1. Johdanto
Seuraavat tulkintaohjeet on annettu kilpailunrajoituksista annetun lain[1] (jäljempänä kilpailunrajoituslaki) 29 §:n nojalla. Lainkohdan mukaan Kilpailuvirasto voi tarvittaessa antaa soveltamiskäytäntöään selventäviä suuntaviivoja 4 §:n mukaisen merkittävyyskriteerin tulkinnasta. Tulkintaohjeiden avulla on tarkoitus auttaa elinkeinonharjoittajia tekemään itsenäisesti arvio yhteistyöjärjestelyjensä kuulumisesta 4 §:n kiellon soveltamispiiriin ja selventää kilpailunrajoituslain 12 §:n soveltamisalaa.
Suuntaviivat soveltuvat sellaisiin kilpailunrajoituksiin, jotka eivät ole omiaan vaikuttamaan Euroopan unionin jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Jos kilpailunrajoitus vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan eli niin sanottu kauppakriteeri täyttyy, rajoitukseen sovelletaan EY:n perustamissopimuksen kilpailusääntöjä ja niiden nojalla annettuja alemmanasteisia EY-säädöksiä. Lisätietoa kilpailunrajoitusten vaikutuksista jäsenvaltioiden väliseen kauppaan on annettu komission kauppavaikutuksen käsitettä selventävässä tiedonannossa.[2]
Kilpailunrajoituslain 4 §:ssä kielletään sellaiset elinkeinonharjoittajien väliset sopimukset, jotka merkittävästi estävät, rajoittavat tai vääristävät kilpailua. Sopimusten lisäksi kielto koskee elinkeinonharjoittajien yhteenliittymien päätöksiä ja elinkeinonharjoittajien yhdenmukaistettuja menettelytapoja.
Säännös vastaa Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohtaa. Artiklan 81 kohdan 1 kieltoa sovelletaan Euroopan yhteisön tuomioistuimen päätöskäytännön mukaisesti sopimuksiin, joilla on tuntuva vaikutus kilpailuun[3]. Komissio on määritellyt vähämerkityksisistä sopimuksista antamassaan tiedonannossa (de minimis -tiedonanto) [4] markkinaosuusrajojen avulla, milloin kyse ei ole tuntuvasta kilpailun rajoittamisesta. Kilpailuvirasto tulkitsee 4 §:n merkittävyyskriteeriä tuomioistuimen ja komission oikeuskäytännön mukaisesti ja käyttää tulkinta-apuna de minimis -tiedonantoa. Tämä tiedonanto korvaa Kilpailuviraston vuonna 1998 antaman tiedonannon vähämerkityksellisistä kilpailunrajoituksista.
Edellä tarkoitetun merkittävyyskriteerin täyttyminen ratkaisee osaltaan, onko sopimus kielletty vai sallittu. Myös kilpailunrajoituslain 12 §:ssä on kyse kilpailunrajoitusten vaikutusten merkittävyyden arvioinnista. Säännös koskee Kilpailuviraston harkintavaltaa olla puuttumatta merkitykseltään vähäisiin rajoituksiin. Säännöksen avulla viraston voimavarat on kohdistettavissa oleellisiin kilpailunrajoitusasioihin. Elinkeinonharjoittajat eivät sen sijaan voi vedota lain 12 §:ään kilpailunrajoituksen oikeuttamisperusteena.
2. Kilpailunrajoituslain 4 §:n merkittävyyskriteeri
Komission de minimis -tiedonannossa määritellään markkinaosuusrajat, joiden alle jäävät yritykset voivat solmia keskenään sopimuksia ilman, että sopimusten voidaan katsoa rajoittavan merkittävästi kilpailua perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohdan tarkoittamalla tavalla. Markkinaosuuksien laskeminen edellyttää relevanttien hyödykemarkkinoiden ja relevanttien maantieteellisten markkinoiden määrittelemistä. Markkinaosuuksista riippumatta vakavimmat kilpailunrajoitukset ovat kuitenkin yleensä aina kiellettyjä.
De minimis -tiedonannossa todetaan, että komissio ei aloita pyynnöstä tai omasta aloitteestaan menettelyä tiedonannon soveltamisalaan kuuluvissa tapauksissa. Kun yritykset olettavat vilpittömässä mielessä sopimuksensa kuuluvan tiedonannon soveltamisalaan, komissio ei määrää sakkoja. Kilpailuvirasto noudattaa samoja periaatteita[5].
