonesteitä automaateista. Automaattiasemat sijaitsevat pääasiassa Prismojen kauppakeskusten ja S-Markettien yhteydessä. ABC-liikennemyymälöitä oli vuoden 2001 lopussa 25 ja ABC-automaattiasemia 65. Hakijan mukaan molempien yksiköiden lukumäärä tulee lähivuosina kasvamaan.

ABC-liikennemyymälän keskimääräinen myynti (polttoneste- ja myymälämyynti) vuonna 2000 oli noin [...][2] milj. mk. Hakija arvioi, että yleensä yli puolet liikennemyymälän koko myynnistä muodostuu polttonesteiden myynnistä.

Ketjuyhteistyö

ABC-ketjuohjausorganisaatio

ABC-ketjutoimintaan liittyvä yhteistyö toteutetaan ketjuohjausorganisaatiossa, joka muodostuu ketjuhallituksesta, ketjujohdosta, ohjausryhmästä ja ketjuohjausyksiköstä. Sekä ketjuhallitus että ohjausryhmä muodostuvat eri osuuskauppojen edustajista. Ketjuhallituksen puheenjohtajana toimii SOK:n kenttäryhmän johtaja, ja jäseninä on osuuskauppojen toimitusjohtajia. Ketjuhallitus vastaa ketjun strategisesta päätöksenteosta. Ohjausryhmä muodostuu osuuskauppojen toimialajohtajista ja sille kuuluu ketjun kehittämiseen liittyvä operatiivinen päätöksenteko.

Keskitettyjä toimintoja toteuttaa käytännössä SOK:hon organisoitu ketjuohjausyksikkö, joka siis on asiantuntijaelin. Se vastaa ketjun kilpailustrategioiden, liikeideoiden ja konseptien kehittämisen lisäksi ketjuvalikoimien muodostamisesta. Ketjutoiminnan keskeiset ehdot ja periaatteet määritellään ketjuun kuuluvien osuuskauppojen ja SOK:n välillä solmituissa ketjusopimuksissa.

Myymälätuotteiden hankinta-, hinta- ja markkinointiyhteistyö

ABC-myymälän kokonaisvalikoima muodostuu ketjuvalikoimasta ja kunkin osuuskaupan omille myymälöilleen määrittelemästä valikoimasta. Osuuskauppa voi niin ikään määritellä myymälöilleen yhtenäisen ns. alueellisen ketjuvalikoiman. Valtakunnalliseen ketjuvalikoimaan kuuluvat tuotteet ja niiden hinnat määrittelee ketjuohjausorganisaatio. Tuotteen kuuluminen ketjuvalikoimaan merkitsee samalla sitä, että tuote on hintayhteistyön piirissä. Liikennemyymälän valikoiman laajuus vaihtelee myymälän kokoluokan mukaan. Kukin osuuskauppa päättää itse, mihin valikoimaluokkaan yksittäinen ketjuun kuuluva liikennemyymälä sijoittuu.

ABC-liikennemyymälöiden myymäläkauppaan kuuluvat päivittäistavarat, vapaa-ajan tuotteet ja autotarvikkeet. Näistä päivittäistavaroita myydään selvästi eniten; vuonna 2000 niiden osuus myymälämyynnistä oli [...] %. Vapaa-ajan tuotteiden myynnin osuus oli noin [...] % ja autotarvikkeiden [...] %.

ABC-ketju käyttää päivittäis- ja käyttötavarahankinnoissaan[3] pääasiassa samoja hankintalähteitä kuin S-ryhmän market-ketjut (Prisma, S-Market ja Sale). Teolliset elintarvikkeet ja tuontielintarvikkeet hankitaan pääosin Inex Partners Oy:ltä, joka on SOK:n ja Tradekan yhteinen päivittäistavaroiden logistiikka- ja hankintayhtiö. Inex Partners solmii valmistajien ja maahantuojien kanssa ns. perusostoehtosopimuksen. Tämän jälkeen tavarantoimittajien, osuuskauppojen ja ketjujen välillä voidaan vielä käydä neuvotteluja ketjukohtaisista alennuksista sekä markkinointituista ja -toimenpiteistä. Kotimaisten valtakunnallisten tuoretavaratoimittajien kanssa S-ryhmän market-ketjuohjaus neuvottelee ABC-ketjun perusehdot samalla kun se neuvottelee market-ketjujen hankinnoista.

ABC-ketjussa myytävät kotimaiset tuoretuotteet osuuskaupat ostavat pääasiassa itse suoraan valmistajilta. Vapaa-ajantuotteet ja autotarvikkeet ostetaan puolestaan SOK:n käyttötavaroiden hankintayhtiö Intrade Partners Oy:ltä.

Tuotenimikkeiden lukumäärillä vertailtuna hintayhteistyö on ollut laajinta autotarvikkeissa, joista lähes koko valikoima on yhteishinnoiteltua. Päivittäistavaroista hintayhteistyön kohteena on kerrallaan noin kolme neljäsosaa ja vapaa-ajan tuotteista hieman enemmän.

Yhteishinnoiteltujen tuotteiden myynnin osuus koko myynnistä on päivittäistavaroissa ollut arviolta 45 %, vapaa-ajan tuotteissa 11 % ja autotarvikkeissa 45 %.

Hintayhteistyöjakson pituus on pääsääntöisesti neljä kuukautta, mutta keskitetysti toteutettavien kuvastokampanjatuotteiden hinnat ovat voimassa 1–2 kuukautta. Hakijan mukaan hintayhteistyön noudattamisen valvomiseksi ei ole olemassa valvontamekanismia tai sanktioita. Osuuskaupat voivat halutessaan poiketa ketjuvalikoimatuotteiden yhteisesti sovituista hinnoista ja mainostaa tuotteita itsenäisesti.

Poltto- ja lasinpesunesteiden hankintayhteistyö

SOK hakee poikkeuslupaa polttonesteiden (bensiini, dieselöljy, polttoöljy) ja lasinpesunesteiden yhteisistä ostohinnoista sopimiseksi.[4] ABC-ketjuohjaus neuvottelee ohjausryhmässä ja ketjuhallituksessa hyväksyttyjen linjausten pohjalta 1–2 jakeluyhtiön kanssa polttonesteiden perusostohinnat ja hankintaehdot, ja joissakin tapauksissa puitesopimuksissa voidaan sopia myös hankittavien tuotteiden minimiostomäärästä. Toimittaja puolestaan sitoutuu sopimuksessa myymään ja toimittamaan polttonesteitä ABC-ketjun yksiköille sovittuun enimmäishintaan, joka on sidottu öljyn maailmanmarkkinahinnan muutokseen. Lopullinen hinta määräytyy sovitun perushinnan ja tilaushetkellä voimassa olevan hintanoteerauksen pohjalta. Puitesopimukset jakeluyhtiöiden kanssa solmitaan vuodeksi kerrallaan.

Poikkeuslupahakemuksen mukaan osuuskaupoilla ei ole velvoitetta käyttää SOK:n osoittamaa sopimustoimittajaa. Osuuskaupat päättävät kukin itsenäisesti hankinnoistaan sekä siitä, kuinka paljon ne sitoutuvat etukäteen hankkimaan tuotteita tavarantoimittajalta sopimuskaudella.

Hankintojen lisäksi ABC-ketjuohjaus neuvottelee puitesopimuksen myös polttonesteiden kuljetuksista. Rahtimaksut sovitaan toistaiseksi voimassa oleviksi ja ne hyväksytetään tavaran tilanneella osuuskaupalla. Osuuskaupat maksavat kuljetukset aiheutuvien kustannusten mukaan. Kustannuksiin vaikuttaa mm. toimipaikan etäisyys toimittajan terminaalista. Poikkeusluvan hakijan mukaan osuuskaupat päättävät kuitenkin itse, käyttävätkö ne ABC-polttonesteiden osalta neuvoteltua sopimuskuljettajaa vai ostavatko kuljetukset jostain muualta.[5]

Vastaavaa menettelyä kuin polttonesteiden hankinnoissa ja kuljetuksissa on hakijan mukaan tarkoitus noudattaa tulevaisuudessa myös ABC-ketjun yksiköissä myytäväksi hankittavan ABC-merkillä myytävän lasinpesunesteen hankinnassa.

Vuonna 2000 koko ABC-ketjun bensiini- ja dieselmyynti oli noin [...] milj. mk. Ketjuun kuuluvien liikennemyymälöiden ja automaattiasemien polttonestemyynti vaihtelee 4–35 milj. mk:n välillä.

Yhteistoiminnalla saavutettavat hyödyt

Hakemuksessaan SOK toteaa, että ABC-ketjun hankinta-, hinta- ja markkinointiyhteistyö on perinteistä tarjouskampanjayhteistyötä laajempaa ja pitkäkestoisempaa. Yhteistyöllä ja tarkoituksenmukaisella työnjaolla päästään merkittäviin kustannussäästöihin. Hakija arvioi, että vuoden 2000 volyymitasolla laskettuna myymälätuotteiden hankinta-, hinta- ja markkinointiyhteistyöstä saatavat säästöt ovat yhteensä [...] milj. mk vuodessa.

ABC-ketjuohjaus toteuttaa hintayhteistyön piiriin kuuluvien tuotteiden osalta valtakunnallista markkinointia ja huolehtii tarvittavan ketjumarkkinointimateriaalin tuottamisesta. Markkinointi- ja mainoskustannuksissa saavutettavien säästöjen määrää on hakijan mukaan vaikea arvioida. Koska kysymys on uudesta kasvavasta ketjusta, johon tulee jatkuvasti uusia yksiköitä, ovat ABC-ketjun markkinointi- ja mainontakustannukset sinänsä kokonaisuutena vuosittain kasvaneet. Pelkästään vuoden 2001 aikana ABC-liikennemyymälöiden määrä on kasvanut 15:stä 25:een ja automaattiasemien määrä 44:stä 65:een. Hakija on arvioinut markkinointi- ja mainoskustannussäästöjen olevan [...] mk. Keskitetyn toiminnan ansiosta kustannukset ovat pienemmät, kuin mitä ne olisivat osuuskauppojen toteuttaessa markkinointitoimenpiteensä kukin erikseen.

Keskitetysti tehtävä ketjuvalikoimasuunnittelu ja ketjuvalikoimaan kuuluvien tuotteiden hinnoittelu säästää kustannuksia, kun päällekkäistä hinnoittelutyötä ei tarvitse tehdä erikseen kaikissa alueosuuskaupoissa ja niiden ketjuyksiköissä. Hintatietojen keskitetty päivittäminen kassajärjestelmiin on edullisempaa ja virheettömämpää. Myös hyllynreunaetiketit on selvästi edullisempaa tuottaa keskitetysti. Hakija arvioi, että keskitetty hinnoittelutyö merkitsee [...] milj. mk:n säästöjä vuodessa.

