EU:n kilpailupolitiikka
Euroopan unionin kilpailusääntöjen keskeisenä tehtävänä on toimivan kilpailun aikaansaamisen ohella varmistaa se, ettei yritysten toimenpiteillä estetä tavaroiden, palveluiden ja pääomien vapaata liikkuvuutta jäsenvaltiosta toiseen.
Tavoitteena on estää kilpailun vääristyminen sisämarkkinoilla, taata markkinoiden mahdollisimman tehokas toiminta ja edistää näin kuluttajien hyvinvointia ja Euroopan talouden kilpailukykyä. Euroopan unionin alueella vaikuttavaan kilpailunrajoitukseen sovelletaan EU:n kilpailusääntöjä, jos rajoitus voi vaikuttaa merkittävästi jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Tämä ns. kauppakriteeri voi joskus täyttyä myös tapauksissa, joissa kaikki osalliset yritykset ovat vain yhdestä jäsenvaltiosta.
EU:n kilpailusäännöt kieltävät, kuten Suomen kansallinenkin kilpailulainsäädäntö, mm. määräävän markkina-aseman väärinkäytön ja kartellit.
Kilpailusääntöjen täytäntöönpanoasetus ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 101 ja 102 artiklat
EU:n kilpailusääntöjen soveltaminen muuttui merkittävästi 1.5.2004 alkaen, kun uusi kilpailusääntöjen täytäntöönpanoasetus (neuvoston asetus 1/2003) tuli voimaan. Täytäntöönpanoasetus sisältää menettelysäännöt siitä, miten EU:n keskeisiä kilpailusääntöjä eli Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) artikloja 101 ja 102 (aiemmin EY 81 ja 82 artiklat) sovelletaan. Artiklojen sisällöt säilyivät sekä täytääntöönpanouudistuksessa että 1.12.2009 voimaan tulleessa Lissabonin sopimuksessa ennallaan.
Täytäntöönpanoasetuksen uudistaminen edellytti muutoksia myös kansalliseen kilpailusäännöstöön. Kansallisen kilpailunrajoituslain muuttamisen tavoitteena oli mm. yhtenäistää yritysten toimintaympäristöä yhdenmukaistamalla kansallinen kilpailusääntely EU:n kilpailusääntöjen kanssa. Uusittu laki kilpailunrajoituksista (318/2004) tuli voimaan samanaikaisesti täytäntöönpanoasetuksen voimaantulon kanssa 1.5.2004.
Artikloja 101 ja 102 soveltavat 1.5.2004 voimaan tulleen uudistuksen jälkeen sekä komissio että kansalliset kilpailuviranomaiset. Artikloja sovelletaan kaikkiin sellaisiin kilpailunrajoitustapauksiin, joilla katsotaan olevan tuntuva vaikutus jäsenmaiden väliseen kauppaan. Myös suomalaisten yritysten kannattaa siksi yhteistyöjärjestelyjä koskevia sopimuksia laatiessaan tutustua huolellisesti em. artiklojen ja niihin liittyvien ryhmäpoikkeusasetusten, tiedonantojen ja suuntaviivojen sisältöön.
SEUT 101 artiklassa kielletään laajasti yritysten kilpailua vääristävä yhteistyö. Artiklaa sovelletaan sekä horisontaalisiin kilpailunrajoituksiin (kartelleihin) että vertikaalisiin sopimuksiin kuten jakelusopimuksiin liittyviin kilpailunrajoituksiin. Artiklassa 102 kielletään puolestaan määräävän markkina-aseman väärinkäyttö.
SEUT 101 artiklan kohdassa 1 kielletään yritysten kilpailua estävä, rajoittava tai vääristävä yhteistyö. Kiellettyjä kilpailunrajoituksia ovat mm. kilpailijoiden väliset sopimukset hinnoista, tuotantomääristä tai markkinoiden jakamisesta sekä jakelusopimuksiin sisältyvät ehdot määrähinnoista tai asiakaspiirin rajoittamisesta.
SEUT 101 artiklan kohdan 3 mukaan kielto ei kuitenkaan koske sellaisia sopimuksia, joiden edut ylittävät niiden kilpailunvastaiset vaikutukset. Kielletyt sopimukset voivat olla kilpailun kannalta hyödyllisiä mm., jos ne tehostavat tuotantoa tai tuotteiden jakelua tai edistävät teknistä tai taloudellista kehitystä ja jos myös kuluttajien voidaan katsoa hyötyvän sopimuksista.
Artiklan kohdassa 3 tarkoitettujen, järjestelyjen etuja ja haittoja koskevien arvioiden tekeminen on pääsääntöisesti yritysten itsensä vastuulla. Näin siksi, että täytäntöönpanouudistuksen yhteydessä luovuttiin aiemmin sovelletusta ennakkoilmoitus- ja poikkeuslupajärjestelmästä. Arvioita tehdessään yrityksillä on kuitenkin mahdollisuus käyttää apunaan asiaan liittyviä ryhmäpoikkeusasetuksia, tiedonantoja ja suuntaviivoja.
Komissio on myöntänyt vuosien mittaan ryhmäpoikkeuksia useille sellaisille sopimustyypeille, joiden myönteisten vaikutusten se on katsonut yleensä aina ylittävän kilpailulle aiheutuvat haitat. Jos yritysten yhteistyöjärjestely kuuluu näiden ryhmäpoikkeusten piiriin, 101 artiklan kohta 3 soveltuu sopimukseen ilman eri toimenpiteitä eli sopimuksen katsotaan olevan sallittu. Ryhmäpoikkeus on myönnetty mm. vertikaalisille sopimuksille, erikoistumissopimuksille sekä tutkimus- ja kehityssopimuksille.
EU:n yrityskauppavalvonta
Komissio vastaa myös ns. unioninlaajuisten yrityskauppojen kilpailuvaikutusten arvioinnista. Jos yrityskauppa ylittää EY:n yrityskeskittymien valvonnasta annetussa asetuksessa (139/2004, pdf) eli ns. sulautuma-asetuksessa määritellyt liikevaihtorajat, kauppa ilmoitetaan Euroopan komissiolle, jolla on yksinomainen toimivalta tutkia se.
Sulautuma-asetus tuli voimaan 1.5.2004. Sen mukaan komissio voi puuttua yrityskauppaan, jos se olennaisesti estää tehokasta kilpailua sisämarkkinoilla tai niiden merkittävällä osalla erityisesti siitä syystä, että sillä luodaan määräävä asema tai vahvistetaan sitä. Komissio voi joko estää yrityskaupan syntymisen kokonaan tai vaatia yrityksiä muuttamaan järjestelyä kilpailuongelmien välttämiseksi.
Julkiset kilpailunrajoitukset ja valtion tuet
Sopimukseen Euroopan unionin toiminnasta sisältyy erityismääräyksiä jäsenvaltioiden toimista suhteessa julkisiin yrityksiin ja yrityksiin, joille ne myöntävät erityis- tai yksinoikeuksia (artikla 106). Komissio voi puuttua myös kilpailua EU:n alueella vääristäviin julkisiin tukiin (artiklat 107–109). Suomessa komission yhteysviranomainen julkisten tukien osalta on työ- ja elinkeinoministeriö.
Komission yhteystiedot kilpailuasioissa
Komission kilpailun pääosaston ja sen eri yksikköjen yhteystiedot.