Sopimus keskenään kilpailevien yritysten välillä
De minimis -tiedonannon mukaan sopimus on vähämerkityksellinen, jos kilpailevat yritykset ovat tehneet sopimuksen ja sopijapuolten yhteenlaskettu markkinaosuus ei ylitä 10 % millään sopimuksen vaikutusalaan kuuluvilla merkityksellisillä markkinoilla. Kilpailevien yritysten väliset sopimukset viittaavat sopimuksiin, joiden sopijapuolet ovat tosiasiallisia tai mahdollisia kilpailijoita joillakin sopimuksen vaikutusalaan kuuluvilla markkinoilla[6]. Jos sopimus on vaikea luokitella joko kilpailevien yritysten väliseksi tai muiden kuin keskenään kilpailevien yritysten väliseksi, sovelletaan 10 %:n markkinaosuusrajaa.
Vaikka yhteenlaskettu markkinaosuus olisi 10 % tai vähemmän, kilpailijoiden väliset vakavimmat rajoitukset, kuten myyntihintojen sopiminen, tuotannon ja myynnin rajoittaminen sekä markkinoiden ja asiakkaiden jakaminen, ovat yleensä aina kiellettyjä.
Sopimukset eri tuotanto- tai jakeluportaalla toimivien yritysten välillä
Sopimus on niin ikään vähämerkityksellinen, jos muut kuin keskenään kilpailevat ovat tehneet sopimuksen eikä yhdenkään sopijapuolen markkinaosuus ylitä 15 % millään sopimuksen vaikutusalaan kuuluvilla merkityksellisillä markkinoilla. Tässä edellytetään, etteivät sopijapuolet ole tosiasiallisia tai mahdollisia kilpailijoita millään sopimuksen vaikutusalaan kuuluvilla markkinoilla. Vaikka sopijapuolen markkinaosuus olisi 15 % tai vähemmän, vakavimmat vertikaaliset rajoitukset, kuten vähittäishinnan asettaminen seuraavalle jälleenmyyntiportaalle ja täydellisen alueellisen suojan antaminen, ovat yleensä aina kiellettyjä. Vakavimmat rajoitukset muiden kuin keskenään kilpailevien yritysten välisissä sopimuksissa ovat pääpiirteissään seuraavat:
- Hyödykkeen toimittaja ei saa määrätä hyödykkeen jälleenmyyntihintaa. De minimis -tiedonannon soveltumista ei kuitenkaan rajoita enimmäishinnan asettaminen tai myyntihinnan suositteleminen kunhan se ei johda kiinteään hintaan tai vähimmäismyyntihintaan jonkun osapuolen käyttämän painostuksen tai tarjoamien kannustimien takia.
- Sopimuksessa ei saa pyrkiä rajoittamaan alueita tai asiakkaita, joille ostaja saa myydä. Poikkeukset pääperiaatteesta ovat seuraavat:
a) Jos toimittaja käyttää yksinmyyntijärjestelmää, jossa tietty alue tai asiakasryhmä on varattu toimittajalle itselleen tai toiselle ostajalle, toimittaja saa rajoittaa sopimuksessa sopimusosapuolen aktiivista myyntiä yksinmyyntialueelle tai yksinoikeuteen perustuvalle asiakasryhmälle kunhan sopimus ei rajoita ostajan asiakkaan myyntiä. Passiivisen myynnin rajoittaminen ei ole sallittua[7].
b) Sopimuksella saa rajoittaa tukkukauppiaan oikeutta myydä suoraan loppukäyttäjille. Rajoitus saa koskea sekä aktiivista että passiivista myyntiä.
c) Jos toimittaja käyttää valikoivaa jakelujärjestelmää, sopimuksella saa rajoittaa valtuutettujen jakelijoiden myyntiä muille kuin toisille valtuutetuille jakelijoille. Rajoitus saa koskea sekä aktiivista että passiivista myyntiä. Alla olevan kohdan 4 mukaan valtuutettujen jakelijoiden keskinäistä myyntiä eli ristikkäisiä toimituksia ei saa rajoittaa.
d) Sopimuksessa on sallittua kieltää ostajaa jälleenmyymästä komponentteja, jotka toimitetaan sisällytettäväksi asiakkaiden hyödykkeisiin ja jotka käytetään samanlaisten hyödykkeiden valmistamiseen kuin toimittajan valmistamat. Kielto saa koskea sekä aktiivista että passiivista jälleenmyyntiä toimittajan kanssa kilpaileville valmistajille.
- Jos toimittaja käyttää valikoivaa jakelujärjestelmää, sopimuksella ei saa rajoittaa samalla jälleenmyynnin portaalla toimivien valtuutettujen jakelijoiden aktiivista tai passiivista myyntiä loppukäyttäjille. Sallittua on kuitenkin kieltää valtuutettua jakelijaa toimimasta valtuuttamattomassa liikkeessä eli valtuutettuja jakelijoita voidaan estää harjoittamasta liiketoimintaansa muusta toimipaikasta käsin tai avaamasta uutta myymälää muualla.