Osuuskaupat käyttävät ABC-ketjussa myytävien tuotteiden hankinnoissa pääsääntöisesti samoja hankintakanavia kuin market-ketjujen hankinnoissa. Näin ollen keskitetysti SOK:ssa tehtävässä ABC-ketjun valikoimatyössä tavarantoimittajien kilpailuttaminen ja ostoehtoneuvottelut käydään osana S-ryhmän market-ketjujen hankintaneuvotteluja 1–4 kuukauden väliajoin tuoteryhmästä riippuen. ABC-ketjun, kuten market-ketjujenkin, myynninedistämiskampanjoista neuvotellaan kuitenkin erikseen ketjukohtaisesti. Pääsääntöisesti neljän kuukauden toimintarytmissä tapahtuva hinnoittelu vaikuttaa hakijan mukaan tukkuhintoja alentavasti, sillä tavarantoimittajat voivat ennakoida kysyntä- ja tuotantomäärät ja logistiset ratkaisunsa riittävän pitkällä aikavälillä ja luottaa tuotteensa kilpailukykyisyyteen ja pysymiseen valikoimissa. Hakijan mukaan tavarantoimittajien omien kustannusten aleneminen vaikuttaa myös tukkuhintoja alentavasti. SOK on arvioinut, että ABC-ketjun ostohinnat alenevat kilpailuttamisen ja ketjutoimintamallin avulla [...] %. Koko ABC-ketjulle tämä tarkoittaa noin [...] milj. mk:n säästöjä vuositasolla.

Hakija katsoo, että polttonesteiden hankintayhteistyöstä saatavista hyödyistä merkittävin on hakijan mukaan ostoehtojen paraneminen. Sopimalla vuosittain keskitetysti poltto- ja lasinpesunesteiden ostohinnoista, toimitusehdoista ja tarvittaessa minimiostomääristä, voidaan tavarantoimittajilta saada edullisemmat hankintahinnat ja paremmat hankintaehdot. Hyödyn ostojen keskittämisestä saavat kaikki ABC-ketjun yksiköt.

Polttonesteiden hankinta- ja jakelutoiminnan järjestäminen vuoden toimintarytmiin on hakijan mukaan kustannustehokasta ja antaa tavarantoimittajalle mahdollisuuden tehokkaaseen etukäteissuunnitteluun ja toimintakustannusten pienenemiseen. Tämä puolestaan voi johtaa ostajan hankintaehtojen parantamiseen. Keskitetysti organisoitu hankintaprosessi säästää myös osuuskauppojen kustannuksia, kun niiden ei kunkin erikseen tarvitse käydä neuvotteluja tavarantoimittajien kanssa osuuskauppakohtaisesti. SOK on esittänyt arvion, jonka mukana hankintayhteistyöllä voidaan saavuttaa noin [...] pennin suuruinen hintaetu litralta. Markkamääräisesti tämä tarkoittaa noin [...] milj. mk/vuosi.

Lasinpesunesteiden keskitetyssä hankinnassa tehokkuushyödyt muodostuvat hakijan mukaan samantyyppisistä tekijöistä kuin polttonesteiden hankinnoissa. Keskitettyjen hankintasopimusten teko on hakijan mukaan edellytys suurten määrien ostamiselle yhdellä kertaa. Nykyisin lasinpesunesteet ostetaan teollisuudelta valmiina kuluttajapakkauksina. Jatkossa toimintatapa on tarkoitus kehittää uudelle pohjalle, jossa koko ketjulle tehtävillä yhteisostoilla mahdollistetaan nykyistä edullisemmat raaka-aineen hankintahinnat.

Hyötyjen välittyminen kuluttajille

Hakijan mukaan hankinta- ja hintayhteistyön avulla aikaansaatavat hyödyt välittyvät kuluttajille edullisempina kuluttajahintoina ja parempina valikoimina ja palveluina. Paremmilla valikoimilla ja palveluilla tarkoitetaan tuotelukumäärältään laajempia ja asiakkaiden ostotarpeiden mukaan suunniteltuja valikoimia, hyvää tuotelaatua ja tuotteiden saatavuutta, virheettömiä hintamerkintöjä ja edullisempaa hintatasoa.

S-ryhmän ketjutoimintamallin avulla ABC-ketjun valikoimat voidaan toteuttaa laajempina ja monipuolisempina, kuin mihin ABC-ketju pystyisi. Jos ostajana olisi pelkästään ABC-ketju tai yksittäinen toimipaikka, ostovolyymit jäisivät pieniksi ja ostohinnat nousisivat. Pienillä ostovolyymeillä ostoja tulisi keskittää volyymituotteisiin määrien kasvattamiseksi, mikä puolestaan kaventaisi valikoimia.

ABC-ketjun hintapolitiikkana on pysyvästi edullinen hintataso kaikissa tuoteryhmissä. Uudet ABC-ketjun yksiköt ovat hakijan mukaan menestyneet ja kyenneet hyvin kilpailemaan perinteisiä öljy-yhtiöiden ketjuyksiköitä vastaan. Pienestä markkinaosuudestaan huolimatta ABC-ketju on lisännyt kilpailua markkinoilla.

Hakija toteaa, että Suomessa ei ole tehty virallisia liikennemyymälöiden hintavertailuja. Hintatason edullisuus ja kilpailukykyiset valikoimat ovat kuitenkin ABC-ketjussa liikeidean keskeinen osa. ABC-ketjun markkinaosuuden kasvu todistaa osaltaan pysyvästi edullisen ja luotettavan hintatason vastaavan asiakkaiden tarpeita.

Markkinat

A.C. Nielsenin tilastojen mukaan päivittäistavaramarkkinoiden kokonaisarvo vuonna 2000 oli 108 miljardia markkaa. Tästä päivittäistavarakauppojen vähittäismyynnin arvo vuonna 2000 oli yhteensä 58,6 mrd. markkaa. Luku sisältää päivittäistavaramyynnin, mutta ei kauppojen koko myyntiä. Huoltoasemien päivittäistavaramyynnin arvioidaan olleen 2,4 mrd. markkaa.

Hakija katsoo, että myymälätuotteiden vähittäiskaupassa ABC-liikennemyymälät kilpailevat ensisijaisesti muiden ketjujen vastaavien liikennemyymälöiden kanssa. Päivittäistavaroiden osalta ne kuitenkin kilpailevat myös kioskien ja yhä enemmän myös perinteisten päivittäistavarakauppojen kanssa, sillä esimerkiksi suurimpien ABC-liikenneasemien päivittäistavaravalikoima on laajuudeltaan lähellä perinteisten markettien valikoimia ja myymälät pinta-alaltaan convenience storen tai valintamyymälän kokoluokkaa.

Vaikka liikennemyymälöiden myymälävalikoimaan kuuluu muitakin kuin päivittäistavaroita, ne muodostavat selvästi suurimman osan ABC-liikennemyymälän myymälämyynnistä. Näin ollen hakija katsoo, että päivittäistavaramyynnin perusteella tehtyjen arvioiden voidaan katsoa antavan varsin hyvän kuvan ABC-liikennemyymälän asemasta markkinoilla. ABC-ketjun liikennemyymälöiden päivittäistavaramyynti vuonna 2000 oli noin 90 milj. mk. ABC-ketjun osuus huoltoasemien päivittäistavaramyynnistä oli siten vuonna 2000 noin 4 %. Jos mukaan lasketaan myös kioskien päivittäistavaramyynti, ABC-ketjun osuus oli noin 2 %. Ketjun laajenemisen myötä myynnin ja markkinaosuuden voidaan arvioida olevan kasvussa.

Autotarvikkeiden osalta ABC-ketjun kilpailijoita ovat huoltamot sekä erikoisliikkeet. Autotarvikkeiden myynnin arvioidaan vuonna 1999 olleen noin 600 milj. mk. Myynti kuluttajille tapahtuu pääosin huoltamoilta, marketeista ja autotarvikeliikkeistä. Hakijan mukaan lasinpesunesteiden markkamääräisiä myyntitietoja ei ole käytettävissä. Lasinpesunesteiden kokonaismarkkinat Suomessa ovat arviolta noin 15 milj. litraa.

Suomessa huoltamoiden yhteydessä toimivia konseptoituja myymäläketjuja ovat ABC:n lisäksi Neste Quick Shop, Shell Select, Esso Snack’ Shop ja Teboil. Toimipaikkojen lukumäärällä mitattuna näistä suurin on Esso Snack’ Shop noin 80 toimipisteellään. Vuonna 2001 Neste Quick Shop -myymälöitä oli keskimäärin 65, Shell Selectejä 55, Teboil-myymälöitä 42 ja ABC-liikennemyymälöitä 25.

Hakija katsoo, että vuonna 2000 edellä tarkoitettujen konseptoitujen myymälöiden myymälämyynnin ja markkinaosuuksien voidaan arvioida jakautuvan seuraavasti. Luvut ovat arvioita, sillä hakijan mukaan tarkkoja myyntitietoja ei ole ollut käytettävissä.[6]

Arvioitu myynti Arvioitu markkinaosuus
mmk %
Neste Quick Shop [...] [...]
Shell Select [...] [...]
Esso Snack’ Shop [...] [...]
Teboil Myymälä [...] [...]
ABC Shop ja Market [...] [...]
Yhteensä [...] [...]

Polttonestekaupassa ABC-ketjun kilpailijoita ovat kaikki polttonesteitä Suomessa myyvät ketjut. ABC-ketjun markkinaosuus oli bensiinin osalta vuonna 2000 noin 2 %. Eri ketjujen markkinaosuudet polttonestekaupassa samana vuonna olivat Öljyalan Keskusliiton tilastojen mukaan eri polttonesteiden osalta seuraavat:

Yhtiö/Ketju Bensiini DieselöljyPolttoöljy
Neste 31,6 % 44,2 % 44,4 %
Shell21,6 % 17,5 % 16,5 %
Esso14,7 % 10,6 % 12,8 %
Teboil 13,8 % 21,5 % 20,5 %
SEO 5,1 % 2,7 % 1,6 %
JET5,5 % 0,0 % 0,0 %
Station 1 5,0 % 2,6 % 1,6 %
ABC 2,0 % 0,6 % 0,0 %
Muut0,7 % 0,4 % 2,6 %
 100,00 % 100,00 % 100,00%

Suurimpia polttonesteiden tukkumyyjiä Suomessa ovat Neste Markkinointi, Esso, Shell, Teboil, SEO, JET ja Station 1.

Hakemuksesta saadut lausunnot

Kilpailuvirasto pyysi 8.6.2001 lausuntoa 13 eri taholta, jotka olivat teollisuutta, kauppaa ja kuluttajia edustavia järjestöjä sekä viranomaisia.

