Kilpailuvirasto esittää lausuntonaan urheilun verotustyöryhmän muistiosta valtiovarainministeriölle seuraavan.
Lausunnon rajaus
Työryhmän tehtävänä oli kartoittaa urheilujärjestöjen ja urheilijoiden tulo- ja arvonlisäverotukseen mahdollisesti liittyvät ongelmat ja epäkohdat. Erityisesti työryhmän oli selvitettävä urheilujärjestöjen varainhankinnan verokohtelua sekä urheilijoiden saamien palkkioiden ja muiden tulojen rahastoimiseen liittyviä vero-ongelmia. Työryhmän tuli myös tehdä ehdotukset tarvittaviksi jatkotoimenpiteiksi.
Koska kilpailun toimivuuden kannalta urheiluseurojen samoin kuin muiden yleishyödyllisten yhteisöjen verotuksessa ydinongelma on se, miten välillisessä verotuksessa kohdellaan yleishyödyllistä yhteisöä, joka tuottaa samoja hyödykkeitä kuin kaupalliset elinkeinonharjoittajat tai toimii jopa puhtaasti liiketaloudellisin periaattein, Kilpailuvirasto keskittyy lausunnossaan ensisijaisesti muistion näitä asioita käsitteleviin kohtiin. Työryhmäkin on (s. 47) todennut, että "markkinoiden toimijoille samojen hyödykkeiden erilaisesta arvonlisäkohtelusta aiheutuvat kilpailuvääristymät ovat taloudellisesti merkittävämpi tekijä kuin erilainen tuloverokohtelu. Kilpailuneutraalisuuden vaatimus on tämän vuoksi erityisen painotettu arvonlisäverotuksessa".
Elinkeinonharjoittaja kilpailuoikeudessa
Kilpailuoikeudellisessa mielessä yleishyödyllistä yhteisöä käsitellään kilpailunrajoituslain soveltamisalan piiriin kuuluvana elinkeinonharjoittajana silloin kun kilpailunrajoituslain 3 §:n 1 momentissa säädetyt elinkeinonharjoittajan tunnusmerkit täyttyvät. Koska lain tarkoittama elinkeinonharjoittaja-käsite on laaja, se merkitsee, että lakia voidaan soveltaa kaikkiin niihin urheiluseurojen toimintamuotoihin, joilla varainhankintaa suoritetaan siinä määrin laajana ja suunnitelmallisena, että sitä voidaan pitää riittävän ammattimaisena. Tätä arvioitaessa kiinnitetään muun ohella huomiota ao. toiminnan organisointitapaan ja liikevaihtoon. Elinkeinonharjoittamisen tunnusmerkkeihin kuuluu, että tavaroita tai palveluksia luovutetaan vastiketta vastaan, mutta elinkeinonharjoittaminen ei aina välttämättä edellytä, että toimintaa harjoitetaan taloudellisen voiton tavoittelemiseksi.
Esimerkkinä urheiluseurojen harjoittaman elinkeinotoiminnan moninaisuudesta voidaan mainita kilpailuneuvoston 9.2.1998 tekemä Suomen Koripalloliitto ry:tä koskeva päätös (Dno 7/359/96). Siinä kilpailuneuvosto toteaa, että kilpailunrajoituslain alaisena varainhankintana voidaan pitää mm. sponsori- ja poolisopimuksia, televisiointi- ja mainossopimuksia, välineiden auktorisointia, johon liittyy elinkeinonharjoittajilta perittäviä maksuja, sekä välineiden ja erilaisten tarvikkeiden, kuten mainostuotteiden ja palkintojen välitystoimintaa.
Kilpailuvirasto katsoo, että elinkeinonharjoittajina pidettävien urheiluseurojen toiminta ja toimintaedellytykset mukaan lukien verolainsäädäntö on järjestettävä niin, ettei terve ja toimiva taloudellinen kilpailu vaarannu tai vahingoitu.
Arvonlisävero/tulovero-kytkentä
Yleishyödyllinen yhteisö on verovelvollinen saamastaan elinkeinotulosta, mutta yhteisön toimintaan voi kuulua kuitenkin monia varainkeräysmuotoja, jotka ovat suoraan tuloverolaissa rajattu elinkeinotulon ulkopuolelle. Tällaisia toimintamuotoja ovat erilaiset huvitilaisuudet ja urheilukilpailut sekä niiden yhteydessä harjoitettu tarjoilu-, myynti- ja muu vastaava toiminta, joka on saattanut saavuttaa hyvin monipuoliset ja laajat mittasuhteet. Kun arvonlisäverotuksessa tuloverotuksen ja arvonlisäverotuksen yhteensovituksen vuoksi yleishyödyllisen yhteisön arvonlisäverovelvollisuus on kytketty yleishyödyllisen yhteisön tuloverolain alaiseen elinkeinotuloon, aiheutuu tästä kytkennästä kilpailuneutraliteettiongelma arvonlisäverovelvollisten elinkeinonharjoittajien ja yleishyödyllisen yhteisön välille. Työryhmän muistiossa todetaankin, että merkittävä osa urheiluyhdistysten toiminnasta jää säännösten perusteella arvonlisäverotuksen ulkopuolelle.