- Jos toimittaja käyttää valikoivaa jakelujärjestelmää, sopimuksella ei saa rajoittaa valtuutettujen jakelijoiden välisiä ristikkäisiä toimituksia eli valtuutettujen jakelijoiden on voitava ostaa toisiltaan. Ristikkäisiä toimituksia ei saa kieltää myöskään kaupan eri portailla toimivien valtuutettujen jakelijoiden väliltä.
- Komponenttitoimittajan ja komponentit tuotteisiinsa sisällyttävän ostajan välisessä sopimuksessa ei saa rajoittaa komponenttitoimittajan komponenttien myyntiä varaosakäyttöön loppukäyttäjille tai korjaus- tai huoltoliikkeille, joita ostaja ei ole valtuuttanut. Sopimuksessa saa sen sijaan rajoittaa varaosien toimittamista korjaus- tai huoltoliikkeille, jotka ostaja on valtuuttanut hoitamaan sen tavaroiden korjaukset tai huollon.[8]
Jos eri tuotanto- tai jakeluportailla toimivat sopimusosapuolet kilpailevat keskenään, kohdissa 1—5 kielletyt sopimukset ovat kiellettyjä samoin kuin myyntihintojen sopiminen, tuotannon ja myynnin rajoittaminen sekä markkinoiden ja asiakkaiden jakaminen.
Samankaltaisten sopimusten verkoston kumulatiiviset vaikutukset
Samankaltaisten sopimusten verkostoilla saattaa olla kumulatiivisia vaikutuksia markkinoilla. Komission tiedonannon mukaan vähämerkityksellisyyden markkinaosuusraja on 5 %, jos eri toimittajien ja jakelijoiden solmimien hyödykkeiden myyntisopimusten kumulatiivinen vaikutus rajoittaa kilpailua merkityksellisillä markkinoilla. Viiden prosentin markkinaosuusraja koskee sekä keskenään kilpailevien yritysten välisiä sopimuksia että sopimuksia yritysten välillä, jotka eivät kilpaile keskenään.
Sopimukset katsotaan vähämerkityksellisiksi, vaikka edellä mainitut 10, 15 ja 5 %:n markkinaosuusrajat ylittyisivätkin, jos markkinaosuusrajat ylittyvät korkeintaan 2 prosenttiyksiköllä kahden peräkkäisen kalenterivuoden aikana.
Markkinaosuusrajojen 10, 15 ja 5 % ja edellä mainitun 2 prosenttiyksikön ylittyminen ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita, että sopimus rajoittaisi tuntuvasti kilpailua ja olisi siten kielletty. Tapauskohtaisessa arvioinnissa voidaan havaita, että rajoitus on markkinaosuudesta huolimatta merkitykseltään vähäinen ja se jää 81 artiklan 1 kohdan soveltamisalan ulkopuolelle.
3. Huomautuksia de minimis -tiedonannon soveltuvuudesta kilpailunrajoituslain 4 §:n mukaisessa arvioinnissa
Komission tiedonanto soveltuu suurimmaksi osaksi sellaisenaan myös kilpailunrajoituslain 4 §:n mukaiseen arviointiin tapauksissa, joissa kauppakriteeri ei täyty. Tarkennukset ovat kuitenkin tarpeen seuraavien kohtien osalta:
- Siltä osin kuin tiedonanto viittaa EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohtaan Kilpailuvirasto soveltaa kilpailunrajoituslain 4 §:ää kotimaisiin tapauksiin, joissa kauppakriteeri ei täyty.
- Siltä osin kuin tiedonanto viittaa komissioon tai sen tekemään arviointiin, menettelyyn taikka tutkimuksiin, tarkoitetaan tällä kotimaisten tapausten osalta Kilpailuvirastoa.
- De minimis -tiedonannon kohdassa 7 viitataan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan vaikuttaviin yritysten välisiin sopimuksiin. Kilpailuvirasto arvioi rajoituksen merkittävyyttä kohdan 7 mukaan, vaikka kauppakriteeri ei täyttyisi.
- Tiedonannon kohdassa 10 viitataan tiedonantoon merkityksellisten markkinoiden määritelmästä yhteisön kilpailuoikeuden kannalta[9]. Kilpailuvirasto käyttää kyseistä tiedonantoa soveltuvin osin tulkinta-apuna myös kotimaisten kilpailunrajoitusten arvioinnissa.