Lausunnon antoivat: Elintarviketeollisuusliitto ry, Kioskiliitto ry, Kuluttajavirasto, Päivittäistavarakauppa ry, Suomen Bensiinikauppiaitten Liitto SBL ry, Suomen Hotelli- ja Ravintolaliitto SHR ry, Suomen Kuluttajaliitto, Suomen Kuorma-autoliitto sekä Öljy- ja kaasualan Keskusliitto.

Elintarviketeollisuusliitto ry katsoo 27.6.2001 virastolle antamassaan lausunnossa, että S-ryhmän eri ketjuja tulee kohdella samanvertaisina. Liitto muistuttaa, että markkinatasapainon säilyttämiseksi Kilpailuviraston tulee käsitellä myös kilpailevien päivittäistavarakauppaa harjoittavien ryhmien poikkeuslupahakemuksia yhdenvertaisesti. ABC-ketjun hakemusta käsiteltäessä tulee lisäksi ottaa huomioon myös Neste Quick Shopille 11.8.1999 pelkästään kampanjahinnoittelulle myönnetty poikkeuslupa. Itsenäisen elinkeinonharjoittajan oikeutta määrätä valikoimastaan, hinnoistaan ja hankintalähteistään ei tule liikaa rajoittaa kustannussäästöjen varjolla. Liikennemyymäläkonsepti kun ei yleisestikään perustu erityiseen edullisuuteen, vaan muihin tekijöihin kuten aukioloaikoihin. Mahdollinen poikkeuslupa tulisi Elintarviketeollisuusliiton näkemyksen mukaan myöntää enintään vuoden 2003 loppuun saakka.

Kioskiliitto ry toteaa virastoon 26.6.2001 saapuneessa lausunnossaan, että se ei vastusta S-ryhmän ABC-ketjun poikkeuslupaa. Sen sijaan se haluaa kiinnittää huomiota jatkuvaan poikkeuslupakäytäntöön, josta tulisi päästä eroon. Käytäntö on Kioskiliiton mielestä epäoikeudenmukainen, hidas ja kankea sekä yritysten välistä kilpailua estävä. Kioskiliitto ei hyväksy sitä, että yhteisesti sovituista laeista ja asetuksista jatkuvasti joustetaan ja päätöksiä muutetaan siten vaivihkaa. Kioskiliitto katsoo, että olisi korkea aika sopia kilpailua koskevien lakien ja asetusten muuttamisesta vastaamaan ajanmukaista ja vallitsevaa yritystoimintaa.

Kuluttajavirasto viittaa 5.7.2001 päivätyssä lausunnossaan aikaisempiin lausuntoihinsa eli 10.11.2000 päivittäistavarakaupan (dno:t 384/67/00 ja 562/67/00) ja 5.7.2001 erikoistavarakaupan poikkeuslupahakemuksista (dno:t 1046/67/00 ja 135/67/2001) virastolle antamiinsa lausuntoihin ja niissä esittämiinsä näkökohtiin.

Erikoistavarakaupan poikkeusluvista antamissaan lausunnoissa Kuluttajavirasto on esittänyt mm., että S-ryhmän hakema poikkeuslupa samankaltaistaa kaupankäyntiä valtakunnallisesti ja vähentää paikallista omaleimaisuutta valikoimissa ja hinnoittelussa. Vaikka myynti alempaan hintaan olisikin mahdollista, saattaa toimiminen tarkassa ketjumallissa vähentää uskallusta toimia paikallisella tasolla.

Vaikka ketjujen hintayhteistyöstä voi olla kuluttajille myös hyötyä, Kuluttajavirasto suhtautuu kuitenkin epäilevästi laajaan yhteishinnoitteluun, sillä kuluttajien etu edellyttää todellista kilpailutilannetta markkinoilla. Poikkeuslupia ei siten pitäisi myöntää ilman luotettavaa selvitystä siitä, kuinka hyödyn siirtyminen kuluttajille turvataan, sekä siitä, kuinka sen toteutumista voidaan seurata.

Päivittäistavarakauppa ry viittaa 15.6.2001 antamassaan lausunnossa K- ja S-ryhmän päivittäistavarakaupan ketjujen ketjuyhteistyötä koskevaan lausuntoonsa ja puoltaa ABC-ketju-yhteistyön hyväksymistä samoilla toiminnan tehokkuuden ja pääasiassa asiakkaiden hyväksi koituvan kilpailun tehostumisen perusteilla.

Suomen Bensiinikauppiaitten Liitto SBL ry toteaa 3.7.2001 päivätyssä lausunnossaan poltto- ja lasinpesunesteiden ostoyhteistyöstä mm. seuraavaa. Yleensä bensiinikauppias solmii yhteistyösopimuksen öljy-yhtiön kanssa. Kauppias joko ostaa polttonesteitä öljy-yhtiöltään kauppiaskohtaisella hinnalla tai myy polttonesteitä tietyllä palkkiolla. Samalla kauppias sitoutuu ostamaan öljy-yhtiöltä tuotteita ja myymään vain öljy-yhtiönsä polttonesteitä. Bensiinin ostohintaan vaikuttavat maailmanmarkkinahinnan muutokset sekä dollarin kurssi. Sovittu tukkuhinta joko nousee tai laskee sopimuskauden aikana. Tämä toimintatapa on kaikilla ns. perinteisillä öljy-yhtiöillä. Nykykäytännön mukaan vähittäiskauppias ostaa polttonesteensä omalta ketjultaan.

ABC-ketjun järjestelmässä kukin osuuskauppa ostaa itse polttonesteet tuottajalta, jonka kanssa osuuskauppojen neuvottelijat ovat sopineet hinnan ja määrän vuodeksi kerrallaan. Jos maailmanmarkkinahinnat muuttuvat, ABC-hinta säilyy sovittuna.

ABC-ketjun toimintatapa ei Bensiinikauppiaiden liiton mukaan edistä kilpailua, vaan se saattaa ABC-ketjun erikoiseen asemaan muiden ketjujen tukkuhintojen noustessa tai laskiessa. Jos muiden ostohinnat nousevat ja ABC:n eivät, muut ketjut eivät pysty kilpailemaan ABC:n kanssa hinnoilla, mikä vääristää kilpailua. Jos taas muiden paitsi ABC:n ostohinnat laskevat, ABC ei voi tulla mukaan kilpailuun muutoin kuin katteen pienenemisen varjolla. Jos se alentaa hintojaan, johtaa se siihen, että polttonesteitä myydään alle ostohintojen ja tappioita syntyy. Tappiot puolestaan johtavat alan kriisiin ja synnyttävät työttömyyttä sekä konkursseja.

Molemmissa tapauksissa tilanne kehittynee siihen, että polttonestekaupasta ei saa enää katetta lainkaan. Tällaista tilannetta Bensiinikauppiaiden liitto ei katso voivansa edistää. Osuuskauppa saa polttonestemarkkinoilla liian ison ostoedun, jos se saa ostaa polttoainetta valmiiksi neuvotellulla hinnalla paikkakunnasta tai myyntipisteen koosta riippumatta.

SBL katsoo, että jokaisen tulisi jatkossakin neuvotella itse hintansa, jotta kilpailu säilyy. Itsenäisillä kauppiailla tulee olla vapaus neuvotella itse kauppahintansa eikä ketään tule pakottaa tekemään sitoumuksia vuodeksi kerrallaan.

Myymälätuotteita koskevan yhteistyön osalta Suomen Bensiinikauppiailla on poikkeuslupaa puoltava näkemys, mikäli ABC-ketjun hintayhteistyölle asetetaan samanlaisia ehtoja kuin aiemmin muille öljy-yhtiöille tai niiden kauppiasjärjestöille. Lasinpesunesteiden kohdalla tiettyyn hintaan koko vuodeksi tehtävillä hankinnoilla saattaa olla kilpailua edistäviä vaikutuksia.

Suomen Hotelli- ja Ravintolaliitto SHR ry toteaa 6.7.2001 päivätyssä lausunnossaan, ettei sillä ole asiasta huomautettavaa.

Suomen Kuluttajaliitto toteaa 22.8.2001 antamassaan lausunnossa, ettei sillä ole huomauttamista poikkeuslupahakemuksen hyväksymiseen määräajaksi vuoteen 2005 saakka. Kuluttajaliitto katsoo, että S-ryhmän hakemuksessaan esittämä yhteistyö ei vähennä kaupan ryhmien ja polttonestekaupan ketjujen välistä kilpailua ja pitää alan kilpailua toimivana. Hankinta- ym. yhteistyöstä tulevista hyödyistä osan voidaan odottaa välittyvän myös kuluttajille. Varsinkin niillä paikkakunnilla, joilla jakelupisteitä on vain yksi tai harvoja ja etäisyydet pitkiä, hintayhteistyö saattaa myös alentaa korkeimpia hintoja. Ellei näin tapahdu, poikkeuslupa voidaan määräajan jälkeen ottaa uudelleen tarkasteluun.

Suomen Kuorma-autoliitto toteaa 27.6.2001 antamassaan lausunnossa, ettei poikkeusluvan myöntämiselle ole estettä.

Öljy- ja kaasualan Keskusliitto viittaa 25.6.2001 päivätyssä lausunnossaan toimintaperiaatteisiinsa ja toteaa, ettei se ota poikkeuslupahakemukseen kantaa. Lisäksi liitto ilmoittaa saattaneensa hakemuksen huoltoasematoimintaa harjoittavien jäsenyhtiöidensä tiedoksi, jotta ne voivat halutessaan antaa oman lausuntonsa Kilpailuvirastolle.

Kilpailuoikeudellinen arviointi

Kilpailunrajoituksen määrittely

ABC-ketjussa harjoitettavasta hinta-, hankinta- ja markkinointiyhteistoiminnasta päätetään S-ryhmän huoltamokaupan ketjuohjauksen ketjuhallituksessa ja ketjun ohjausryhmässä, jotka muodostuvat alue- ja paikallisosuuskauppojen edustajista.

Osuuskaupat ovat samalla jakeluportaalla toimivia elinkeinonharjoittajia. Kilpailunrajoituslain 6 §:ssä kielletään samalla tuotanto- tai jakeluportaalla toimivien elinkeinonharjoittajien tai näiden yhteenliittymien hintoja tai vastikkeita koskevat sopimukset, suositukset ja vastaavat järjestelyt. S-ryhmän ABC-ketjussa harjoitettavassa yhteistoiminnassa on siten kysymys lain kieltämästä hintayhteistyöstä, jonka toteuttaminen edellyttää kilpailunrajoituslain 19 §:n tarkoittamaa poikkeuslupaa.

