Kauppa- ja teollisuusministeriön viime lokakuussa asettama kaupan työryhmä luovutti kesäkuussa mietintönsä ministeri Mauri Pekkariselle. Ryhmän tehtävänä oli selvittää kaupan asemaa ja kilpailukykyä tilanteessa, jossa kotimarkkinat ovat muuttumassa voimakkaasti.
Työryhmä tarkasteli laajasti vähittäiskaupan kilpailutilannetta, toimintaympäristön muutoksia sekä kauppapalveluiden saavutettavuutta. Vähittäiskaupan sääntelyn erityiskysymyksinä ryhmä käsitteli yhdyskuntasuunnittelua, aukioloaikoja, itsehoitolääkkeiden vähittäismyyntiä ja mietojen alkoholijuomien myyntiä.
Ryhmään kuului viranomaisten ohella jäseniä useista kaupan alan järjestöistä sekä Suomen Yrittäjistä ja Suomen Kuluttajaliitosta. Työryhmän puheenjohtajana toimi ylijohtaja Bo Göran Eriksson KTM:stä.
Kansalaisten tarpeet etusijalla
Ministeri Pekkarinen korosti luovutustilaisuudessa, että kaupan palveluilla, saatavuudella, aukioloajoilla, laadulla ja hintatasolla on suuri merkitys kansalaisten jokapäiväiseen elämään. Hän yhtyi työryhmän esitykseen siitä, että esimerkiksi kaavoitusja maapolitiikan vaikutuksia kauppaan olisi syytä selvittää perusteellisesti. Jatkoselvityksissä tulisi hänen mukaansa keskittyä erityisesti siihen, miten kaavoitus voisi edistää aitoa kilpailua ja palvelujen saatavuutta.
Kaupan toimialan yritysten määrä on Pekkarisen mukaan Suomessa kansainvälisesti katsoen vähäinen erityisesti päivittäistavarakaupassa. Kehitystä tulee hänen mielestään seurata tarkasti ja tarpeetonta keskittymistä tulee estää tarvittaessa muillakin kuin kaavoitukseen liittyvillä keinoilla.
Ylijohtaja Eriksson kertoi, että hänen omana ohjenuoranaan työryhmän työssä oli ensisijaisesti kuluttajien näkökulma. Mihinkään yksioikoisiin suosituksiin useista jo vuosikymmeniä kiistanalaisina olleista kysymyksistä ei olisi kuitenkaan hänen mukaansa ollut mielekästä pyrkiä työryhmän kokoonpanon takia. – Tarjoamme johtopäätöksiä, joita hallituksen kannattaa punnita, kun syksyllä muotoillaan eduskunnalle annettavaa selontekoa vähittäiskaupasta, hän sanoi.
Aukiolon sääntelystä olisi jo aika luopua
Aukioloaikojen sääntely suosii nykyisin pieniä päivittäistavarakaupan myymälöitä, mikä onkin ollut säännöstön tavoitteena. Enintään 400 neliömetrin kauppojen määrä onkin viime vuosina kasvanut. Kilpailun näkökulmasta katsottuna kyse on kuitenkin tiettyä kaupan kategoriaa suosivasta järjestelystä, joka on omiaan vääristämään kilpailua.
Työryhmä hahmotteli viisi vaihtoehtoa kaupan aukioloaikojen järjestämiseksi. Näistä tiukin merkitsisi nykyisten aukioloaikojen supistamista erityisesti sunnuntaiaukiolon ja myö- häisen ilta-aukiolon osalta. Toinen äärivaihtoehto merkitsisi aukioloaikoja koskevan lain kumoamista ja sitä, että kauppa voisi itse päättää aukioloistaan. Kolme muuta vaihtoehtoa merkitsisivät nykyisen sääntelyn säilyttämistä, sen maltillista lieventämistä tai vapaata aukioloa kaikkina päivinä klo 7–21.
Sekä kilpailu- että kuluttajaviranomaiset kannattavat vapaita aukioloaikoja. Myös kaikkien myymälöiden vapaa aukiolo klo 7–21 merkitsisi Kilpailuviraston mielestä olennaista parannusta nykytilaan.
– Hintasäännöstely lopetettiin Suomessa vuonna 1988 – nyt olisi aika purkaa aukioloaikoja koskeva sekava sääntely ja antaa kaupalle mahdollisuus palvella kuluttajaa silloin kun palveluja kysytään, toteaa Kilpailuvirastoa työryhmässä edustanut erikoistutkija Liisa Vuorio.
– Jonain tammikuisena sunnuntaina turhaan marketin ovea nykivän kuluttajan on vaikea ymmärtää, mikä on nykyisen sääntelyn peruste. Tai miksi kukkakaupassa saa vapaasti käydä kauppaa sunnuntaisin, mutta huonekaluja ei pääse ostamaan talvisunnuntaina?
Lista nykysääntelyn epäjohdonmukaisuuksista on pitkä. Vuorio korostaa myös sitä, että sääntelystä luopuminen merkitsisi mahdollisuutta, ei pakkoa. – Kaupan ei ole pakko pitää oviaan auki, eikä kuluttajan ole pakko kauppaan mennä.
Myös maankäyttö- ja rakennussäännöksillä on merkitystä
Kaupan sijainnin ohjausta koskeva sääntely ohjaa kauppaa osin toisenlaisiin ratkaisuihin, kuin mihin ilman sääntelyä päädyttäisiin. LTT-Tutkimus Oy:n vuonna 2004 tekemän tutkimuksen mukaan rakentamista koskeva sääntely on päivittäistavarakauppaan kohdistuvista sääntelykeinoista taloudellisesti merkittävin.
Sääntely vaikuttaa kaupan rakenteeseen ja kilpailutilanteeseen, ja sillä voi olla vaikutuksia myös tuottavuuskehitykseen. Suuryksiköiden sijainninohjauksessa noudatettavat pinta- alarajoitukset ohjaavat toimintaa tietyn kokoisiin yksiköihin, mikä ei voi olla taloudellisen tehokkuuden ja elinkeinonvapauden näkökulmasta perusteltua.
Päivittäistavarakaupan kilpailuolosuhteisiin vaikuttavat myös kaavoitus ja kuntien päätökset tonttien luovuttamisesta. Kaavasuunnitelmien vaikutusarviointiin tulisikin työryhmän mielestä aina sisällyttää myös kilpailuvaikutusten arviointi. Kunnallista maankäyttöpolitiikkaa tulisi lisäksi ryhmän mukaan muutenkin kehittää läpinäkyvämpään ja johdonmukaisempaan suuntaan, jotta toimijoiden yhdenvertainen kohtelu voitaisiin varmistaa.
Kaupan työryhmän mietintö kokonaisuudessaan (KTM:n julkaisu 17/2005)