4. Kilpailunrajoituslain 12 §
Kilpailunrajoituslain 12 § on kansallinen säännös, jonka tarkoituksena on antaa Kilpailuvirastolle mahdollisuus kohdentaa voimavarojaan tarkoituksenmukaisella tavalla esimerkiksi vakavimpien kilpailunrajoitusten selvittämiseen. Pääsäännön mukaan kilpailuviraston on ryhdyttävä tarpeellisiin toimenpiteisiin kilpailunrajoituksen tai sen vahingollisten vaikutusten poistamiseksi, jos Kilpailuvirasto katsoo elinkeinonharjoittajan rajoittavan kilpailua kilpailunrajoituslain 4 tai 6 §:ssä taikka EY:n perustamissopimuksen 81 tai 82 artiklassa tarkoitetulla tavalla. Kilpailuvirasto voi kuitenkin 12 §:n kolmannen virkkeen mukaan olla ryhtymättä toimenpiteisiin, jos kilpailua kyseisillä markkinoilla voidaan pitää kokonaisuudessaan toimivana kilpailunrajoituksesta huolimatta. Säännöstä voidaan soveltaa kilpailunrajoituslain 4 ja 6 §:n vastaisiksi epäiltyihin kilpailunrajoituksiin. Kilpailuvirasto voi päättää väitetyn rajoituksen selvittämisen, jos mahdollisen rajoituksen enemmällä tutkimisella ja siitä saatavalla tuloksella ei olisi olennaista merkitystä kilpailulainsäädännön perustavoitteen, toimivien markkinoiden turvaamisen kannalta.
Toimenpiteisiin ryhtymättä jättäminen tulee kyseeseen muun muassa silloin, kun kilpailunrajoituksesta huolimatta kilpailua kyseisillä markkinoilla voidaan kokonaisuudessaan pitää toimivana tai kun rajoituksella muutoin on kilpailun turvaamisen kannalta ainoastaan vähäinen merkitys. Kilpailuvirasto voi olla ryhtymättä toimenpiteisiin esimerkiksi tapauksissa, joissa kiellon vastaisesta toiminnasta on jo luovuttu ja joissa asian selvittämisellä ei olisi kilpailun turvaamisen kannalta tai rikkomuksen periaatteellisen hylättävyyden vuoksi merkitystä. Arvioinnissa kiinnitetään erityistä huomiota epäillyn kilpailunrajoituksen vaikutukseen markkinoiden toimintaan, kuluttajien etuun ja elinkeinonharjoittamisen vapauden turvaamiseen. Kun Kilpailuvirasto pitää kilpailua markkinoilla kokonaisuudessaan toimivana eikä aio ryhtyä toimenpiteisiin, se tekee päätöksen toimenpiteisiin ryhtymättä jättämisestä. Tähän päätökseen voi hakea muutosta kilpailunrajoituslain 21 §:n mukaisesti[10].
[1] Laki kilpailunrajoituksista 480/1992, viimeksi muutettu lailla 318/2004.
[2] Komission tiedonanto EY:n perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa tarkoitettua kauppaan kohdistuvan vaikutuksen käsitettä koskevista suuntaviivoista, EYVL C 101/07, 27.4.2004, s.81.
[3] Kilpailunrajoituslain 4 §:ssä periaate on ilmaistu merkittävyyskriteerin avulla.
[4] Komission tiedonanto vähämerkityksisistä sopimuksista, jotka eivät Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla rajoita tuntuvasti kilpailua, EYVL C 368/07, 22.12.2001, s. 13.
[5] Neuvoston asetus (EY) N:o 1/2003, 16.12.2002, perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta, artikla 3: kansallisen kilpailulainsäädännön soveltaminen ei saa johtaa sellaisten sopimusten kieltämiseen, jotka saattavat vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, mutta jotka eivät rajoita kilpailua 81 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla.
[6] Todellisten ja mahdollisten kilpailijoiden määritelmä, komission tiedonanto — Suuntaviivat EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan soveltamisesta horisontaalista yhteistyötä koskeviin sopimuksiin, EYVL C 3/02, 6.1.2001, 9 kohta.
[7] Komissio määrittelee aktiivisen ja passiivisen myynnin komission vertikaalisista rajoituksista antamissa suuntaviivoissa kohdassa 50 (EYVL C 291/01, 13.10.2000).
[8] Katso komission suuntaviivat vertikaalisista sopimuksista, kohta 56.
[9] Komission tiedonanto merkityksellisten markkinoiden määritelmästä yhteisön kilpailuoikeuden kannalta, EYVL C 372/03, 9.12.1997, s.5.
[10] Katso hallituksen esitys Eduskunnalle laeiksi kilpailunrajoituksista annetun lain ja eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta 243/1997.
päivitetty 6.5.2004