Aikaisemmat poikkeusluvat

S-ryhmä on hakenut poikkeuslupaa market-ketjujen markkinointi- ja hintayhteistoiminnalle ensimmäisen kerran vuonna 1993. Kilpailuvirasto myönsi 30.4.1993 tekemällään päätöksellä (dno 69/67/93) poikkeusluvan S-ryhmän alue- ja paikallisosuuskauppojen Prisma-, S-market-, Sokos- ja Sale -ketjujen hintayhteistoiminnalle siltä osin, kun yhteisesti sovitut hinnat ovat voimassa enimmillään neljä kuukautta. Poikkeuslupa myönnettiin 1.5.1995 asti. Luvan ehdoissa edellytettiin, että mainittuihin ketjuihin kuuluvien alue- ja paikallisosuuskauppojen tulee halutessaan voida alittaa ketjun yhteisesti sopimat vähittäismyyntihinnat ja mainostaa tuotteita itsenäisesti eikä hintayhteistoimintaan osallistuminen saa rajoittaa osuuskauppojen muuta toimintaa. Poikkeuslupa ei sisältänyt hintayhteistyön laajuutta rajoittavia ehtoja niin, että esimerkiksi hintayhteistyön kohteena olevien nimikkeiden tai myynnin määrää olisi rajoitettu. Poikkeuslupa koski ketjujen koko tuotevalikoimaa, sekä päivittäistavaroita että käyttötavaroita.

SOK haki poikkeusluvan jatkamista 26.4.1995 ja virasto teki poikkeusluvan uusimista koskevan päätöksen 1.6.1995 (dno 428/67/95) edellä mainituin ehdoin. Poikkeuslupa myönnettiin hankintaa, markkinointia ja hinnoittelua koskevalle yhteistoiminnalle 1.5.2000 asti siten, että lupa koski koko tuotevalikoimaa.

Poikkeusluvan jatkohakemus 30.4.2000 koski edellä mainittujen ketjujen koko tuotevalikoimaa. Päivittäistavarakauppaa koskeva poikkeuslupa myönnettiin 29.1.2000 (dno 384/67/2000). Poikkeusluvassa Kilpailuvirasto määräsi, että kilpailunrajoituslain 6 §:n 1 kohtaa ei sovelleta S-ryhmän alue- ja paikallisosuuskauppojen yhteistoimintaan siltä osin kuin on kysymys Prisma-, S-market-, ja Sale -ketjuissa tapahtuvasta, päivittäistavaroita koskevasta hankinta-, markkinointi- ja hintayhteistoiminnasta. Poikkeusluvalle asetettiin kuitenkin seuraavat ehdot:

1. Osuuskaupan tulee voida halutessaan alittaa yhteisesti sovitut vähittäismyyntihinnat ja mainostaa hyödykkeitä itsenäisesti.

2. Elintarvikkeiden yhteisesti sovitut myyntihinnat voivat olla voimassa enintään kolmen (3) kuukauden jaksoissa lukuun ottamatta teollisia elintarvikkeita, joiden hinnoittelujakson enimmäispituus on neljä (4) kuukautta. Muiden päivittäistavaroiden hinnoittelujakson pituus voi olla enintään neljä (4) kuukautta.

3. Ketjusopimuksen mukainen alin ketjuvalikoima ei saa ylittää 60:tä prosenttia kunkin ketjun vuosittain jälkikäteen lasketusta päivittäistavaramyynnistä. Osuuskaupalla tulee olla ketjusopimuksen estämättä mahdollisuus valita, hankkia ja hinnoitella vähintään 40 prosenttia päivittäistavaramyynnistään.

4. Osuuskauppojen tulee voida ostaa myös ketjuvalikoimiin kuuluvia tuotteita muualtakin kuin SOK:n ketjuorganisaation kautta tai SOK:n kokonaan tai osaksi omistamilta hankintayhtiöiltä.

Samantyyppisen poikkeusluvan Kilpailuvirasto myönsi 31.8.2001 myös S-ryhmän ketjujen käyttötavaroita koskevalle hankinta-, markkinointi- ja hintayhteistyölle. Ehdoiksi asetettiin, että

1. Osuuskaupan tulee voida halutessaan alittaa yhteisesti sovitut vähittäismyyntihinnat ja mainostaa hyödykkeitä itsenäisesti.

2. Yhteisesti sovitut myyntihinnat voivat olla voimassa enintään neljän (4) kuukauden jaksoissa.

3. Osuuskaupalla tulee olla ketjusopimuksen estämättä mahdollisuus valita, hankkia ja hinnoitella vähintään 20 prosenttia käyttötavaramyynnistään.

4. Osuuskauppojen tulee voida ostaa myös ketjuvalikoimiin kuuluvia tuotteita muualtakin kuin SOK:n ketjuorganisaation kautta tai SOK:n kokonaan tai osaksi omistamilta hankintayhtiöiltä.

Liikennemyymäläketjuista Kilpailuvirasto on aiemmin myöntänyt poikkeusluvan Neste Quick Shop -ketjulle. Neste Markkinointi Oy ja Neste Kauppiaat ry hakivat 22.1.1998 poikkeuslupaa määrähinnoittelulle sekä hankinta-, markkinointi- ja hintayhteistyölle Neste Quick Shop
-ketjussa. Poikkeuslupahakemuksen piiriin eivät kuuluneet polttoaineet, autonpesupalvelut eivätkä huoltopalvelut.

Päätöksessään 11.8.1999 (dno 106/67/98) Kilpailuvirasto määräsi, että kilpailunrajoituslain 6 §:n 1 kohtaa ei sovelleta sellaiseen Neste Quick Shop -ketjussa harjoitettavaan hintayhteistoimintaan, joka koskee yhteisissä mainoksissa käytettävistä hinnoista sopimista yhteisen valtakunnallisen tai alueellisen tarjouskampanjan toteuttamiseksi, eikä sellaisten hyödykkeiden (tavaroiden ja palveluiden) ostohinnoista sopimiseen, jotka hankitaan myytäväksi poikkeuslupapäätöksessä tarkoitettujen elinkeinonharjoittajien tarjouskampanjoissa. Poikkeuslupa on voimassa 28.2.2003 saakka.

Muilta osin Kilpailuvirasto katsoi, että Neste Markkinointi Oy ja Neste Kauppiaat ry eivät olleet poikkeuslupahakemuksessaan esittäneet riittäviä perusteluja sille, että Neste Quick Shop -myymälöissä myytävien ns. avain- ja muiden tuotteiden keskitetty vähittäishinnoittelu tehostaisi tuotantoa tai jakelua taikka edistäisi teknistä tai taloudellista kehitystä ja että hyöty tulisi pääosaltaan asiakkaille tai kuluttajille. Tämän vuoksi Kilpailuvirasto ei myöntänyt Neste Quick Shop -myymäläketjulle hakemuksessa tarkoitettua poikkeuslupaa avain- tai muiden tuotteiden keskitetylle hinnoittelulle.

Relevantit markkinat

Varsinaista päivittäistavarakauppaa täydentävät markkinat

Relevantit hyödykemarkkinat

Päivittäistavaroiden vähittäiskauppa voidaan jakaa varsinaiseen päivittäistavarakauppaan ja sitä täydentävään kauppaan. Varsinaisiin päivittäistavarakauppoihin luetaan marketit ja muut sellaiset kaupat, jotka pystyvät tarjoamaan niin laajan tuotevalikoiman, että kuluttajalla on mahdollisuus hankkia kaikki talouden välttämättömyystavarat kerralla yhdestä paikasta. Liikkeiden valikoima muodostuu lähinnä ruuasta, juomista, tupakasta ja non-food -kulutustuot-teista. Lisäksi saatavilla tulee olla ostosten tekoa helpottavia palveluja.

Päivittäistavarakauppojen kanssa kilpailevaa valikoimaa eivät pysty tarjoamaan elintarvikkeita myyvät erikoisliikkeet, joiden tarjonta keskittyy yleensä tiettyyn tuotteeseen tai tuoteryhmään. Huomioon ottaen erikoisliikkeiden liikeidean, myyntialan tai keskimääräisen hintatason ne eivät suoraan kilpaile markettien tai muiden vastaavien liikkeiden kanssa, joista kuluttaja saa kaikki tarvitsemansa tuotteet samalla kertaa. Erikoisliikkeiden tarjonta toimii näin ollen elintarvikkeiden vähittäismyynnin täydentäjänä.

Huoltoasemat ja kioskit myyvät pääasiassa samoja tuotteita kuin varsinaiset päivittäistavarakaupat, mutta nekään eivät tarjoa sellaista palvelutasoa, joka suoraan kilpailisi varsinaisiin päivittäistavarakauppoihin luettavien liikkeiden kanssa. Huoltoasemien myymälät ovat kooltaan ja tavaramäärältään pienempiä ja yleensä niissä myydään päivittäistavarakauppoja enemmän kuivatuotteita. Tavallisissa päivittäistavarakaupoissa tuoretuotteet muodostavat puolet myynnistä. Osa huoltoasemien myymälöiden tuotteista on tarkoitettu yksinomaan autoilijoille.

Lisäksi huoltoasemien myymälöiden ja kioskien hintataso on yleensä päivittäistavarakauppoja korkeampi. Kuluttajien katsotaan olevan valmiita maksamaan korkeampia hintoja hyötyäkseen muun muassa joustavammista aukioloajoista ja myymälän sijainnista. Koska ostoksia tehdään huoltoasemilla ja kioskeissa muilla perusteilla kuin elintarvikkeiden vähittäismyymälöissä, nämä jakelukanavat eivät ole kuluttajalle keskenään vaihtoehtoisia ostopaikkoja.

Kilpailuvirasto katsoo, että edellä mainituilla perusteilla varsinaista päivittäistavarakauppaa täydentävät markkinat voidaan jakaa kolmeen osaan: erikoisliikkeisiin, kioskeihin sekä liikenne- ja huoltoasemiin. Näistä viimeksi mainitut muodostavat poikkeuslupahakemuksen arvioinnin kannalta relevantit markkinat.

Liikenne- ja huoltoasemat tarjoavat päivittäistavaroiden lisäksi myös jonkin verran käyttötavaroita, kuten vapaa-ajantuotteita ja autotarvikkeita. Koska liikenne- ja huoltoasemilla myytävät käyttötavarat ovat kuitenkin pitkälti samoja kuin varsinaisten päivittäistavarakauppojen valikoimissa olevat, ja koska käyttötavaroiden osuus valikoimasta on varsin pieni, ei käyttötavarakauppaa ole tässä yhteydessä tarpeellista eikä selvitystyönä tarkoituksenmukaista arvioida erikseen.

Relevantit maantieteelliset markkinat

Maantieteelliset markkinat ovat yksittäisen kuluttajan kannalta se hankinta-alue, josta kuluttaja voi kohtuullisin etsintäkustannuksin hankkia tarvitsemansa tuotteet. Paikallisiin markkinoihin rajoittuva tarkastelu ei kuitenkaan anna oikeaa kuvaa varsinaisen eikä sitä täydentävän päivittäistavarakaupan kilpailuolosuhteista.