Työryhmä on pohtinut edellä todetun kytkennän poistamista arvonlisäverotuksessa, mutta todennut, että esimerkiksi kytkentää korvaavien verollisen toiminnan laatuun tai laajuuteen liittyvien määritelmäongelmien vuoksi toteuttamiskelpoisin kehittämisvaihtoehto saattaisi olla tuloverokytkennän säilyttäminen siten, että se koskisi vain urheiluseuran varsinaista urheilutoimintaa. Työryhmä ei siis tässä vaiheessa ehdota tuloverotuksen ja arvonlisäverotuksen yhteyden katkaisemista. Merkittäviin kilpailuvääristymiin ja muihin epäkohtiin voidaan työryhmän käsityksen mukaan puuttua nykylainsäädännössä tapahtuvin korjauksin.
Kilpailuviraston mielestä kilpailuneutraliteetin saavuttamiseksi tulovero/arvonlisäverokytkennän katkaiseminen pitäisi tehdä. Tämä ei koskisi yksinomaan urheiluseuroja, vaan myös muita yleishyödyllisiä yhteisöjä, joiden toiminta esim. kohdejoukon osalta on verrattavissa muihin elinkeinonharjoittajiin. Työryhmä itsekin toteaa (s. 61), että kytkennän purkaminen mahdollistaisi myös paremmin yhteisölainsäädännön vaatimusten huomioon ottamisen verovapauden laajuutta harkittaessa.
Kytkennän säilyttämistarvetta on perusteltu tuloverotuksen ja arvonlisäverotuksen yhteensovittamisen tuomilla hallinnollisilla eduilla. Kilpailuviraston mielestä kysymyksessä on kuitenkin kaksi täysin erillistä ja erilaista verojärjestelmää, joita tulisi voida nykytekniikoilla ja verotuksen kohteen oikeusturvaa vaarantamatta käsitellä toisistaan riippumattomina myös yleishyödyllisten yhteisöjen osalta. On myös otettava huomioon, että urheiluseurojen toiminnassa kaupallisuus urheilutoiminnan ammattilaistumisen vuoksi on jo jossain määrin etäännyttänyt niitä yleishyödyllisenä yhteisönä toimimisen alkuperäisistä tavoitteista ja tuonut ne lähemmäksi tavanomaista elinkeinonharjoittamista eli kaupallista viihteen myyntiä tuotettuna ammattilaisurheilijoiden työpanoksella.
Muut ehdotukset
Hylättyään tuloveron ja arvonlisäveron välisen kytkennän katkaisemisen työryhmä on tehnyt ehdotukset nykyjärjestelmän epäkohtien korjaamiseksi. Ehdotukset perustuvat ensisijaisesti tuloverolain muutoksiin ja koskevat mm. varsinaisen urheilutoiminnan verottomuutta, varainhankintatilaisuuksien yhteydessä harjoitettua verolliseen ravintolatoimintaan rinnastettavaa myyntiä, tavarankeräystoimintaa ja talkootyötä. Ehdotetuilla muutoksilla saattaa olla kilpailuvääristymiä poistavia vaikutuksia, mutta niihin sisältyy edelleen tulkintoja ja keinotekoisia rajanvetoja. Esimerkiksi palkattomalla työvoimalla tilaisuuksien yhteydessä tapahtuva tarjoilumyynti olisi verotonta, mutta alkoholipitoisten juomien myynti kuitenkin aina verollista. Kilpailuviraston mielestä verottamisen lähtökohdaksi pitäisi ottaa kyseisen toiminnan ammattimaisuus ja tässä suhteessa verrattavuus vastaavan kaupalliseen toimintaan eikä vetää verollisuuden ja verottomuuden rajaa sillä perusteella, miten ko. hyödyke tuotetaan. Samaa menettelyä pitäisi soveltaa myös talkootyönä toteutettuun varainhankintaan.
Työryhmä on käsitellyt myös yleishyödyllisen yhteisön kiinteistöstä saaman tulon arvonlisäverottomuutta. Arvonlisäverolain 29 §:n mukaan, poikkeuksena 27 §:n verottomuuteen, verollista on kokous-, näyttely- tai urheilutilan käyttöoikeuden tilapäisluonteinen luovuttaminen. Esimerkiksi liikuntasalivuorojen luovuttaminen on tällaista toimintaa. Koska kiinteistön käyttöoikeuden luovutuksesta saatua tuloa ei pääsääntöisesti katsota yleishyödyllisen yhteisön elinkeinotuloksi, ei yleishyödyllinen yhteisö ole myöskään tulovero/arvonlisäverokytkennän vuoksi arvonlisäverovelvollinen kyseisestä tulosta. Työryhmä on esittänyt kilpailuneutraliteetin parantamiseksi ratkaisumalleja, mutta ei kuitenkaan ole päätynyt ehdottamaan kiinteistöstä saadun tulon verokohtelun muuttamista mm. siitä syystä, ettei työryhmällä ole ollut tarkempaa selvitystä kiinteistöstä saadun tulon arvonlisäverottomuuden aiheuttamasta kilpailuvääristymien merkittävyydestä.
Kilpailuvirasto katsoo, että liikuntatilojen vuokratessaan urheiluseurat kilpailevat muiden tilojaan vastaaviin tarkoituksiin tarjoavien elinkeinonharjoittajien ja myös kuntien kanssa. Vaikka yleishyödyllisten yhteisöjen liikuntatilojen vuokrauksen arvonlisäverottomuus ei toistaiseksi ole noussut merkittävämmin esille kilpailua vääristävänä tekijänä, se on kuitenkin olemassa piilevänä koko maassa. Sen vuoksi yleishyödyllisen yhteisön verotuskäytäntö pitäisi Kilpailuviraston mielestä myös tältä osin muuttaa kilpailuvaikutuksiltaan neutraaliksi.