Varsinaisten päivittäistavaramarkkinoilla toimivien kauppaketjujen tavoin myös ABC-ketju samoin kuin muut huoltoasemaketjut toimivat valtakunnallisesti ja keskitetysti ohjattuina. Ketjun sisällä koordinoidaan mm. myymälöiden sijoittelua, hankintaa, markkinointia, valikoimasuunnittelua ja hinnoittelua, mikä on omiaan yhtenäistämään kunkin ketjun myymälöiden toimintaa. Edellä esitettyjen syiden perusteella Kilpailuvirasto katsoo, että päivittäistavaroita ja joitakin käyttötavaroita myyvien liikenne- ja huoltoasemien vähittäiskaupan markkinat ovat Suomen laajuiset.

Päivittäistavaroiden vähittäiskaupan hankintamarkkinat

Relevantit hyödykemarkkinat

Hankintamarkkinat käsittävät päivittäistavaroiden myynnin valmistajalta tukku- ja vähittäiskauppiaille sekä muille yrityksille. Hankintamarkkinoita määriteltäessä korvaavuutta tulee tarkastella valmistajan näkökulmasta. Ratkaisevaa markkinoiden rajaamisen kannalta on valmistajan mahdollisuus muuntaa tuotantoaan sekä vaihdella jakelukanavia.

Kotimainen päivittäistavaroiden vähittäiskauppa ei ole yleensä ainoa jakelukanava, jonka kautta esimerkiksi elintarvikkeiden valmistajat voivat myydä tuotteitaan. Muita jakelukanavia ovat erikoisliikkeet, noutotukut, muut tukkuliikkeet, ravintolat ja vienti. Eri jakelukanavat eivät valmistajan kannalta aina ole keskenään vaihdettavissa esim. tuotteen pakkauksen, koon tai koostumuksen, myyntistrategioiden tai logistiikan erilaisuuden vuoksi. Jakelukanavien merkitys vaihtelee tuoteryhmittäin, mutta päivittäistavaroiden vähittäiskauppa on useimpien tuoteryhmien selvästi tärkein jakelukanava.

Liikennemyymälöissä myytävät tuotteet ovat kooltaan ja pakkaukseltaan vastaavia kuin varsinaisissa päivittäistavarakaupoissa myytävät. Myös niiden hankintapolitiikka ja logistiikka ovat rinnastettavissa varsinaisten päivittäistavarakauppojen tekemiin hankintoihin. Tämän osoittaa myös se, että yleensä ABC-ketjun hankintalähteet ovat samat kuin S-ryhmän market-ketjuilla. Näillä perusteilla Kilpailuvirasto katsoo, että liikennemyymälöiden hankinnat kuuluvat samoille hankintamarkkinoille kuin varsinaisten päivittäistavarakauppojenkin eli päivittäistavaroiden vähittäiskaupan hankintamarkkinoille.

Relevantit maantieteelliset markkinat

ABC-ketju käyttää päivittäistavarahankinnoissaan samoja hankintalähteitä kuin S-ryhmän market-ketjut. Kilpailuvirasto on jo aiemmissa poikkeuslupapäätöksissään todennut, että päivittäistavaroiden vähittäiskaupan hankintamarkkinoita on pidettävä Suomen laajuisina.

Polttonesteiden vähittäiskaupan hankintamarkkinat

Relevantit markkinat

Polttonesteisiin kuuluvat huolto- ja jakeluasemien kautta myytävät ns. maantiepolttonesteet eli bensiini ja dieselöljy sekä toisaalta kiinteistöjen lämmitysöljyksi myytävä polttoöljy. Polttonesteet on edelleen mahdollista jaotella öljylaadun, lyijymäärän ja bensiinin oktaaviluvun mukaan. Eri valmistajien polttonesteet voivat vaihdella hieman mm. erilaisten lisäaineiden vuoksi, mutta kuluttajat voivat yleensä käyttää minkä tahansa jakeluketjun myymää polttoainetta. Kilpailuvirasto katsoo, että tämän poikkeusluvan arvioinnin kannalta tarkempi polttonestetyyppien jaottelu ei ole tarpeen.

Polttonestemarkkinat voidaan jakaa vähittäismyynti- ja tukkuportaaseen. Vähittäismyyntimarkkinoilla polttoainetta ostetaan omaan kulutukseen, tukkumarkkinoilla jälleenmyyntiin. Polttonesteiden vähittäismyynti tapahtuu pääasiassa huolto- ja jakeluasemien kautta. Käsiteltävänä olevassa poikkeuslupahakemuksessa SOK hakee poikkeuslupaa ABC-ketjussa myytävien polttonesteiden yhteishankinnoille, ei vähittäismyyntihinnoista sopimiselle.

Polttonesteiden vähittäiskaupan hankintamarkkinat käsittävät polttonesteiden myynnin jalostajalta, maahantuojalta tai muulta tukkumyyjältä vähittäiskauppiaille. Ainoa öljynjalostusta Suomessa harjoittava yritys on Fortum Oil and Gas Oy. Polttonesteiden tukkumyyntiä harjoittavia jakeluyhtiöitä ovat Neste Markkinointi, Esso, Shell, Teboil, SEO, JET ja Station 1. Vaikka osalla näistä on myös omaa maahantuontia, pääosa Suomessa myytävistä öljytuotteista on Fortumin jalostamaa ja toimittamaa.

Polttonesteiden vähittäismyynti tapahtuu pääasiassa keskenään kilpailevien ketjujen huolto- ja jakeluasemien kautta. Useimmissa ketjuissa määräysvaltaa käyttää jokin jakeluyhtiö, joka myös vastaa polttonesteiden hankinnasta oman ketjunsa harjoittamaa vähittäismyyntiä varten.[7] ABC-ketjun polttonestehankinnat tehdään Suomessa toimivilta jakeluyhtiöiltä, sillä SOK:lla tai osuuskaupoilla ei ole omaa maahantuontia. ABC-ketjun kilpailijoita hankintamarkkinoilla ovat omien ketjujensa vähittäismyyntihankinnoista huolehtivat jakeluyhtiöt sekä huolto- ja jakeluasemayritykset ja niiden yhteenliittymät.

Virasto toteaa, että relevanteiksi hyödykemarkkinoiksi on poikkeuslupaa tältä osin arvioitaessa katsottava polttonesteiden vähittäiskaupan hankintamarkkinat. Relevantit maantieteelliset markkinat ovat vähintään Suomen laajuiset.

ABC-ketjun asema markkinoilla

Päivittäistavarat muodostavat yleensä suurimman osan liikennemyymälän myymälämyynnistä, joten päivittäistavaramyynnin perusteella tehtyjen arvioiden voidaan katsoa antavan varsin hyvän kuvan ABC-liikennemyymäläketjun asemasta päivittäis- ja käyttötavaroita myyvien liikenne- ja huoltoasemien vähittäiskaupan markkinoilla. Hakijan antamien tietojen perusteella ABC-ketjun osuus huoltoasemien päivittäistavaramyynnistä vuonna 2000 oli noin 4 %.

Arvioitaessa ABC-ketjun asemaa päivittäistavaroiden vähittäiskaupan hankintamarkkinoilla on huomioon otettava se, että ABC-ketjun päivittäistavarahankinnat tehdään useimmiten samoista hankintalähteistä kuin market-ketjuja varten tehtävät hankinnat. Kilpailuvirasto on päätöksessään 29.1.2001 (Dno 384/37/00) arvioinut, että S-ryhmän markkinaosuus päivittäistavaroiden vähittäiskaupan hankintamarkkinoilla on enimmillään sama kuin S-ryhmän asema vähittäiskaupan markkinoilla eli noin 28 %. Ottaen huomioon sen, että vuonna 2000 S-ryhmän koko varsinainen päivittäistavaramyynti oli 16 953 milj. mk, ABC-ketjun hankintojen yhdistäminen niihin ei olennaisessa määrin vaikuta ryhmän kilpailuasemaan.

Polttonesteiden vähittäiskaupassa ABC-ketjun markkinaosuuden arvioidaan vuonna 2000 olleen bensiinin osalta 2 % ja dieselin osalta 0,6 %. Polttonesteiden vähittäiskaupan hankintamarkkinoilla sen osuudet ovat enintään samat.

Tehokkuusperustelut

Kilpailunrajoituslain 19 §:n mukaan Kilpailuvirasto voi elinkeinonharjoittajan tai elinkeinonharjoittajien yhteenliittymän hakemuksesta määrätä, että kilpailunrajoituslain 6 §:n säännöstä ei sovelleta kilpailunrajoitukseen, jos se osaltaan tehostaa tuotantoa tai hyödykkeiden jakelua taikka edistää teknistä tai taloudellista kehitystä ja jos hyöty pääosaltaan tulee asiakkaille tai kuluttajille.

Tehokkuusetuja tuotannossa tai hyödykkeiden jakelussa voidaan saavuttaa kustannustehokkuuden sekä resurssien tehokkaan ja oikean kohdentamisen kautta. Tehokkuusetujen tarkastelussa otetaan huomioon sekä välittömästi koituvat että pitkällä aikavälillä ilmenevät hyödyt ja haitat.

Poikkeusluvan myöntämisen edellytyksenä on lisäksi, että rajoitus on itsessään välttämätön perusteluna olevien tehokkuusetujen saavuttamiseksi ja että järjestelyyn osallistuville yrityksille ei aseteta rajoituksia, jotka eivät ole välttämättömiä tehokkuusetujen saavuttamiseksi. Poikkeuslupaharkinnassa otetaan myös huomioon, toteutetaanko kilpailunrajoitus sellaisilla markkinoilla, joilla kilpailu on jo ennestään rajoittunutta. Rajoituksella mahdollisesti saavutettavat tehokkuushyödyt eivät välity riittävästi asiakkaille tai kuluttajille, jos kilpailunrajoituksessa mukana olevilla elinkeinonharjoittajilla on määräävä asema markkinoilla tai jos ne eivät muutoin joudu kilpailemaan tehokkaasti muiden alalla toimivien yritysten kanssa.

Hankinta-, markkinointi- ja hintayhteistyöllä on vaikutusta sekä hankintamarkkinoihin että vähittäiskaupan markkinoihin sen vuoksi, että näiden markkinoiden välillä vallitsee riippuvuus. Vähittäismyymälöiden tekemien ostojen määrä riippuu niiden markkinaosuuksista vähittäiskaupan markkinoilla. Määrät ovat sitä suurempia, mitä suurempi on vähittäiskauppiaan markkinaosuus kyseisillä markkinoilla. Mitä suurempia ostomäärät ovat, sitä edullisemmat ovat yleensä tavarantoimittajan vähittäiskauppiaalle myöntämät ostoehdot. Edullisia ostoehtoja puolestaan voidaan käyttää eri tavoin parantamaan markkina-asemaa vähittäiskaupan markkinoilla. Aseman parantuminen vähittäiskaupan markkinoilla johtaa puolestaan jälleen entistä parempiin ostoehtoihin.

Hankintayhteistyö

Ketjumaiseen toimintatapaan kuuluu usein olennaisena osana hankintojen yhdistäminen, millä pyritään mittakaavaetuihin. Ostoyhteistyöllä saavutetaan suuremmat ostovolyymit, rationalisoidaan kuljetuksia ja varastointia sekä yleensäkin vähennetään ostoprosessiin liittyviä vaihdantakustannuksia. Näiden tekijöiden yhteisvaikutuksesta ketjun ja mahdollisesti myös tavarantoimittajien jakelukustannukset alenevat. Suurten yhteistilausten vaikutuksesta tavarantoimittaja voi joissakin tapauksissa saavuttaa myös tuotannon mittakaavaetuja.

Ostoyhteistyöjärjestelyillä pyritään ensisijaisesti ostohintojen alentamiseen. Yhteistoiminta mahdollistaa suuremmat ostovolyymit ja siten paremman neuvotteluaseman mukanaan tuomat paljousalennukset. Mikäli yhteistyöjärjestelyssä mukana olevilla yrityksillä on suuri markkinaosuus ja järjestelyyn liittyy uskollisuusvelvoitteita, saattaa seurauksena olla myös toimittajan markkinavoiman heikkeneminen ja kilpailutilanteen vinoutuminen. Vaikka ostajavoiman syntyminen voi merkitä lyhyellä aikavälillä alhaisempia hintoja kuluttajalle, se ei aina edistä kilpailua pidemmällä aikavälillä.

Edullisempiin ostoehtoihin johtavan kysyntävoiman käyttö ei ole sinänsä kokonaistaloudelliselta kannalta katsoen haitallista. Erityisesti silloin, kun tavarantoimittajat ovat keskittyneitä ja kysyntävoimaa omaaviin ostajiin kohdistuu niiden omilla myyntimarkkinoilla tehokasta kilpailua, jonka vuoksi niiden on siirrettävä ostoissa saavuttamansa edut omille asiakkailleen, kysyntävoima voi estää monopoli- tai oligopolivoittojen syntymisen tarjontapuolella. Sen sijaan jos ostajavoimaa omaavalla yrityksellä on omilla myyntimarkkinoillaan vahva asema, jota kilpailu ei riittävästi rajoita, ostoissa saavutetut edut eivät välttämättä siirry asiakkaille.

Hankintayhteistyön arvioinnin lähtökohtana on yhteistyöhön osallistuvien yritysten ostajavoima. Osapuolilla voidaan olettaa olevan ostajavoimaa, jos ostosopimus kattaa niin suuren osuuden ostomarkkinoiden kokonaisvolyymista, että hinnat voidaan ajaa alle kilpailukykyisen tason tai hankintamarkkinat voidaan sulkea kilpailijoilta. Hankintayhteistyöhön osallistuvien yritysten suuri ostajavoima tavarantoimittajiin nähden voi aiheuttaa markkinoilla tehottomuutta kuten laadun alenemista, innovaatioponnisteluiden vähenemistä tai lopulta toimitusmäärien jäämistä alle optimaalisen tason. Tavarantoimittajat voivat yrittää saada takaisin yhdeltä ostajalta perimänsä alhaisemmat hinnat nostamalla muiden asiakkaiden hintoja tai sitten kilpailijoiden saataville jää vähemmän tehokkaita toimittajia. Ostajavoima voi näin johtaa ostajavoimaa omaavien yritysten kilpailijoiden kustannusten nousuun.

Ei ole kuitenkaan asetettavissa absoluuttista ylärajaa, jonka ylittyessä ostoyhteistyöllä saavutetaan sellaista ostajavoimaa, jonka perusteella järjestely tulisi todeta terveen ja toimivan kilpailun vastaiseksi. Yhteisen ostosopimuksen vaikutuksia markkinoihin on tutkittava tarkemmin ottaen huomioon markkinoiden keskittyminen ja vahvojen tavarantoimittajien mahdollinen tasapainottava voima. Yhteisostoista voi seurata tilauksissa ja kuljetuksissa mittakaavaetujen kaltaista taloudellista hyötyä, joka ehkä korvaa niiden rajoittavat vaikutukset. Kustannussäästöt, jotka johtuvat pelkästä markkinavoiman olemassaolosta eivätkä hyödytä kuluttajaa, eivät ole riittävä peruste poikkeusluvan myöntämiselle.

Markkinointi- ja hintayhteistyö

Hyödykkeen hinta on keskeinen markkinoiden toimintaa ohjaava tekijä, sillä tarjontaa ja kysyntää koskevat päätökset tehdään hyödykkeiden hinta- ja laatusuhteiden perusteella. Yleensä elinkeinonharjoittajien hintayhteistyö nostaa hyödykkeiden hintoja ja vähentää tarjolla olevien hyödykkeiden määrää. Vain erityisten edellytysten vallitessa hinnoista sopimisella voi olla kilpailua lisääviä ja ostajia hyödyttäviä vaikutuksia.

Kilpailuvirasto on arvioinut vähittäiskaupassa tapahtuvan markkinointi- ja hintayhteistyön tehokkuusvaikutuksia esim. ketjujen kampanjayhteistyötä koskeneessa poikkeuslupapäätöksessään (dno 91/67/98, 24.2.1998).

Samaan ketjuun kuuluvien elinkeinonharjoittajien markkinointia ja hinnoittelua koskeva yhteistyö voi olla kilpailua tehostavaa lähinnä seuraavista syistä. Ketjujen ensisijainen tavoite ei ole niinkään kilpailun rajoittaminen ketjun jäsenten välillä, vaan yksittäisten jäsenten toimintaedellytysten parantaminen muita elinkeinonharjoittajia tai näiden yhteenliittymiä vastaan. Kilpailu asiakkaista tapahtuu siis ketjujen välillä, eikä niinkään samaan yhteenliittymään kuuluvien yritysten kesken. Usein ketjuun kuuluvat yritykset ovat vielä sijoittuneet niin, että niiden voidaan katsoa vain rajoitetusti kilpailevan samoista asiakkaista.

Ketjumainen toimintatapa ja kampanjayhteistoiminta lisäävät kilpailua kaupan eri sektoreilla ja luovat alalla toimiville kaupan ryhmille, ketjuille ja yksittäisille vähittäiskauppiaille kannusteita toimintansa tehostamiseen. Eri liiketoimintaideoilla toimivilla ketjuilla on myös uusien yrittäjien markkinoille tuloa helpottavia vaikutuksia. Ketjuyhteistyön kautta markkinoille tulee myös uusia liiketoimintamuotoja, jotka tehostavat hyödykkeiden jakelua ja lisäävät kuluttajien valintamahdollisuuksia.

Viraston arvion mukaan hintayhteistyöllä saattaa olla kilpailun kannalta myönteisiä vaikutuksia tilanteissa, joissa samaan ketjuun tai yhteistyöryhmään kuuluvat elinkeinonharjoittajat hankkivat hyödykkeitä joko yhdessä tai erikseen ja/tai mainostavat niitä yhteisissä kampanjailmoituksissa. Yhteismarkkinoinnissa ilmoitus- ja muut markkinointikustannukset ovat pienemmät kuin yksittäisten kauppiaiden markkinoidessa hyödykkeitänsä yksin. Keskittämällä ketjun jäsenten markkinointia voidaan saavuttaa suurempi ilmoitusvolyymi.

Arviointia voidaan soveltuvin osin käyttää myös silloin kun kyseessä on kampanjayhteistyön sijasta laajempi hankinta-, markkinointi- ja hintayhteistyö. Huomiota kiinnitetään kuitenkin lisäksi mm. yhteistyön mahdollisiin hintajäykkyyttä lisääviin vaikutuksiin markkinoilla. Yhteishinnoittelevien ketjujen hinnoissa ei huomioida yksittäisten myymälöiden kustannuseroja, joihin vaikuttaa muun muassa myymälän koko, ikä ja sijainti. Tämän vuoksi on vaarana, että yhteisesti sovitut hinnat määräytyvät korkeimmin kustannuksin toimivan myymälän hintojen mukaan. Tällaisessa tapauksessa hintayhteistyö olisi omiaan suojaamaan tehottomia osuuskauppoja, mikä aiheuttaisi kustannustason nousua. Valtakunnallisesti yhdenmukaiset myyntihinnat eivät myöskään anna mahdollisuutta alueellisiin tai paikallisiin kilpailuolosuhteisiin perustuvaan hinnan asettamiseen.

Hakijan esittämien tehokkuusperustelujen arviointi

SOK on arvioinut hakemuksessaan, että osuuskauppojen välisellä yhteistyöllä ja tarkoituksenmukaisella työnjaolla päästään merkittäviin kustannussäästöihin. Hakijan mukaan ABC-ketjun myymälätuotteiden hankinta-, hinta- ja markkinointiyhteistyöstä saatavia tehokkuushyötyjä ovat päällekkäisen hinnoittelu- ja valikoimatyön väheneminen, hankintaprosessissa syntyvien kustannusten (mm. neuvottelukustannukset) pieneneminen, ostoehtojen paraneminen sekä markkinointitoimintojen keskittämisellä aikaansaadut säästöt markkinointi- ja mainoskustannuksissa.

Keskitetysti tehtävä ketjuvalikoimasuunnittelu ja ketjuvalikoimaan kuuluvien tuotteiden hinnoittelu säästää kustannuksia, kun päällekkäistä hinnoittelutyötä ei tarvitse tehdä erikseen kaikissa alueosuuskaupoissa ja niiden ketjuyksiköissä. Hintatietojen keskitetty päivittäminen kassajärjestelmiin on edullisempaa ja virheettömämpää, ja hyllynreunaetiketit on selvästi edullisempaa tuottaa keskitetysti. Keskitetysti SOK:ssa tehtävässä valikoimatyössä tavarantoimittajien kilpailuttaminen ja ostoehtoneuvottelut käydään ketjukohtaisia myynninedistämiskampanjoita lukuun ottamatta osana S-ryhmän market-ketjujen hankintaneuvotteluja 1–4 kuukauden väliajoin tuoteryhmästä riippuen. Ketjukohtaisista myynninedistämiskampanjoista yms. neuvotellaan kuitenkin erikseen. Pääsääntöisesti neljän kuukauden toimintarytmissä tapahtuva hinnoittelu vaikuttaa hakijan mukaan tukkuhintoja alentavasti, sillä tavarantoimittajat voivat ennakoida kysyntä- ja tuotantomäärät ja logistiset ratkaisunsa riittävän pitkällä aikavälillä ja luottaa tuotteensa kilpailukykyisyyteen ja pysymiseen valikoimissa. Tavarantoimittajien omien kustannusten alenemisella voi olla myös tukkuhintoja alentava vaikutus. Hakija on myös esittänyt arvionsa edellä kuvatun yhteistyön mukanaan tuomien tehokkuusvaikutusten markkamääräisestä suuruudesta.

Kilpailuvirasto katsoo, että ostoehtojen paraneminen perustuu paitsi kustannussäästöihin, myös hankintayhteistyöllä saavutettavan ostajavoiman kasvuun. Kilpailuvirasto on arvioinut päivittäistavarakaupan ostajavoimaa useissa viime aikaisissa poikkeuslupapäätöksissään.[8]

Kaupan ostajavoimaa tasapainottaa Suomessa valmistajien vahva asema useilla markkinoilla, sillä esim. monet elintarviketeollisuuden alat ovat varsin keskittyneitä. Hankintayhteistyön mahdollisista kielteisistä vaikutuksista kärsivätkin ennen kaikkea pienet ja keskisuuret valmistajat. Pienten valmistajien selviytymiseen voidaan kuitenkin parhaiten vaikuttaa varmistamalla se, että ne voivat jatkossakin käydä kauppaa suoraan paikallisten osuuskauppojen ja/tai kauppiaiden kanssa. Pienten valmistajien kapasiteetti ei kuitenkaan yleensä riitä toimittamaan tuotteita valtakunnallisesti toimivalle kaupparyhmälle tai -ketjulle. Osuuskauppojen/kauppiaiden ja pienten tavarantoimittajien välistä suoraa kaupankäyntiä virasto on pitänyt tärkeänä myös aiemmassa päätöskäytännössään.[9]

Kilpailuvirasto on arvioinut S-ryhmän osuuskauppojen market-ketjuja koskevaa hankinta-, markkinointi- ja hintayhteistyötä 29.1.2001 antamassa poikkeuslupapäätöksessään ja myöntänyt ehdollisen poikkeusluvan hankintayhteistyöhön 31.12.2003 saakka. Päätöksessä virasto on todennut osuuskauppojen yhteistyöllä olevan päivittäistavaroiden jakelua tehostavia vaikutuksia, ja pitänyt tehokkuutta lisääviä vaikutuksia merkittävämpinä kuin yhteistyön kilpailun toimivuudelle mahdollisesti aikaansaamia haittoja. Koska virasto on kuitenkin halunnut varmistaa, ettei hankintayhteistyö muodostu niin laajaksi, että se esimerkiksi estäisi pienten tavarantoimittajien pääsyä osuuskauppojen valikoimiin, poikkeusluvan ehdoksi on asetettu se, että jokaisella osuuskaupalla tulee olla mahdollisuus valita, hankkia ja hinnoitella vähintään 40 % päivittäistavaramyynnistään. Käyttötavarakaupan vähemmän keskittyneestä markkinatilanteesta johtuen virasto asetti S-ryhmän market-ketjujen käyttötavarakaupalle ketjuvalikoiman ylärajaksi 80 % kunkin ketjun jälkikäteen lasketusta myynnistä (dno 135/67/01).

ABC-ketju ei pienen kokonsa vuoksi pysty ketjuvalikoimavalinnoillaan vaikuttamaan pienten tavarantoimittajien asemaan tai markkinoille pääsyyn samalla tavoin kuin S-ryhmän market-ketjut. Sen vuoksi ketjuvalikoiman laajuutta ei ole tarpeen rajoittaa yhtä paljon kuin S-ryhmän market-ketjujen päivittäistavarakaupassa. Kilpailuvirasto katsookin, että ABC-ketjun ketjuvalikoima voi enimmillään muodostaa 80 % ketjun vuosittain jälkikäteen lasketusta myymälätuotteiden myynnistä.

Nyt käsiteltävänä olevan ABC-ketjun päivittäis- ja käyttötavarahankinnoissa käytetään pääosin samoja hankintakanavia kuin S-ryhmän market-ketjujen hankinnoissa. Näin ollen hankinnoissa hyödynnetään käytännössä S-ryhmän muiden ketjujen hankintavolyymejä, sillä usein market-ketjuohjaus neuvottelee S-Market-, Prisma- ja Sale -ketjujen lisäksi myös ABC-ketjun hankinnoista. Kilpailuvirasto kuitenkin katsoo, että ABC-ketjun hankintavolyymi on tällä hetkellä niin pientä, ettei se merkittävästi lisää S-ryhmän ostajavoimaa suhteessa tavarantoimittajiin. Sen sijaan osuuskauppojen kustannussäästöt 25 ABC-ketjuun kuuluvan liikennemyymälän hankintojen yhdistämisestä S-ryhmän market-ketjujen hankintoihin ovat huomattavia. Yhteistyö ja päällekkäisen työn väheneminen ovat omiaan pienentämään ABC-ketjun valikoimasuunnittelusta, markkinoinnista ja hankintaprosessista osuuskaupoille syntyviä kustannuksia.

ABC-ketjussa myytävien myymälätuotteiden hinnoittelujaksojen on tarkoituksenmukaista olla samat kuin aiemmissa S-ryhmän poikkeusluvissa, eli elintarvikkeilla 3 kuukautta ja muilla myymälätuotteilla 4 kuukautta. Polttonesteiden hankinnoissa tehtävät puitesopimukset voivat kuitenkin olla vuoden pituisia.

Poltto- ja lasinpesunesteiden hankintayhteistyössä merkittävin hyöty on hakijan mukaan ostoehtojen paraneminen. Sopimalla vuosittain keskitetysti poltto- ja lasinpesunesteiden ostohinnoista, toimitusehdoista ja tarvittaessa minimiostomääristä, voidaan tavarantoimittajilta saada edullisemmat hankintahinnat ja paremmat hankintaehdot. Hyödyn ostojen keskittämisestä saavat kaikki ABC-ketjun yksiköt. Hakijan mukaan polttonestekaupan hankinta- ja jakelutoiminnan rytmittäminen kalenterivuosittain tapahtuvaksi toimii kustannustehokkaalla tavalla. Toimintatapa antaa tavarantoimittajalle mahdollisuuden tehokkaaseen etukäteissuunnitteluun ja toimintakustannusten pienentymiseen, mikä puolestaan voi johtaa ostajan hankintaehtojen parantamiseen. Keskitetysti organisoitu hankintaprosessi säästää myös osuuskauppojen kustannuksia, kun niiden ei kunkin erikseen tarvitse käydä neuvotteluja tavarantoimittajien kanssa osuuskauppakohtaisesti.

Kilpailuvirasto toteaa, että suurin hyöty osuuskauppojen poltto- ja lasinpesunesteiden hankintayhteistyöstä saataneen parempina ostoehtoina. ABC-ketjulla ei kuitenkaan ole sellaista merkittävää ostajavoimaa, josta aiheutuisi vahingollisia vaikutuksia kilpailijoille tai polttonestetoimittajille. Koska ABC-ketjuohjauksen polttonestetoimittajan kanssa neuvottelema enimmäisostohinta on sidottu öljyn maailmanmarkkinahinnan muutokseen ja ABC-ketjun ostoehdot näyttävät muutoinkin olevan alalla yleisesti noudatetun tavan mukaisia (esim. jokainen ABC-toimipaikka maksaa polttonesteiden kuljetuksista kertyvien kustannusten mukaan), polttonesteiden hankintayhteistyöllä ei myöskään ole markkinoita tai hintakilpailua jäykistäviä vaikutuksia.

Hyödyn välittyminen kuluttajille

Hakijan mukaan myymälätuotteiden hankinta- ja hintayhteistyön avulla aikaansaatavat hyödyt välittyvät kuluttajille edullisempina kuluttajahintoina ja parempina valikoimina ja palveluina. Paremmilla valikoimilla ja palveluilla tarkoitetaan tuotelukumäärältään laajempia ja asiakkaiden ostotarpeiden mukaan suunniteltuja valikoimia, hyvää tuotelaatua ja tuotteiden saatavuutta, virheettömiä hintamerkintöjä ja edullisempaa hintatasoa. Hintatason edullisuus ja kilpailukykyiset valikoimat ovat hakijan mukaan ABC-ketjun liikeidean keskeinen osa, ja ketjun markkinaosuuden kasvu todistaakin osaltaan pysyvästi edullisen ja luotettavan hintatason vastaavan asiakkaiden tarpeita. Edelleen hakija katsoo, että ABC-ketju on pienestä markkinaosuudestaan huolimatta lisännyt kilpailua myös polttonestemarkkinoilla.

Kilpailuvirasto toteaa, että ABC-ketjun markkinaosuuden kasvu johtuu ennen muuta toimipaikkojen määrän kasvusta. Pelkästään vuoden 2001 aikana ABC-liikennemyymälöiden määrä kasvoi 15:stä 25:een ja automaattiasemien määrä 44:stä 65:een. Jossain määrin ketjun laajeneminen viestinee myös kannatuksesta kuluttajien keskuudessa.

Laajoja koko maan kattavia selvityksiä huoltoasemien päivittäistavaramyymälöiden hintatasosta ei Suomessa ole tehty.[10] Etelä-Suomen lääninhallitus on kuitenkin vuonna 1999 tutkinut elintarvikkeiden hintoja Helsingin alueella sijaitsevissa huoltoasemien päivittäistavaramyymälöissä, kioskeissa ja kauppaketjujen pienissä mutta pitkään auki olevissa kaupoissa. Hintavertailujen tuloksia voitaneen pienestä otoksesta huolimatta pitää suuntaa-antavina. Vertailujen mukaan huoltoasemien myymälät olivat keskimäärin lähes 40 % kalliimpia kuin laatikkomyymälät (Siwa, Alepa yms.), mutta huoltoasemamyymälöiden hintataso oli kuitenkin keskimäärin edullisempi kuin kioskien. Kauppaketjujen pienet ja myöhään auki olevat kaupat (S-Extra, Spar-Express) olivat puolestaan 10–20 % edullisempia kuin kioskit tai huoltoaseman myymälät. Lisäksi kuuluminen ylipäätään johonkin ketjuun näytti alentavan hintatasoa.[11]

Liikennemyymälöiden kioskeja edullisempaa hintatasoa on perusteltu yhteistuotannon eduilla. Liikennemyymälät pystyvät lähes samoilla kustannuksilla myymään sekä polttonestettä että päivittäistavaroita. Perinteisten päivittäistavarakauppojen kanssa niiden ei kuitenkaan odoteta pystyvän kilpailemaan hinnoilla, sillä liikennemyymälöiden ostomäärät jäävät selvästi pienemmiksi.

Liikenneasemat kilpailevat huoltoasemien ja miehittämättömien automaattiasemien kanssa tarjoamalla oheispalveluja eli perustamalla päivittäistavaramyymälöitä ja pidentämällä aukioloaikoja. Toisaalta liikennemyymäläkonsepti voidaan nähdä myös tapana tulla päivittäistavarakaupan markkinoille, jolloin ne kilpailevat huoltoasemien ja kioskien lisäksi myös varsinaisten päivittäistavaramyymälöiden kanssa.[12] Vuonna 1998 tehdyn selvityksen mukaan huoltoasemien päivittäistavaramyynti painottuu aikoihin, jolloin tavalliset päivittäistavaramyymälät eivät ole auki. Aukioloaika on ollut liikenneasemille merkittävä kilpailukeino tavallisia päivittäistavarakauppoja vastaan. Nähtäväksi kuitenkin jää, miten vapautuva kauppojen aukioloaikalainsäädäntö vaikuttaa liikennemyymälöihin.

Kilpailuvirasto toteaa, että vaikka huoltoasemien päivittäistavaramyymälöillä on edelleen eniten merkitystä autoilevien kuluttajien täydennysostopaikkana, uusilla liikennemyymäläkonsepteilla toimivien huoltoasemien voidaan yleisesti katsoa lisänneen kilpailua paitsi polttonesteiden myös päivittäistavaroiden vähittäismyyntimarkkinoilla. Osuuskauppojen yhteistyö ABC-ketjussa myytävien myymälätuotteiden yhteishankinnoissa, markkinoinnissa ja hinnoittelussa sekä polttonesteiden hankinnassa on siten lisännyt hinta- ja palvelukilpailua eri liikennemyymälä- ja polttonesteketjujen välillä ja luonut paremmat edellytykset kilpailuun myös varsinaisten päivittäistavaramyymälöiden kanssa.

Johtopäätökset

Arvionaan S-ryhmän osuuskauppojen ABC -ketjua koskevasta hankinta-, hinta- ja markkinointiyhteistyön tehokkuusvaikutuksista ja niiden välittymisestä kuluttajille Kilpailuvirasto toteaa seuraavan.

S-ryhmän osuuskauppojen ABC-ketjua koskevalla yhteistyöllä on päivittäis- ja käyttötavaroiden sekä polttonesteiden jakelua ja myös niiden tuotantoa tehostavia vaikutuksia. Virasto pitää tehokkuutta lisääviä vaikutuksia merkittävämpinä kuin yhteistyön kilpailun toimivuudelle mahdollisesti aikaansaamia haittoja. Koska ABC-ketjun markkinaosuus ei anna mahdollisuuksia hintojen nostamiseen ja markkinavoiman hyväksikäyttämiseen, yhteistyön hyödyt todennäköisesti kanavoituvat kuluttajille.

Turvatakseen osuuskauppojen mahdollisuuden paikalliseen kilpailuun Kilpailuvirasto katsoo, että osuuskauppojen tulee halutessaan voida alittaa yhteisesti sovitut myymälätuotteiden vähittäishinnat. Virasto pitää edelleen tärkeänä myös sitä, että markkinoilla ei eliminoida ryhmittymän sisäisen kilpailun edellytyksiä, ja että osuuskaupan mahdollisuus ohittaa ketjuorganisaatio säilyy siten, että ryhmittymä ei sopimuksin tai muuten tosiasiassa estä tavarantoimittajien suoria toimituksia tai laskutusta. Näin halutaan varmistaa, että osuuskaupoilla on mahdollisuus mukauttaa päivittäis- ja käyttötavaravalikoimaansa alueellisen ja paikallisen kysynnän mukaan. Samalla helpotetaan päivittäis- ja käyttötavaratavarantoimittajien, joiden kapasiteetti ei riitä koko ketjun kysynnän tyydyttämiseen, pääsyä valikoimiin. Lisäksi osuuskaupoilla tulee olla mahdollisuus hankkia polttonesteensä ja niiden kuljetukset muiltakin kuin ketjun sopimustoimittajilta.

Edellä mainituista syistä ketjuvalikoima ei alimmalla valikoimatasolla saa ylittää 80:tä prosenttia ketjun vuosittain jälkikäteen lasketusta päivittäis- eikä käyttötavaramyynnistä. Jotta alinta ketjuvalikoimaa ei asetettaisi siten, että pienemmillä osuuskaupoilla ei olisi käytännössä mahdollisuutta hankkia muita kuin ketjuvalikoimaan kuuluvia tuotteita, poikkeusluvan ehdoissa määrätään, että osuuskaupalla tulee olla ketjusopimuksen estämättä mahdollisuus valita, hankkia ja hinnoitella vähintään 20 prosenttia päivittäis- ja käyttötavaramyynnistään.

Yhteishinnoittelujakson pituutta on tarkoituksenmukaista rajoittaa niin, että hinnoittelujakso on sama kuin market-ketjuilla eli elintarvikkeiden osalta enimmillään kolme kuukautta lukuun ottamatta teollisia elintarvikkeita, joiden hinnoittelujakson enimmäispituus on neljä kuukautta. Muiden myymälätuotteiden hinnoittelujakson pituus on niin ikään enintään neljä kuukautta. Polttonesteiden puitesopimukset voivat olla vuoden mittaisia.

Poikkeuslupa on voimassa 1.8.2005 asti.

Poikkeuslupa

Kilpailuvirasto määrää, että kilpailunrajoituslain 6 §:n 1 kohtaa ei sovelleta S-ryhmän alue- ja paikallisosuuskauppojen yhteistoimintaan siltä osin kuin on kysymys ABC -ketjussa tapahtuvasta, myymälätarvikkeita koskevasta hankinta-, hinta- ja markkinointiyhteistoiminnasta sekä polttonesteiden hankintayhteistyöstä seuraavien ehtojen vallitessa.

Poikkeusluvan ehdot

1. Osuuskaupan tulee voida halutessaan alittaa yhteisesti sovitut myymälätuotteiden vähittäismyyntihinnat ja mainostaa hyödykkeitä itsenäisesti.

2. Elintarvikkeiden yhteisesti sovitut myyntihinnat voivat olla voimassa enintään kolmen (3) kuukauden jaksoissa lukuun ottamatta teollisia elintarvikkeita[13], joiden hinnoittelujakson enimmäispituus on neljä (4) kuukautta. Muiden myymälätuotteiden hinnoittelujakson pituus voi olla enintään neljä (4) kuukautta.

3. Polttonestehankinnoissa solmittavat puitesopimukset voivat olla enintään yhden (1) vuoden mittaisia.

4. Alin ketjuvalikoima, jota osuuskauppa on velvollinen ketjusopimuksen perusteella noudattamaan, ei saa ylittää 80:tä prosenttia ketjun vuosittain jälkikäteen lasketusta päivittäis- eikä käyttötavaramyynnistä. Osuuskaupalla tulee siten olla ketjusopimuksen estämättä mahdollisuus valita, hankkia ja hinnoitella vähintään 20 prosenttia myymälätuotteiden myynnistään.

5. Osuuskauppojen tulee voida ostaa sekä polttonesteitä että ketjuvalikoimiin kuuluvia tuotteita muualtakin kuin SOK:n ketjuorganisaation kautta, ketjun sopimustoimittajilta tai SOK:n kokonaan tai osaksi omistamilta hankintayhtiöiltä.

Poikkeusluvan voimassaoloaika

Poikkeuslupa on voimassa 31.7.2000 ja 1.8.2005 välisen ajan.

Sovelletut säännökset

Laki kilpailunrajoituksista (480/92) 6 §:n 1 kohta ja 19 §.

Muutoksenhaku

Kilpailuviraston tässä asiassa antamaan päätökseen saa hakea muutosta kilpailuneuvostolta kilpailunrajoituksista annetun lain 21 §:n mukaan siinä järjestyksessä kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään. Valitusosoitus on liitteenä.


[1] Tässä päätöksessä erilaisista polttonestetyypeistä käytetään yleistermiä "polttonesteet", joihin kuuluvat ns. maantiepolttonesteet (bensiini ja dieselöljy) sekä kiinteistöjen lämmitykseen käytettävää polttoöljy.

[2] [...] -symbolilla merkityt kohdat ovat liikesalaisuuksia.

[3] Tässä käyttötavaroilla tarkoitetaan pääasiassa autotarvikkeita ja vapaa-ajan tuotteita.

[4] Polttonesteiden osalta ei haeta poikkeuslupaa vähittäismyyntihinnoitteluun.

[5] Muutamissa ABC-liikennemyymälöissä polttonestekauppaa harjoitetaan öljy-yhtiön tunnusten alla. Näissä tapauksissa kuljetukset ostetaan ko. öljy-yhtiöltä.

[6] Hakijan tässä esittämä arvio poikkeaa edellä esitetystä markkinaosuusarviosta. Hakija huomauttaa, että sen esittämässä arvioissa ei ole huomioitu konseptoimattomien huoltoasemien myymälämyyntejä, jotka ovat mukana esim. A.C. Nielsenin laatimissa päivittäistavarakaupan tilastoissa.

[7] KHO:n päätös 30.11.1995 Neste/Suomalainen Energiaosuuskunta (SEO).

[8] Ks. esim. Poikkeuslupa Suomen Osuuskauppojen Keskuskunnan ja Osuuskunta Tradeka-yhtymän hankinta- ja logistiikkayhteistyölle Inex Partners Oy:ssä, 3.4.2001 (dno 56/67/99) ja Poikkeuslupa S-ryhmän alue- ja paikallisosuuskauppojen hankinta-, markkinointi- ja hintayhteistyölle, 29.1.2001 (dno 384/67/00).

[9] Esim. S-ryhmän kauppaehdot päivittäistavarakaupassa, (dno 242/61/94) sekä S- ja K-ryhmille 29.1.2001 myönnetyt poikkeusluvat (dno:t 384/67/2000 ja 562/67/2000).

[10] Lähde K.: Huoltoasema päivittäistavarakauppana. Kuluttajatutkimuskeskuksen julkaisuja 3/1999.

[11] Elovaara V.: Elintarvikkeet kalliita iltamyymälöissä, Etelä-Suomen lääninhallituksen hintakorivertailu 1999.

[12] Esim. Lähde K.: Huoltoasema päivittäistavarakauppana. Kuluttajatutkimuskeskuksen julkaisuja 3/1999.

[13] Teollisiksi elintarvikkeiksi katsotaan Kaukevan ja Keskuskauppakamarin laatiman Kaupan valtakunnallisen tavararyhmittelyn (27.3.1991) mukaiset tavaraluokat 07–17: viljatuotteet (07), hedelmä- ja marjavalmisteet (08), säilykkeet (09), pakasteet ja jäätelö (10), ravintovalmisteet (11), sokeri ym. (12), makeiset (13), kahvi, tee, kaakao (14), mausteet, leivonta- ja säilöntäaineet (15), juomat (16) ja tupakka (17).

Kilpailuvirasto ja Kuluttajavirasto yhdistyivät 1.1.2013 Kilpailu- ja kuluttajavirastoksi: www.kkv.fi